Suomessa ei ole toimivaa ikääntyneiden kuntoutusjärjestelmää. Palveluita ja tukea on, mutta ne ovat sirpalemaisia ja hajallaan. Palvelusuunnitelmiin ei juuri kirjata kuntoutussuunnitelmaa, vaikka tämä toisi ryhtiä toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen
Ikääntyneet ovat myös alueellisesti keskenään eriarvoisessa asemassa siinä, saavatko he systemaattista ja tavoitteellista tukea toimintakykyynsä vai eivät. Kuntoutuksessa siis riittää uudistettavaa!
Toimintakyvyn tukeminen on inhimillisesti viisasta ja yhteiskunnallisesti tärkeää
Ikääntyminen ei ole sairaus, josta voisi tai pitäisi kuntoutua. Kuntoutuksella ja kuntoutumista tukevilla toimenpiteillä voidaan kuitenkin vaikuttaa monin tavoin myönteisesti ikääntyneiden toimintakykyyn, terveyteen, hyvinvointiin ja osallisuuteen.
Ikääntyvien toimintakykyä voidaan parantaa ja hidastaa sen heikkenemistä. Tähän on olemassa paljon hyviä toimintamalleja ja -tapoja.
Noin puolella yli 75-vuotiaista suomalaisista on erilaisia toimintakyvyn haasteita. Joka neljäs tämän ikäisistä saa säännöllisesti palveluita, tai heillä on omaishoitaja. Suurin osa ikäryhmään kuuluvista ihmisistä hyötyy siitä, että he liikkuvat enemmän ja ruokavalio on riittävän monipuolinen ja proteiinirikas.
Ennaltaehkäisevillä, riittävän varhain käynnistyvillä toimilla on valtavan suuri vaikutus ihmisten toimintakykyyn. Kuntoutuksella voidaan turvata ihmisten hyvää ja merkityksellistä elämää. Olisi hienoa, jos kuntoutumisessa yhtenä seurantamittarina olisi onnellisten ja merkityksellisten hetkien määrä!
Vanhuspalvelulaki ja laatusuositus korostavat iäkkäiden toimintakykyä
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli niin sanottu vanhuspalvelulaki uudistettiin vuonna 2021. Se ei velvoita kuntia ja hyvinvointialueita järjestämään uusia palveluita vanhusten sosiaalihuoltoon. Laki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä.
Keskeisenä tavoitteena uudistuksessa on ollut, että iäkkäiden toimintakykyä edistetään ja kotona asumisen edellytykset turvataan oikea-aikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla palveluilla.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto antoivat uuden laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2020–2023. Laatusuosituksessa kannustetaan iäkkäitä omaehtoiseen toimintaan terveytensä ja toimintakykynsä vahvistamiseksi. Laatusuosituksessa kantava ajatus myös on, että hyvinvointialueet, kunnat, järjestöt, seurakunnat, yritykset ja vanhusneuvostot toimisivat entistä tiiviimmin yhteistyössä.
Laatusuosituksen teema-alueet käsittelevät:
- toimintakykyisen ikääntymisen turvaamista
- teknologian hyödyntämistä iäkkäiden hyvinvoinnin parantamisessa
- vapaaehtoistyön roolin vahvistamista
- ikäystävällistä asumista ja asuinympäristöjä
- asiakaslähtöisesti toteutettuja palveluja.
Tällä hetkellä hyvinvointialueille määrittyy paljon vastuuta järjestää ikääntyneiden kuntoutusta ja toimintakyvyn tukea. Lain mukaan niiden on muun muassa järjestettävä tätä tukevia neuvontapalveluita, tarjottava terveystarkastuksia sekä vastaanottoja ja kotikäyntejä riskiryhmiin kuuluville.
Lisäksi hyvinvointialueiden tulee ohjata ikääntyneitä kunnassa ja hyvinvointialueella tarjolla olevien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista edistävien palvelujen käyttöön.
Vastuuta on, mutta miten asiat toteutuvat käytännössä?
Uupuuko konkretia ikääntyneiden kuntoutuksen kehittämisestä?
Lähtökohtaisesti vanhuspalvelulain ja laatusuosituksen henki on vahvasti kuntoutusmyönteinen. Ne antavat hyvän pohjan kehittää ja uudistaa ikääntyneiden kuntoutusta.
Konkretian puute voi kuitenkin olla ongelma. Ikääntyneiden kuntoutukseen ei ole laadittu toimintaohjelmaa tai käynnistetty kokoavaa strategiatyötä, kuten esimerkiksi mielenterveyden edistämisen tai lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen kohdalla on tehty.
Vaikka ohjelmilla ja strategioilla ei ole itseisarvoa, voi niillä olla laajamittaiset vaikutukset alan käytäntöjen kehittymiseen ja toimintamallien leviämiseen. Onhan esimerkiksi kuntoutuksen uudistamiskomitean mietintö vuodelta 2017 viitoittanut varsin massiivista kuntoutuksen uudistamistyötä.
Kuntoutuksen uudistamiskomitean yksimielisesti jättämässä mietinnössä on 55 ehdotusta, joista merkittävä osa on edennyt toimeenpanoon saakka, joko lainsäädäntöä koskevina uudistuksina tai toimintatapamuutoksina.
Yhteisellä valmistelutyöllä, kuntoutusosaamisen lisäämisellä sekä panostuksilla ikääntyneiden kuntoutuksen toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen voitaisiin Suomessakin saavuttaa valtava määrä inhimillisiä ja taloudellisia hyötyjä.
Kansallisessa valmistelutyössä voitaisiin tarkastella esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Onko ammattilaisilla riittävä kuntoutusosaaminen?
- Minkä aseman kuntoutus ja toimintakyvyn tuki ikääntyneille saa hyvinvointialueiden sote-budjeteissa?
- Tunnistetaanko kuntoutus tärkeänä osa-alueena hyvinvointialueiden palvelustrategioissa ja palveluiden tuotantosuunnitelmissa?
- Edelleen olisi syytä kansallisesti asiaa koordinoiden selvittää, minkälaista yhteistyötä hyvinvointialueet, järjestöt, kunnat, seurakunnat ja yritykset tällä hetkellä harjoittavat ikääntyneiden kuntoutuksessa. Tunnistavatko kunnat merkittävän roolinsa ikääntyneiden toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä?
Kuntoutuksesta puhuttaessa ajatellaan usein, että se on sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla olevaa asiaa tai jokin erillinen palvelu. Kuntoutus on kuitenkin paljon enemmän kuin vain joukko kuntoutumista ja toimintakykyä edistäviä toimenpiteitä sotessa. Kuntoutus on oikeutta olla osallinen ja aktiivinen toimija. Siinä on lopulta kyse oikeudesta osallistua tasavertaisena yhteiskunnan eri toimintoihin sen täysivaltaisena jäsenenä.
Soile Kuitunen
toimitusjohtaja, Miina Sillanpään Säätiö sr
hallituksen puheenjohtaja, Wilhelmiina palvelut Oy
soile.kuitunen@miinasillanpaa.fi