Hyvinvointialueet kamppailevat valtavien talouspaineiden keskellä. Hallituksen yhdeksän miljardin euron sopeutustoimet pitävät sisällään suoria leikkauksia 5,5 miljardin euron edestä, joista lähes miljardi on laskettu hyvinvointialueiden omien säästötoimien varaan. Valitettavasti nämä tavoitteet ovat osoittautuneet vaikeasti saavutettaviksi, ja menot ovat jopa kasvaneet odotettua enemmän.
Vuoden 2024 alijäämät tarkentuvat hyvinvointialueiden tilinpäätösten valmistuessa, mutta selvää on jo nyt, että alueet joutuvat venymään äärimmilleen kattaakseen vuoteen 2026 mennessä 2,7 miljardin euron alijäämät, jotka ovat syntyneet vuosina 2023 ja 2024.
Kevään 2024 kehysriihi varautui hyvinvointialueiden lisärahoitustarpeeseen tekemällä kehysvarauksen alijäämän kattamiseksi. Vaikka tehty varaus kattaa osan lisäpanostustarpeesta, hyvinvointialueilla ei voida huokaista helpotuksesta. Tarvitaan ratkaisuja, jotka perustuvat yhteistyöhön, ei vain yksittäisten toimijoiden varaan.
Yhteistyö ratkaisee – vai ratkaiseeko?
Hyvinvointialueiden, kuntien ja sote-järjestöjen yhteistyö on keskeisessä asemassa, kun alueet pyrkivät turvaamaan lakisääteiset palvelut asukkailleen. Samalla kun lainsäädäntöä kehitetään ja hyviä käytäntöjä pyritään jakamaan, resurssipula on todellinen uhka uudistusten etenemiselle.
Hyvinvointialueilta löytyy kehitystyön tuloksiin liittyvää optimismiakin, kunhan uudistumiselle annetaan riittävästi aikaa. Kunnissa TE-uudistukseen on tartuttu, ja yhteistyön rakenteet ovat muotoutumassa. Samalla sote-järjestöt, jotka ovat monilla alueilla tärkeitä kumppaneita, kamppailevat omien toimintaedellytystensä turvaamiseksi. Epävarmuus ja jatkuva rahoituksen niukkuus asettavat järjestöt vaikeaan asemaan osana alueellisia palvelukokonaisuuksia. Sote-järjestöt tuovat kuitenkin erityisosaamista ja tavoittavat sellaisia ihmisryhmiä, jotka muuten jäisivät palveluiden ulkopuolelle. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa, yksinäisyyden torjumisessa sekä nuorten tukemisessa järjestöjen rooli on korvaamaton.
Jos yhteistyörakenteet eivät vakiinnu, riskinä on, että yhteinen hyvä hajoaa erillisiksi tavoitteiksi. On varmistettava, että sote-järjestöillä on pitkäjänteinen rahoitusmalli ja selkeä asema osana hyvinvointialueiden palvelukokonaisuutta.
Ratkaisujen aika on nyt
Hyvinvointialueiden taloushaasteet eivät ratkea itsestään. Tarvitaan konkreettisia toimia ja rakenteita, jotka tukevat sekä alueiden että niiden kumppaneiden työtä.
1. Pitkän aikavälin suunnittelu: Talouden sopeutustoimet eivät saa olla lyhytnäköisiä leikkauksia. Hyvinvointialueille on annettava riittävästi aikaa ja tukea tehokkuuden parantamiseen sekä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen.
2. Sote-järjestöjen vahva rooli: Järjestöt tuovat arvokasta osaamista ja joustavuutta palvelujen toteuttamiseen. Niiden toimintaedellytyksiä on vahvistettava, jotta ne voivat täyttää tehtävänsä osana alueellisia palveluita. Järjestöjen erityisosaaminen muun muassa ennaltaehkäisevässä työssä ja heikossa asemassa olevien tukemisessa on hyödynnettävä täysimittaisesti.
3. Yhteistyön rakenteet: Hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen kumppanuus on nostettava strategiseksi prioriteetiksi. Tämä vaatii avoimuutta, yhteistä suunnittelua ja resursointia.
Sote-Suomen tulevaisuus voidaan pelastaa
Sote-palveluiden turvaaminen edellyttää kaikilta osapuolilta sitoutumista ja yhteistyötä. Vaalikeskustelut tarjoavat tilaisuuden nostaa esiin konkreettisia ratkaisuja ja tarkentaa vastuunjakoa. Tulevaisuus ei ole yksin hallituksen tai hyvinvointialueiden vastuulla – se on meillä kaikilla. Nyt on aika varmistaa, että hyvinvointialueet saavat tarvitsemansa tuen ja mahdollisuuden turvata suomalaisten hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä.