TE24-uudistus, TE25, TEPA24. Nämä ja varmaan moni muukin nimi vilahtaa puheessa yhä useammin. Yhtä kaikki millä nimellä asiasta puhutaan, kyse on historiallisesta merkittävään rakenteelliseen muutokseen valmistautumisesta: työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa.
Suomeen tulossa 45 uutta työllisyysaluetta
Järjestämisvastuun siirto hyväksyttiin eduskunnassa maaliskuussa 2023, ja valtioneuvosto vahvisti 45 työllisyysaluetta tämän vuoden alussa, minkä jälkeen järjestämisvastuun siirrossa on siirrytty alueelliseen valmisteluun. Alueet ovat valmistelun suhteen eri vaiheissa, ja myös tiedottaminen valmistelun etenemisestä vaihtelee. Olemme tähän poimineet keskeisiä havaintojamme järjestämissuunnitelmista, jo julkisuuteen tuotetuista tiedoista sekä järjestöiltä saaduista palautteista.
Yhdenvertaisuus koetuksella palveluiden saatavuudessa
Työllisyysalueen muodostaa maantieteellisesti yhtenäinen, työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimiva alue, jonka työvoiman määrän on vähintään 20 000 henkilöä. Työllisyysalueet ovat erikokoisia ja eri lailla organisoituja. Kuudelle työllisyysalueelle on myönnetty poikkeuslupa työvoimapalveluiden järjestämiseen alle 20 000 henkilön työvoimapohjalla. Perusteluina ovat esimerkiksi pitkät välimatkat ja kielelliset oikeudet. Viisi työllisyysaluetta sijoittuu useamman kuin yhden hyvinvointialueen alueelle.
Valtio seuraa ja ohjaa palvelujärjestelmän kehitystä eri mittareiden avulla. Ohjausta ja seurantaa tukemaan asetetaan muun muassa valtakunnallinen työllisyyden edistämisen neuvottelukunta, johon on tulossa vahva järjestöedustus. Valtion ohjausvalta kuitenkin kapenee nykyisestä. Kunnat itsehallinnollisina toimijoina määrittelevät pitkälle itse, kuinka lakisääteiset palvelut järjestetään.
Vaikka työvoimapalveluiden järjestämistä ohjaa useampi laki, on selvää, että meillä tulee olemaan 45 erilaista tapaa järjestää palveluita. Eri työllisyysalueilla on myös erilaiset mahdollisuudet sitoa työllisyyspalvelut kunnan muihin palveluihin. Työttömän työnhakijan kannalta ei ole merkitystä sillä, kuka palveluita järjestää. Työttömälle on tärkeintä, että hän saa tarvitsemansa palvelut. Palveluiden saatavuuden ei tulisi riippua siitä, millä alueella työtön asuu. Tässä tarvitaankin sekä työllisyysalueiden keskinäistä yhteistyötä että laajaa yhteistyötä työllisyyspalveluita tuottavien järjestöjen ja yritysten kanssa.
Heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien palvelut iso kysymysmerkki
Työllisyyspalveluiden järjestämisestä säädetyn lain mukaan “julkisten työvoimapalveluiden järjestämisessä on huolehdittava erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämisestä”. Heikon työmarkkina-aseman saattavat aiheuttaa monenlaiset tekijät, esimerkiksi vammaisuus, pitkäaikaissairaus, korkea ikä tai työmarkkinoiden kysyntään nähden sopimaton osaaminen tai kielitaito. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen mahdollisuus työllistyä avoimille työmarkkinoille on heikentynyt.
Joidenkin työllisyysalueiden järjestämissuunnitelmissa mainitaan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset sivulauseessa, kun taas jotkin alueet ovat käsitelleet asiaa sen edellyttämällä painoarvolla. On myös alueita, jotka eivät käsittele aihetta lainkaan suunnitelmissaan. Niissä järjestämissuunnitelmissa, joissa aihetta on käsitelty, tavoitteet ja toimintamallit ovat varsin samansuuntaisia. Suunnitelmissa toistuvat monitoimijainen yhteistyö, palveluiden yhteensovittaminen ja varhainen puuttuminen. Heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville ollaan kohdistamassa lähipalvelua ja monialaista työntekijäresurssia.
Oman haasteensa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien palveluiden järjestämiseen tuo kannustava rahoitusmalli, jossa kuntien työttömyysetuuksien kuntakustannukset poistuvat ainoastaan avoimille työmarkkinoille työllistymisen myötä. Jotkin työllisyysalueet myös ilmoittavat kohdistavansa palveluita niihin henkilöihin, joilla on edellytyksiä niitä vastaanottaa. Tämä voisi joissain tapauksissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat voivat jäädä ilman itselleen tärkeitä palveluita liian pienten työllistymismahdollisuuksien vuoksi.
Työkanavan lakkauttamisen myötä tarvitaan uusia ratkaisuja
Työkanava Oy:n piti järjestämissuunnitelmien mukaan olla olennainen yhteistyökumppani monelle työllisyysalueelle. Valtion omistaman erityistehtäväyhtiön tarkoituksena oli työllistää työttömiä osatyökykyisiä työnhakijoita, mutta heikkojen tuloksien ja suurten kustannusten vuoksi yhtiö päätettiin lakkauttaa. Työkanavan lakkauttamisen myötä työllisyysalueiden pitää etsiä toimivia ratkaisuja osatyökykyisten ihmisten työllistämiseksi ja heidän työmarkkina-asemansa parantamiseksi. Tässä työssä olisi hyvä hyödyntää järjestöjen osaamista ja tietotaitoa vaikuttavista keinoista ja malleista osatyökykyisten työllistämiseksi.
Järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa asemoitava uudelleen
Järjestämissuunnitelmissa kolmas sektori tunnistetaan palveluntuottajana erityisesti kansainvälisissä rekrytoinneissa, työkokeiluissa ja haavoittuvimmassa työmarkkina-asemassa olevien palveluissa. Kuten muiltakin osin, myös järjestöjä koskevien mainintojen osalta työllisyysalueiden järjestämissuunnitelmat ovat hyvin eritasoisia. Osa ei mainitse järjestöjä lainkaan, kun taas toisissa nimetään tärkeät yhteistyöjärjestöt sekä kuvataan tarkasti, miten järjestöt ovat mukana työllisyysalueen toiminnassa.
Pääsääntöisesti kolmas sektori halutaan mukaan keskitettyihin palvelupisteisiin, joista löytyisivät kaikki työllisyyspalvelut. Järjestöjen osaaminen ja asiantuntemus tunnistetaan ja sitä halutaan hyödyntää myös palveluiden suunnitteluvaiheessa, ja järjestöjen palveluita halutaan hyödyntää julkisen palveluverkon täydentämisessä. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla työllisyysalueilla, tai ainakaan tavoitteita tiiviistä järjestöyhteistyöstä ei olla kirjattu virallisiin suunnitelmiin.
Järjestöjen palkkatuettu työpaikka on ollut monelle se ensimmäinen askel kohti avoimia työmarkkinoita. Nyt moni työllisyysalue on ilmoittanut suuntaavansa palkkatukea lähinnä yrityksille. Järjestöt joutunevatkin miettimään uusia toimintamalleja palkkatuetun työn tilalle. Samoin kuin hyvinvointialueiden aloittaessa, myös nyt järjestöt joutuvat asemoimaan roolinsa uudelleen.
Mahdollisuus tehdä toisin
Tulevat työllisyysalueet korostavat, että uudistuksessa ei ole kyse vain palveluiden järjestämisestä jatkossa kuntavetoisesti vaan aidosti uudesta tavasta toimia. Työllisyyspalvelut tuodaan osaksi kunnan elinvoimatehtävää, mikä mahdollistaa työpaikkojen ja työntekijöiden paremman kohtaamisen. Samalla työttömien palveluihin voidaan yhdistää kunnan muita palveluita. Uudistus voi olla myös järjestöille mahdollisuus uudistaa toimintaansa ja etsiä uusia yhteistyökumppaneita.
Kuntien talousarvioneuvotteluilla syksyllä on iso rooli siinä, kuinka paljon työllisyydenhoitoon halutaan panostaa ja mihin painopistettä suunnataan. Valtionosuudet tulevat kattamaan vain lakisääteiset palvelut, ja nekin todennäköisesti alimitoitettuina. Vaikka taloudelliset resurssit ovat niukat, satsaukset kaikkien työllistymiseen ja uusien työmahdollisuuksien luontiin maksavat itsensä takaisin tulevina verotuottoina.
Tietoa uudistuksesta
- Kuntaliitto: TE-palvelut 2024 -uudistus
- Kuntaliitto: 45 uutta työllisyysaluetta kartalla
Järjestöt ja TE24uudistus
- SOSTEn sivuilta ladattavissa 13.6.2024 tapahtuman esitykset: TE24-uudistus: järjestöt heikossa työmarkkina-asemassa olevien tukena
- Vates säätio sr: Välityömarkkinoita tarvitaan ehdottomasti työllisyydenhoidossa
Kirjoittajat
Toinen kirjoittajista Tomi Päivänsäde suorittaa SOSTEssa siviilipalvelusta.