Osa hyvinvointialueista on jo päättänyt sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen tasosta. Asiakasmaksuista päättäneet alueet ovat pääosin päätyneet perimään laissa säädetyt enimmäismaksut. Esimerkiksi terveysaseman lääkärikäynnistä perittäisiin laissa säädetty 20,90 euron enimmäismaksu. Poikkeuksena Vantaan ja Keravan hyvinvointialue päätyi perimään matalampaa käyntimaksua, 16,70 euroa. Monella hyvinvointialueella aluevaltuutetut voivat yhä vaikuttaa asiakasmaksuihin ja varmistaa osaltaan sen, että alueen asukkaat eivät jätä menemättä hoitoon tai joudu ulosottoon.
Nykyisin asiakasmaksut vaihtelevat jonkin verran kuntien välillä. Pääosin maksut asettuvat enimmäismaksujen tasolle. Väestöosuuksittain tarkasteltuna esimerkiksi terveyskeskuskäynnin enimmäismaksujen piirissä on noin 86 prosenttia väestöstä (Vaalavuo toim. 2018). Helsinki on ainoa kunta, joka ei peri terveyskeskusmaksua. Jos hyvinvointialueet päätyvät perimään enimmäismaksut, merkitsee se kansallisella tasolla asiakasmaksujen nousua monilla ihmisillä.
Asiakasmaksuilla rahoitetaan vain pieni osa sote-kustannuksista
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat pääosin verorahoitteisia. Asiakasmaksujen maksukertymä on vuodessa noin 1,5 miljardia euroa, jolla katetaan sote-kustannuksista noin 7 prosenttia. Tästä potista suurimman osan maksavat paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisiin. Jatkossa on huomioitava, että asiakasmaksuja maksetaan eniten niillä hyvinvointialueilla, joissa palvelutarpeet ovat suuret. Jos maksut nousevat näillä alueilla, uhkaa se kasvattaa entisestään eri alueiden välisiä terveyseroja.
Lue lisää: Hyvinvointialueiden käynnistyminen voi sysätä terveyserot yhä suurempaan kasvuun
SOSTE on esittänyt, että terveyskeskusmaksuista pitäisi luopua kokonaan. Vuonna 2019 terveyskeskuslääkärikäynneistä perittiin yhteensä noin 63,7 miljoonaa euroa. Perusterveydenhuollon käyttömenot olivat yhteensä lähes 2,9 miljardia ja koko terveydenhuollon 16,9 miljardia euroa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.)
Asiakasmaksujen keräämisestä aiheutuu paljon hallinnollista työtä. Helsingissä hallinnollisten kulujen arvioitiin vievän lääkärivastaanottomaksuista kertyneistä tuotoista runsaan neljänneksen. Lisäksi on muistettava, että asiakasmaksuja maksetaan paljon toimeentulotuen kautta.
Asiakasmaksujen korotukset voivat näkyä ulosotossa
Parin kympin terveyskeskuslääkärikäynnistä perittävä maksu voi tuntua mitättömältä, mutta monen pienituloisen se ajaa taloudelliseen ahdinkoon ja ulosottokierteeseen. Ulosottoviraston tilastojen mukaan vuonna 2021 noin 89 000 terveyskeskuslääkärimaksua päätyi ulosottoon. Ulosotossa oli yhteensä runsas 559 000 asiakasmaksua, mikä on noin 320 000 enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Asiakasmaksujen korotukset saattavat entisestään lisätä ulosottojen määrää.
Asiakasmaksuja maksavat eniten paljon sairastavat pienituloiset. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että korkeat asiakasmaksut eivät saa estää palveluihin hakeutumista (Pe VL 39/1996 vp). Käytännössä Suomella on terveydenhuoltoon pääsyssä enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa, ja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ja pienituloiset jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
Sosiaalipalvelujen asiakkaista 20–30 prosentilla korkeat asiakasmaksut ja heikko taloudellinen rahatilanne ovat vaikeuttaneet palvelujen saamista, ja useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikäihminen ei ole mennyt lääkäriin taloudellisten syiden vuoksi.
Asiakasmaksujen huojennukset ulotettava tasasuuruisiin maksuihin
Asiakasmaksujen huojennukset eivät ole toistaiseksi toteutuneet kunnissa toivotulla tavalla. Tähän toivotaan muutoksia, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Lain mukaan hyvinvointialueiden velvollisuus on tiedottaa asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä ja maksujen huojennus tulee arvioida ennen toimeentulotuen myöntämistä. Maksujen huojennusta olisi tarpeen laajentaa hyvinvointialueilla koskemaan sosiaalihuollon ja tulosidonnaisten maksujen lisäksi myös tasasuuruisia maksuja.
Hyvinvointialueet tekevät tärkeitä päätöksiä siitä, miten ihmisten pääsy tarpeenmukaisiin palveluihin ja hoitoon turvataan. Suomen perustuslaki sanoo, että ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Perustuslain säädöksen tulee olla ohjenuorana silloin, kun päätöksenteon puntarissa ovat terveys ja talous.
Lähteet: