Järjestöt ovat olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa ja demokratiaa. Suomen ensimmäiset sosiaali- ja terveysjärjestöt perustettiin jo 1800-luvun lopulla, mistä lähtien sote-järjestöt ovat tehneet työtä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten parissa.
Järjestöjen matalan kynnyksen tuki, etsivä työ ja palvelut tavoittavat niitä ihmisiä, jotka jäävät julkisten palveluiden ulkopuolelle. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa järjestöt tarjoavat henkilökohtaista tukea ja vertaistoimintaa, joka voi olla ratkaisevaa ihmisen hyvinvoinnille tai ylipäänsä elämässä selviytymiselle.
Järjestöjä ei pidä kuitenkaan nähdä pelkästään palveluiden tuottajina tai vapaaehtoistyön mahdollistajina, vaan ne toimivat erittäin tärkeänä linkkinä kansalaisten ja päättäjien välillä. Järjestöjen kautta heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien ääni voi tavoittaa päättäjät ja vaikuttaa politiikan sisältöihin. Leikkaukset järjestörahoitukseen heikentävät tätä kansalaisvaikuttamisen mahdollisuutta ja rapauttavat demokratian pohjaa.
Leikkaukset järjestöjen rahoitukseen tulevat kalliiksi pitkällä aikavälillä
Järjestöjen kautta tehtävä vapaaehtoistoiminta on taloudellisesti tehokas tapa edistää ihmisten hyvinvointia. Pelkästään Suomen sote-järjestöissä on noin puoli miljoonaa vapaaehtoista, mikä on valtava voimavara. Vapaaehtoistoiminta tuottaa yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, koska se vähentää julkisten palveluiden tarvetta ja edistää yhteisöllisyyttä.
Sote-järjestöjen avustuksiin tulossa olevat massiiviset leikkaukset uhkaavat myös vapaaehtoistoimintaa, joka vaatii toimiakseen esimerkiksi vapaaehtoisten kouluttamista ja toiminnan koordinointia. Sote-järjestöt ehkäisevät monipuolisella toiminnallaan ennalta monien ongelmien pahenemista ja vähentävät siten tarvetta julkisille sosiaali- ja terveyspalveluille. Kun järjestöjen vapaaehtoistoiminta ja muu ennaltaehkäisevä toiminta vähenevät, lisääntyvät sekä julkisten sote-palveluiden tarve, kustannukset että inhimillinen kärsimys.
Yhtälöä vaikeuttaa se, että sote-palveluista vastaavat hyvinvointialueet ovat jo valmiiksi tiukoilla. Alueilla on nykyisin halua karsia ja siirtää joitakin tehtäviä ihmisten itsensä tai järjestöjen hoidettaviksi, mitä esitti äskettäin Vantaa-Keravan hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö Helsingin Sanomissa.
- Lue lisää: (hs.fi) Nämä suomalaisten palvelut pitäisi johtajien mukaan karsia – ”10 prosenttia pois”
Sote-järjestöjen avustuksiin tulossa olevien leikkausten myötä järjestöjen mahdollisuudet vastata hyvinvointialueiden toiveisiin heikkenevät ja onkin epäselvää, mistä apua tarvitsevat voivat sitä tulevaisuudessa saada.
Sote-järjestöjen tukeminen on hyvinvointi-investointi
Sivistysvaltio luo aktiivisesti edellytyksiä kansalaisten osallistumiselle, hyvinvoinnille ja demokratialle. Järjestöjen tukemista ei tulisikaan nähdä pelkkänä järjestöjen avustamisena, vaan investointina hyvinvointiin, osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Rahoituksen leikkaaminen heikentää tätä perustaa, kun taas järjestöjen tukeminen vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua ja saada tukea.
Epävarmassa maailmassa valtiovallan tulisi leikkausten sijaan tukea ja edistää järjestötoimintaa, sillä se rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansalaiset voivat itse toimia aktiivisesti ja auttaa toisiaan sekä edistää yhteistä hyvää. Järjestöjen tukeminen on paitsi taloudellisesti järkevää myös yhteiskunnallisesti vastuullista.
Lokakuun 1. päivänä vietetään Miina Sillanpään, järjestöjen ja kansalaisvaikuttamisen päivää, joka juhlistaa suomalaisten mahdollisuutta vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää omisti elämänsä heikompien puolustamiselle ja tasa-arvon edistämiselle. Sillanpään perintö inspiroi yhä tänään toimimaan aktiivisesti yhteiskunnassa, järjestöissä ja vaikuttamaan ympärillä oleviin asioihin.