Sosiaalibarometri 2019 johtopäätös 4/4:
Toimeentulotuki – kahden luukun viimesijainen turva
Tämä artikkeli on julkaisusta Sosiaalibarometri 2019.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019
Perustoimeentulotuki siirrettiin kunnista Kelaan vuoden 2017 alussa. Tällä haettiin kansalaisten yhdenvertaisuutta, hakemusten nopeaa käsittelyä ja etuuksien helpompaa yhteensovittamista. Kelan johdon ja toimihenkilöiden sekä sosiaali- ja terveysjohdon kannatus Kelan perustoimeentulotuelle on säilynyt korkeana koko tarkastelujakson. Sosiaalityöntekijöillä kannatus on samana aikana laskenut, mutta siirtoa kannattaa yhä enemmistö.
Kynnys hakea toimeentulotukea on ennakoidusti madaltunut ja kansalaiset ovat suhteellisen yhdenvertaisia perustoimeentulotuen saannissa, joskin sosiaalityöntekijöistä noin puolet kyseenalaistaa yhdenvertaisuuden. Kelassa uskotaan, että asiakas saa päätökset nopeasti, sosiaali- ja terveydenhuollossa tähän ei luoteta yhtä laajasti.
Rahattoman oltava valistunut asiakas
Asiakkailla on kaikkien vastaajatahojen mukaan vaikeuksia erottaa, milloin tukea haetaan Kelasta ja milloin kunnasta. Päätöksiä viivästyttää se, etteivät hakemukset ja liitteet siirry Kelan ja sosiaalitoimen kesken sujuvasti.
Kunnasta saa viranomaislinjalla yhteyden Kelan etuuskäsittelyyn ja etuuspäätöksiä voi tarkastella ns. Kelmu-järjestelmästä. Yhteydenpitoa palvelevat myös skype- ja chat-yhteydet. Kunnista puuttuvat vastaavat järjestelmät, mikä vaikeuttaa yhteydenpitoa Kelasta sosiaalitoimeen. Osasta kuntia puuttuu jopa sosiaalipalvelujen neuvontanumero tai sosiaalityöntekijän puhelinaika on esimerkiksi vain kerran viikossa. Kelassa ei myöskään nähdä, mitä asiakkaalle tapahtuu, kun hänet on ohjattu sosiaalityöhön. Perustoimeentulotukihakemusten siirtoa Kelasta kuntiin näyttää vähentävän myös järjestelmään sisäänrakennettu oletus siitä, että asiakas tuntee etuusjärjestelmän ja oikeutensa. Hakemuksen siirto Kelasta edellyttää, että asiakas osaa kirjoittaa perustelut täydentävälle ja ehkäisevälle toimeentulotuelle avoimeen tekstikenttään ja pyytää hakemuksen siirtämistä kuntaan. Koska useilla asiakkailla on vaikeuksia erottaa jo eri toimeentulotuen osat ja niillä katettavat kulut, on kohtuutonta odottaa samojen ihmisten kykenevän ilmaisemaan sanallisesti täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen tarpeensa.
Sosiaalityön osaamisen haaste
Keskeinen kysymys on, missä määrin Kelan etuuskäsittelyssä edellytetään sosiaalihuollon tarpeen arviointiosaamista – tai kykyä erottaa perustoimeentulotukea hakevista ihmisistä ne asiakkaat, jotka ovat laajemmin palvelujen tarpeessa.
Sosiaali- ja terveysjohdon sekä toimeentulotuessa Kelassa ja kunnissa työskentelevien mielestä henkilökohtaista palvelua tarvitsevia asiakkaita ohjataan Kelassa usein omatoimiseen verkkoasiointiin, ja moni asiakas jää vaille tarvitsemaansa sosiaalityön tukea. Kelan sosiaalityön asiantuntemus arvioidaan vähäiseksi ja asiakkaiden palvelutarpeiden selvittämisessä on puutteita. Varsinkin sosiaalityöntekijät tehostaisivat asiakkaiden ohjausta Kelasta sosiaalityön piiriin.
Kelassa korostetaan, että asiakkaat saavat tarvittaessa henkilökohtaista palvelua. Silti kaikki tahot ovat yksimielisiä Kelan etuuskäsittelijöiden liian vähäisestä työajasta päätösten tekemiseen. Sosiaalityön asiantuntemuksen lisäämiseksi Kelassa tulisi tiivistää yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa. Tätä painottivat eniten Kelan johdon vastaajat.
Kelan toimihenkilöt näkivät tärkeimpänä etuuskäsittelijöiden lisäkoulutuksen ja Kelan sisäisen ohjeistuksen parantamisen sosiaalityön tarpeen arvioinnista. Sosiaalityöntekijät painottivat sosiaalihuollon osaajien palkkaamista Kelaan ja etuuskäsittelijöiden nykyistä runsaampaa työajan käyttöä sosiaalityön tarpeen arviointiin.
Eriparisten järjestelmien särmiä hiotaan
Toimeentulotukipäätöksiä tekevien näkemyksiä leimaa monin paikoin näkökulmien eriparisuus: sosiaalityöntekijät arvioivat tilannetta kunnan näkökulmasta, Kelan etuuskäsittelijät valtakunnallisesti. Kelaan myös ohjautuvat kaikki toimeentulotukea hakevat, kun taas sosiaalityötekijät kohtaavat erityisesti täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen ja laajemmin sosiaalityön tarpeessa olevat asiakkaat.
Kolmas kipuilua tuottava eriparisuus koskee Kelan ja sosiaalitoimen työotteen erilaisuutta. Sosiaalityössä tulisi tuntea asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuus ja työntekijällä on varsin paljon harkinnan mahdollisuutta. Kelan yhdenvertainen toiminta perustuu puolestaan pelkästään hakemukseen ja yksityiskohtaisiin ohjeistuksiin, joita noudatetaan koko maassa, eikä harkinnan varaa juuri ole. Asiakasta ei yleensä tunneta, vaan hänen hakemustaan voi käsitellä usea etuuskäsittelijä. Kun asiakas tarvitsee laajempaa tukea, tunnistaa Kelan strukturoitu toimintamalli heikosti elämäntilanteiden moninaisuuden ja siinä ilmenevät hälyttävät piirteet. Avunsaannin katkoksia syntyy myös siinä, että ehkäisevän toimeentulotuen myöntämiskäytännöt vaihtelevat kunnittain, jolloin asiakas voi saada virheellistä ohjausta. Toisaalta toimeentulotuesta saadaan aiempaa kattavampaa ja ajantasaisempaa tietoa, mikä on samalla tuonut näkyviin etuuden aiempia ja nykyisiä pulmia, myös sosiaalityön resursoinnin kuntaerot.
Asenteet heijastuvat yhteistyöhön
Kahden vuoden kokemusten jälkeen Kelan etuuskäsittelijöiden näkemys yhteistyöstä sosiaalitoimen kanssa on muuttunut myönteisemmäksi, mutta sosiaalityöntekijöillä kriittisyys on jossain määrin lisääntynyt. Näkemykset ovat kuitenkin jakautuneet: paikoin yhteistyö toimii hyvin ja käytäntöjä on pystytty kehittämään molempien tahojen osaamista hyödyntäen. Käyttöön on otettu esimerkiksi vastuutyöntekijät molemmilla tahoilla, suorat puhelinnumerot ja selkeä toimintamalli asiakasryhmän asioiden käsittelyyn. Toisaalla yhteistyötä leimaa jopa vihamielisyys. Kelan etuuskäsittelyssä työskentelevät nostivat esille erityisesti puhelinpalvelussa työskenteleviin kohdistuvan kiukun, sosiaalityöntekijät sen, ettei Kelassa luoteta sosiaalityöntekijöiden arviointiasiantuntemukseen – ja asiakkaaseen. Sosiaalityöntekijät ovat tyytyväisempiä yhteistyöhön pienimmillä, alle 15 000 asukkaan alueilla ja suuralueista Etelä- sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tulokset kertovat siitä, että perustoimeentulotuen siirto kunnista Kelaan on ollut mittava toimintatapojen muutos. Se tuo näkyviin haasteet kahden erilaisen työskentelyotteen, yhdenvertaisuutta ja erityisyyttä korostavan, yhdistämisessä. Valtakunnallisesti yhdenmukaiseen, parhaita käytäntöjä hyödyntävään toimintaan ei ylletä kahdessa vuodessa, vaan toimintaa on maltettava kehittää systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Henkilöstö elää vielä monilla alueilla muutosvaihetta voimakkaine tunteineen, eikä monialainen osaaminen ole täysin jalostunut sujuviksi yhteistyökäytännöiksi.
Tämä artikkeli on julkaisusta Sosiaalibarometri 2019.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019