Sosiaalibarometri 2019 esipuhe
Laaja valmistelu mahdollistaa ihmislähtöiset palvelut
Tämä artikkeli on julkaisun Sosiaalibarometri 2019
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019
Käsissänne on tuorein Sosiaalibarometri. Barometria on julkaistu vuosittain pian kolme vuosikymmentä. Se on ollut aina ajassa kiinni ja tarjonnut tuoretta ja monipuolista tietoa yhteiskunnan akuuteista ilmiöistä ja prosesseista. Barometrin peruskauraa usean vuoden ajan on ollut tuottaa tietoa ja arvioita maan hallitusten kaavailemista sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksista. Tarvetta sille on jatkossakin. Jää nähtäväksi, kuinka kauan. Yksi barometrin vastaajien kritiikki aiemmilta ja kuluvalta vuodelta on ollut, että edellisen vaalikauden harjoitus ei olisi merkittävästi helpottanut sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota. Integraatio, siis palvelujen parempi sovittaminen yhteen ihmisen, ei järjestelmän näkökulmasta, nähdään avaimeksi sekä palvelujen parantamiseen että kustannusten säästöön.
Keskeistä yllä olevan toteutumiseksi on, että uusi rakenne mahdollistaa sisältöjen kehittämisen ja painopiste siirtyy siihen pikaisesti. Vaikuttavia ja kustannustehokkaita palveluja saadaan aikaan varmistamalla paljon palveluja tarvitsevien ihmisten oikea-aikainen tuki, saumaton palveluketju sekä pitkäjänteinen, henkilökohtainen työote.
Heikoimmassa asemassa oleville ihmisille tulee tarjota henkilökohtaista palvelua myös syrjäseuduilla hyödyntämällä muun muassa etäkonsultaatioita ja liikkuvia palveluja.
Suuret väestöryhmät tarvitsevat pääasiassa yksittäisiä peruspalveluja, joiden saatavuutta voidaan tehostaa digitalisaation keinoin. Verkkoon tulee ohjata niitä palveluja, jotka aidosti tavoittavat kohderyhmänsä ja toimivat heidän palvelukanavanaan. Digitalisaation täytyy tarkoittaa sitä, että ihminen saa apua ja tukea helpommin, ei sitä, että joutuu kasvavassa määrin riippuvaiseksi muiden tuesta. Tämä on entistä tärkeämpi pitää mielessä, kun yksi palvelu ei riitä. Kuluneen vuoden isoja puheenaiheita on ollut niin sanottu aktiivimalli, jonka tarkoituksena oli aktivoida työttömiä töihin uhkaamalla työttömyysturvan leikkauksella. Monessa tapauksessa työllistyminen ei ollut mahdollista ja leikkuria sovellettiin. Tämän tutkimuksen vastaajat – monesti asioita etulinjassa ihmisten parista katsovat – eivät juuri aktiivimallia kannata. Sen sijaan lähes kaikki vastaajat ovat samaa mieltä siitä, että työttömille tulisi tarjota heidän tilanteensa mukaisia palveluja.
Yhdeksän kymmenestä vastaajasta on yhtä mieltä siitä, että omaehtoisesta aktiivisuudesta tulisi palkita ja että työtulot ja etuudet pitäisi sovittaa paremmin yhteen. Yli neljä viidesosaa kannattaa etuuksien hakemusbyrokratian sekä maksukatkojen ja takaisinperinnän vähentämistä.
Pääsy pois toimeentulotuelta parantaa työllistymisedellytyksiä, mutta sen edellyttämä perusturvan korottaminen heikentää valtiovarainministeriön (VM) laskentamallien mukaan työllisyyttä. Opintotuen tulorajojen korottaminen johtaa arkijärjen mukaan siihen, että opiskelijat voidessaan myös työskentelevät enemmän, mutta VM:n laskelmissa työllisyys sen sijaan vähenee.
Näiden mittarien jatkokehittäminen laajassa yhteistyössä on toivottavasti uuden hallituksen pöydällä tukevasti. Työllistymisen kannusteista ja erityisesti sosiaaliturvasta maassamme on selkeästi havaittavissa kaksi päinvastaista näkemystä. Toinen suosii kannusteita, toinen keppiä. Eri linjojen taustalla voidaan nähdä erilaisia ihmiskäsityksiä, koulutustaustoja, hallinnon perinteitä ja ideologioita. Monesti nämä näkökulmat ovat kaukana toisistaan, eikä keskustelu juuri etene poteroista huutelemista pidemmälle. Tähän keskusteluun on tärkeää tuoda myös esimerkiksi työllistämistoimien kohteena olevien ihmisten ääni. Onnistuneet ratkaisut löytyvät vain laaja-alaisesta valmistelusta.
Vertti Kiukas
pääsihteeri
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Tämä artikkeli on julkaisun Sosiaalibarometri 2019
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019