Sosiaalibarometri 2019 asiantuntijahaastattelu
Kun nuorta tuetaan asumisen arjessa, muutkin tuen tarpeet nousevat luontevasti esiin
Tämä artikkeli on julkaisun Sosiaalibarometri 2019 teemasta eriarvoisuus ja perusturva.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019
Nuorisoasuntoliitto NAL tukee nuoria asumisen kautta. Sen yhtiöllä ja jäsenjärjestöillä on noin 4 000 nuorisoasuntoa 30:llä paikkakunnalla. Noin 15 prosentilla talojen asukkaista on tukea vaativia asumisen haasteita.
Jos asumisessa on paljon haasteita tai ihminen on asunnoton, koko elämä kriisiytyy. Opiskelu, työssäkäynti ja elämänhallinta vaikeutuvat. Asunto ensin -ajattelu lähtee siitä, että asunnottomalle tarjotaan asunto ensin ja sen jälkeen asumisen onnistumiseen tarvittava tuki. Lisäksi haetaan vaikkapa päihdeongelmiin tukea esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista. Haastavimpia asioita ei kyetä ratkaisemaan asumisen osana vaan mukaan tarvitaan laaja verkosto. Nuorten haasteet tulevat usein näkyviin nivelvaiheissa. Nuoret ponnistavat itsenäiseen asumiseen hyvin erilaisista lähtökohdista sen mukaan, millaiset eväät he ovat saaneet lapsuudesta ja nuoruudesta.
Monet vanhemmat vierailevat aika paljon omilleen muuttaneen nuoren luona. He ehdottavat tiskaamista ja pyykin pesua sekä muistuttavat vuokran maksamisesta. Jos näitä taitoja ei ole saanut kotoa eikä ole läheistä tukijaa, nuori jää liian yksin.
”Koko elämä kriisiytyy, jos asumisessa on haasteita.”
Matalan kynnyksen tukea tarvitaan muuhunkin kuin asumiseen ja taloudenhallintaan. Kun nuorta tuetaan asumisen arjessa, muita asioita nousee luontevasti esiin.
Nuoren lastensuojelutausta tai varhain alkaneet päihde- tai mielenterveysongelmat näkyvät asunnottomuutena ja häätöinä. Työssämme näkyy, ettei mielenterveyspalveluita ole saatavilla tarpeeksi. Osalla asukkaista on vuokranmaksuvaikeuksia tai he aiheuttavat järjestyshäiriöitä.
Annamme nuorille asumisneuvontaa. Se voi olla yksittäisiä kohtaamisia asumisneuvojamme kanssa omassa asuintalossa. Annamme sitä lisäksi eri puolilla maata toimivissa Ohjaamoissa. Ne tarjoavat alle 30-vuotiaille apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Ohjaamoiden rikkaus on monialainen tuki yhdeltä luukulta matalalla kynnyksellä. Toivon niiden jatkavan olipa sote-uudistus millainen hyvänsä.
”Nuorissa näkyy selvästi hyvinvoinnin periytyminen.”
Asumisneuvonnassa ongelmien ehkäisy on tuloksekasta. Asunnoissamme on keskimääräistä enemmän vuokranmaksuhäiriöitä, mutta niistä pienempi osuus johtaa häätöihin kuin kuntien asunnoissa. Neuvonnalla pystytään estämään asumisen ja ongelmien kriisiytyminen. Asumisneuvontaa tiiviimpi tuen muoto on asumisohjaus. Se ei vielä ole tuettua asumista, mutta kyseessä on kokonaisvaltainen tuki ja pitempi suhde ohjattavan ja ohjaajan välillä. Tapaamiset sovitaan ennalta. Vierellä kulkemalla pyritään ratkomaan asumisen haasteita ja tuetaan vaikkapa työnhakua.
NAL:n tiivein tuen muoto on tuettu asuminen, jonka tuottaminen on yhtiöitetty. Kunnat ostavat palveluita nuorille. Tuen määrä voi vaihdella muutamasta tunnista vaikkapa 25:een viikkotuntiin. Työntekijä voi saattaa nuoren joka päivä kouluun. Tuki kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, jopa pitempään.
Kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa 17 kunnassa, joissa asuu 32 prosenttia väestöstä. Ne ovat enimmäkseen suuria kaupunkeja, joihin nuoret menevät opiskelemaan ja tekemään työtä. Nuorten kilpailuasema vuokra-asuntomarkkinoilla on vaikeampi kuin muilla. Maksuhäiriömerkintä sulkee monet vuokranantajat pois. Meillä se ei ole este asunnon saamiselle.
Monesti asukkaaksi tullaan sosiaalitoimen kautta tuetun asumisen palveluun. Parhaimmillaan voimavarat vahvistuvat ja nuori alkaa pärjätä ilman tukea. Asua saa 35-vuotiaaksi asti. Vaikka nuorten maksuhäiriöiden kasvu on taittunut, häiriöt ehkä syvenevät, koska luottoja ketjutetaan. Todennäköisesti emme ole vielä nähneet, mitä kaikkea pikavipit ja niiden kertyminen aiheuttavat.
”Kohtuuhintaisten asuntojen riittävyys on tärkeää eriarvoisuuden torjunnassa.”
Asuminen on etenkin nuorilla suurin yksittäinen menoerä. Talouden hallintaa vaikeuttaa se, ettei toimeentulotuen, asumistuen ja muiden tukien yhteensovittaminen ole mitenkään täydellistä. Niiden hallitseminen on haastavaa, vaikka voimavarat olisivat hyvät, saati jos nuorella on muita ongelmia. Apua tarvitaan siihen, miten tukea haetaan. Tukien erilaiset odotusajat saavat nuoria turvautumaan pikavippeihin.
Nuorissa näkyy se, että hyvinvointi periytyy. Tämä kasvattaa hyvinvointieroja. Se mietityttää, löydämmekö keinoja kehityksen kääntämiseksi. Nuorten käsitys omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan on kehittynyt suotuisasti, mutta keskiverto ei kerro kaikkea. Ennaltaehkäisevää työtä ei saa unohtaa, vaikka apua pitää järjestää niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat. Kun heitä autetaan, on vaarana, että ehkäisevän työn fokus ja resurssit kärsivät.
Vain korjaamalla pahimpia ongelmia hyvinvointierojen kasvusta ei päästä. Jo vanhempia pitää tukea ja tarjota lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. On hyvä, että taloudenhallinta on saatu mukaan kotitalousopetukseen, vaikka kaikkea ei voi laittaa peruskoulun harteille. Kohtuuhintaisten asuntojen riittävyys on tärkeää eriarvoisuuden torjunnassa. Se ei ole parantunut viimeisinä kymmenenä vuotena. Nuorisoasuntojen rakentamiseen on Asuntorahastolla vuosittain 110 miljoonaa euroa. Sitä ei ole viime vuosina saatu käytettyä tonttipulan vuoksi.
Asuntotuotantoa on tärkeää vahvistaa riittävällä julkisella tuella. Matalimman tukitason investointiavustuksen nostaminen 10 prosentista 20 prosenttiin pitäisi vuokratason kohtuullisena. Nuorilla tuki kohdistuu oikein, sillä heissä on vähän suurituloisia.
Ville Savilampi
toiminnanjohtaja
Nuorisoasuntoliitto
Tämä artikkeli on julkaisun Sosiaalibarometri 2019 teemasta eriarvoisuus ja perusturva.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, lokakuu 2019