Helmikuun alussa SOSTE uutisoi, että ulosottoon joutuneiden asiakasmaksujen määrä on kasvanut. Ulosottolaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2024 ulosottoon päätyi noin 524 000 julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Ulosottojen määrä kasvoi edellisvuodesta noin viidenneksen.
2020-luvulla ulosottoon joutuneiden asiakasmaksujen määrä on liikkunut noin puolen miljoonan tuntumassa. 2010-luvun alusta lähtien määrä on peräti kaksinkertaistunut. Vaikka ongelma on ollut jo pitkään tiedossa, niin ratkaisut ovat jääneet puolitiehen.
Miksi julkiset maksut päätyvät ulosottoon?
Jos asiakkaalla ei ole varaa maksaa julkisista palveluista perittävää asiakasmaksua, joutuu maksu ulosottoon. Lain mukaan hyvinvointialueet voivat ulosottaa asiakasmaksut, mutta hyvinvointialueet voivat päättää myös toisin eli alentaa maksuja tai jättää ne kokonaan perimättä, ennen maksujen ohjaamista ulosottoon.
Kaikilla hyvinvointialueilla on käytännöt asiakasmaksujen alentamiseksi tai perimättä jättämiseksi. Lisäksi hyvinvointialueilla on velvollisuus kertoa asiakkaalle viimeistään maksua perittäessä mahdollisuudesta hakea maksuun huojennusta. Lähtökohdat näyttävät olevan siis kunnossa.
SOSTEn selvitys kuitenkin osoitti, että huojennuksen hakeminen maksuihin on hyvinvointialueilla yhtä monimutkaista kuin toimeentulotuen hakeminen. Monimutkainen hakuprosessi johtaa siihen, etteivät kaikki kykene tai jaksa anoa maksujen alentamista, vaikka rahat eivät riitä maksuihin.
Näyttää siltä, että hyvinvointialueet antavat maksujen mennä ulosottoon ilman, että etsittäisiin muita vaihtoehtoja. Ulosottoon joutuminen kurjistaa entisestäänkin ihmisten tilannetta ja johtaa usein velkakierteeseen.
Viime vuosina monien kotitalouksien toimeentulo on tiukentunut. Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset, asiakasmaksujen ja lääkkeiden hinnan nousu ovat vaikeuttaneet kotitalouksien toimeentulon edellytyksiä. Tämä kehitys on omiaan vaikeuttamaan ihmisten selviytymistä asiakasmaksuista. Ulosottokierteen lisäksi tilanne johtaa siihen, ettei palveluihin hakeuduta, vaikka siihen olisi akuutti tarve. Jo vuonna 2022 terveyspalvelujen käyttäjistä 34 prosenttia ja sosiaalipalvelujen käyttäjistä 47 prosenttia kertoi korkeiden maksujen haitanneen palvelun saantia (THL, Sotkanet).
Hyvinvointialueilla on keinot kääntää nykysuunta
Ulosottojen määrän kasvu osoittaa, että asiakasmaksujen huojentamiskäytännöt ja terveydenhuollon maksukatto eivät riitä turvaamaan pienitulosten ihmisten kykyä selviytyä korkeista maksuista ja estämään maksujen joutumista ulosottoon. Tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja.
Päätöksen asiakasmaksujen tasosta ja maksujen huojentamisen kriteereistä tekee hyvinvointialueen valtuusto. Tällä hetkellä hyvinvointialueet pääosin perivät enimmäismaksut. Joillakin alueilla on saatettu vapauttaa tietyt erityisryhmät maksuista, kuten esimerkiksi takuueläkkeen saajat.
SOSTE on jo pitkään esittänyt, että asiakasmaksujen huojentamista on helpotettava erityisesti pienituloisilta ja perusturvan varassa eläviltä, kuten toimeentulotukea ja takuueläkettä saavilta. Lisäksi SOSTE on esittänyt, että hyvinvointialueiden on luotava automaattiset huojennuskäytännöt, jotka vähentävät byrokratiaa ja varmistavat maksujen kohtuullisuuden. Tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja olisi syytä myös tarkastella ja huojentaa – kuten STM on ohjauskirjeessään (pdf) suositellut.
Ulosotot kasautuvat usein samoille ihmisille. Ulosottokierre voi johtaa siihen, etteivät he hakeudu tarvitsemiinsa palveluihin, mikä ei ole inhimillisesti katsottuna eikä myöskään järkevän julkisen taloudenpidon kannalta kestävää. SOSTE on esittänyt, että perusterveydenhuollon lääkärikäynnit tulisi säätää kokonaan maksuttomiksi. Tällä voitaisiin vähentää merkittävästi (vuosittain noin 90 tuhannella) maksuista koituvia ulosottoja.
Ratkaisun avaimet ovat nyt uusien aluepäättäjien käsissä. Heidän tehtävänään on tarjota myös pienituloisille ihmisille mahdollisuus päästä palveluihin ilman pelkoa taloudellisen tilanteen romahtamisesta.