Tämänpäiväisestä SOSTEkirjeestä alkaen SOSTE nostaa esille säännöllisesti erilaisia kansainvälisellä areenalla tapahtuvia asioita, vaikuttamista ja prosesseja. Jäsenille tehdyn kyselyn perusteella tälle on kysyntää: monen aktiivisessa seurannassa ovat vain oman järjestön toimialan kv-asiat, mutta halukkuutta isomman kuvan muodostamiseen on myös. SOSTE pyrkii vastaamaan tähän toiveeseen muun muassa kirjeen teemoittelun kautta.
Kuluvan viikon suuri kansainvälispoliittinen tapahtuma ovat tietenkin USAn vaalit. Republikaanien ehdokas Donald Trump valittiin presidentiksi, ja myös senaatin enemmistö siirtyi puolueen haltuun. Edustajainhuoneen enemmistö on vielä avoin, mutta lienee todennäköistä, etteivät republikaanit ole sitä menettämässä. Tämä avaa mahdollisuuden viedä tehokkaasti eteenpäin puolueen ja presidentin agendaa ja nimityksiä.
On arvioitu, että kahdeksan vuotta sitten, jolloin republikaanit myös voittivat kaikki kolme instituutiota, ohjelman eteenpäinmeno takkusi, koska vallan vaihtumiseen ei ollut riittävästi ohjelmallisesti ja virantäytöllisesti valmistauduttu. Nyt tuota ongelmaa ei ole. On odotettavissa, että uusi hallinto ryhtyy nopeasti ja määrätietoisesti toteuttamaan uudistuksiaan.
Kärsijöinä lienevät iso osa köyhistä ja näköalattomista omista äänestäjistä, maailmanrauha sekä ilmastonmuutoksen torjunta. Globaalisti agendan edistäminen on nyt helpompaa, sillä verrattuna ensimmäiseen kauteen monen eurooppalaisen ja latinohallituksen johdossa on nyt samanhenkistä porukkaa.
Niistä voi perustellusti olla montaa mieltä poliittisesta ideologiasta riippuen, mutta joka tapauksessa vaalikampanjaa katsonee suuri osa suomalaisista ja eurooppalaisista huolestuneena. Läntisen maailman johtavan valtion kahtiajakautuminen on syvää ja rajua monessa mielessä. Missään ei ole pyrkimystä rakentaa siltaa ja sovintoa. Demokraattisten prosessien luotettavuuden kyseenalaistaminen ja väärän tuloksen tullessa väkivallalla uhkaaminen ovat merkkejä syvästä yhteiskunnallisesta vauriosta.
On huolestuttavaa, että presidentiksi valittu viljelee vihapuhetta vähän joka suuntaan. Vastustajat halutaan vangita, maahanmuuttajista levitetään perättömiä ja hävyttömiä väitteitä ja niin edelleen.
Monet kuittaavat tuon käytöksen vain retoriikkana. Poliitikkojen puheet ovat kuitenkin myös aina tekoja, politiikan ase on sana. Niin amerikkalainen kuin suomalainen vihapuhe korkeilta ja näkyviltä edustajilta tullessaan normalisoi huonoa käytöstä ja pahimmillaan yllyttää väkivaltaan – henkiseen tai pahimmillaan fyysiseen. Esimerkkejä tästä on jo runsaasti, ikävä kyllä.
Parhaimmillaan valta tuo mukanaan maltillisuutta ja vastuuta. Käykö nyt näin, jäämme seuraamaan.
