Järjestötoiminnan tarve kasvaa, mutta resurssit kutistuvat, kiteyttää SOSTEn tuore Järjestöbarometri 2024 sosiaali- ja terveysjärjestöjen nykytilan. Samalla kun hyvinvointialueet kamppailevat talousvaikeuksien ja toimintamallien kehittämisen kanssa, valtio leikkaa sosiaalietuuksia ja muuttaa lainsäädäntöä merkittävästi, esimerkiksi alkoholin saatavuuden osalta. Tämä monien samanaikaisten muutosten yhdistelmä luo epävarmuutta ja lisää väliinputoamisia. Varmaa on, että huono-osaisuus ja avun tarve tulevat kasvamaan, ja näiden ongelmien vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
Muutosten keskellä tarvittaisiin ripeää reagointia ja innovatiivisia avauksia – asioita, joissa järjestöt ovat perinteisesti vahvoja. Nyt järjestöt ovat kuitenkin itse keskellä omia leikkauspaineitaan: STEAn avustukset supistuvat, mutta järjestöt eivät juurikaan voi vaikuttaa leikkausten määrään tai kohdentumiseen, vaikka kuulemisia järjestetään. Epävarmuus siitä, mitä STEA tulevaisuudessa painottaa avustusjaossa, tekee uusien toimintatapojen kehittämisestä haastavaa.
Pienet järjestöt täyttävät usein hyvin spesifien kohderyhmien tarpeita
Pienille järjestöille tilanne on yhtä epävarma kuin suuremmillekin. Valtakunnalliset pienet järjestöt täyttävät usein hyvin spesifien kohderyhmien tarpeita, jotka saattavat jäädä suuremmilta toimijoilta huomiotta. Näiden pienten järjestöjen katoaminen leikkausten myötä uhkaisi jättää niiden kohderyhmät ilman tarvitsemaansa tukea. Monet pienet järjestöt ovat lisäksi riippuvaisia vapaaehtoistyöstä, jonka arvo on korvaamatonta sekä tekijöille että avunsaajille.
Avustusleikkausten kompensointi ja hallinnollinen taakka
Pienillä toimijoilla on kuitenkin vähemmän mahdollisuuksia kompensoida avustusleikkauksia muista tulonlähteistä. Usealta eri taholta onnistuneesti haettu rahoitus vaatii resursseja ja sellaista osaamista, joita pienissä järjestöissä ei usein ole riittävästi. Hyvinvointialueet voivat olla merkittävässä roolissa pienten järjestöjen rahoituksessa, mutta ongelmia syntyy, jos järjestö toimii useammalla alueella. Jokaisella hyvinvointialueella on omat strategiansa ja tukilinjanvetonsa, ja niihin liittyvät hakuprosessit ja raportointijärjestelmät voivat muodostaa merkittävän hallinnollisen taakan pienille toimijoille. Barometrin mukaan tällainen hallinnollinen kuormitus karkottaa myös vapaaehtoisia luottamustehtävistä.
Pienet järjestöt kaipaavat tukea varainhankintaan
STEAn avustusleikkausten korvaaminen lahjoitusvaroin edellyttäisi ammattimaista varainhankintaa ja järjestön tunnettuutta. Pienet järjestöt, jotka toimivat lähinnä vapaaehtoisvoimin tai muutaman työntekijän voimin, ovat usein niin kuormitettuja, että menestyksekäs varainhankinta on niille käytännössä saavuttamaton tavoite – ellei mukaan tule onnea tai sattumaa. Koska julkisia avustuksia ei voi käyttää varainhankinnan kehittämiseen, moni pieni järjestö jää lahjoitusten suhteen umpikujaan. Ulkopuolinen asiantuntemus varainhankinnan käynnistämiseksi olisi tarpeen – eräänlainen ”Kuppilat kuntoon” -tyyppinen ohjelma, jossa varainhankinnan ammattilaiset laittaisivat perusasiat kuntoon ja varainhankinnan liikkeelle.
Vaarantuuko fuusioissa pienten järjestöjen erityisosaaminen?
Järjestöjen fuusioita esitetään usein ratkaisuksi pienten toimijoiden haasteisiin. Avoimuus erilaisille ratkaisuvaihtoehdoille on toki tärkeää, mutta samalla on syytä pohtia, vaarantuuko fuusioissa pienempien järjestöjen erityisosaaminen ja kohderyhmien tarpeiden huomioiminen. Pienet järjestöt ovat usein syntyneet vastaamaan erityistarpeisiin, jotka muuten jäisivät huomiotta. Kuinka kauan nämä tarpeet säilyisivät isompien järjestöjen agendalla?
Voiko pienuus kääntyä vahvuudeksi?
Vähenevien avustusten kausi ei tule olemaan helppoa kenellekään. Leikkaukset saattavat viedä monilta pieniltä järjestöiltä toimintaedellytykset, sillä jo nyt moni toimii taloudellisesti äärirajoilla. Aika näyttää, voiko pienuus kääntyä myös vahvuudeksi. Pienissä järjestöissä on totuttu toimimaan pienillä resursseilla ja tiiviisti yhteistyössä.
Kuten Järjestöbarometri 2024 toteaa, vaikka rahoitusta leikataan, uusia sosiaali- ja terveysjärjestöjä rekisteröidään jatkuvasti. Tämä kertoo suomalaisen kansalaisyhteiskunnan voimasta – ihmiset tarttuvat toimeen ja reagoivat omaan ja muiden avuntarpeeseen. Periksi ei anneta, vaikka haasteet ovat suuria.
Outi Hannula
Toiminnanjohtaja
Pienperheyhdistys ry
outi.hannula@pienperhe.fi