Valtiovarainministeriön lausuntokierroksella ollut arviomuistio kansallisesta hankintatietovarannosta herättää vakavia huolia erityisesti järjestöjen näkökulmasta. Vaikka hankintojen läpinäkyvyyden lisääminen on sinänsä tärkeä tavoite, esitetty järjestelmä vaikuttaa asettavan suhteettoman suuren hallinnollisen taakan järjestöille, joiden rooli hankintayksiköinä on julkisten hankintojen kokonaisuudessa hyvin pieni.
Arviomuistio painottuu vahvasti julkisen sektorin hankintayksiköihin ja sivuuttaa muut hankintalain piiriin kuuluvat toimijat, kuten yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt, jotka joutuvat soveltamaan hankintalakia saamiensa avustusten perusteella. Järjestöjen julkiset hankinnat ovat hyvin pieniä verrattuna julkiseen sektoriin ja siihen nähden arviomuistiossa esitetyn hankintatietovarannon velvoitteet asettaisivat niille suhteettoman suuren ja epätarkoituksenmukaisen hallinnollisen rasitteen. Velvoitteet lisäisivät järjestöjen toiminnalle koituvia kuluja ja vähentäisivät siten järjestöjen mahdollisuuksia toteuttaa ennaltaehkäisevää ja yhteisöä tukevaa työtään.
On tärkeää pitää mielessä, että järjestöt eivät ole osa julkista sektoria, vaan itsenäisiä yksityisoikeudellisia toimijoita, jotka toteuttavat omaa yhteiskunnallisesti tärkeää tehtäväänsä. Järjestöjen hallinnollisen kuorman kasvattaminen hankintatietovarannon myötä ei olisi linjassa hallitusohjelman tavoitteen kanssa keventää järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan sääntelyä. Se olisi haitallista järjestöjen toiminnalle ja koko kansalaisyhteiskunnalle.
Jos hankintatietovaranto otettaisiin käyttöön esitetyssä muodossa, se saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa järjestöjen hallinnollinen kuorma kasvaa kohtuuttomasti ilman vastaavaa hyötyä julkisten hankintojen läpinäkyvyydelle. Järjestöjen erityisluonne ja niiden hankintojen vähäinen merkitys julkisen talouden kokonaisuudessa ovat vahvoja perusteita jättää ne kaavaillun hankintatietovarantosääntelyn ulkopuolelle.
