Viime viikolla puitiin taas budjettiriihi, ja heti perään STEA julkisti linjaukset siitä, kuinka järjestöihin kohdistuvat massiiviset leikkaukset pannaan toimeen. Ottaen huomioon maan hallituksen keväällä tekemät päätökset ja STEAn aiemmat puheet, linjaukset olivat suuri yllätys, negatiivinen sellainen.
Yllätyksenä tuli myös prosessi, jolla linjaukset tehtiin ja julkistettiin. STEA on lailla perustettu ja tietoisesti sijoitettu erilleen sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suorasta linjaorganisaatiosta. Nyt kuitenkin on ilmeistä ja ministeriön tiedotteessa selkeästi todetaan, että nämä leikkauslinjaukset on tehty poliittisessa prosessissa, eivät STEAn itsenäisenä, poliittisesta ohjauksesta riippumattomana prosessina. Lakiin rakennettu palomuuri on siis murrettu – seuraako tästä laajempaa pohdintaa STEAn asemasta, jää nähtäväksi.
Prosessissa ei konsultoitu lainkaan avustusasiain neuvottelukuntaa tai sen johtoa eikä SOSTEa, kuten on aiemmin ollut tapana ja itsestään selvää. Vaikka välttämättä ei ole ollut virallisia työryhmiä, epävirallista keskustelua ja tiedonvaihtoa on kuitenkin ollut. SOSTEn koko olemassaolon aikana näin merkittäviä linjauksia ei ole koskaan ennen jouduttu lukemaan tiedotteesta. Linjaukset on aina ennen viestitty etukäteen epävirallisesti RAY:sta, STEA:sta tai ministeriöstä.
Nyt ministeriön vakuuttelut järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön tärkeydestä kumisevat tyhjyyttään.
Yhdistymisestä ja laadukkaasta toiminnasta rangaistaan
Prosessi on oma lukunsa, mutta pihvi on linjausten kehnoudessa. Kevään kehysriihessä linjattiin, että painopistettä siirretään yleisavustuksiin ja samalla ryhdytään purkamaan hallinnollista taakkaa ja lisätään järjestöjen mahdollisuuksia tehdä omia tuottoja. STEA taas on todennut aiemmin, ettei pidä tarkoituksenmukaisena juustohöylän käyttöä.
SOSTE on tukenut näitä linjauksia. Sillä, että niistetään sieltä täältä, aiheutetaan paljon enemmän yhteiskunnallista vahinkoa kuin kohdennetuilla leikkauksilla, vaikka ne omalle kohdalle osuessa ovatkin hirvittäviä.
Nyt suurin leikkausprosentti kohdistuu nimenomaan yleisavustuksiin ja täysin matemaattisesti ottamatta huomioon vaikuttavuutta tai yhteiskuntapoliittista tarvetta. Rahoittaja on aiemmin pyrkinyt edistämään järjestöjen yhdistymistä, siihen on ollut porkkanarahaakin tarjolla. Tämä on luonnollisesti johtanut avustussummien kasvuun. Nyt siitä rangaistaan. Avustuksia on korotettu myös yhteiskunnallisen tarpeen tai laadukkaan toiminnan perusteella – näistäkin nyt rangaistaan. Tässä on vaikea nähdä minkäänlaista järkeä.
Poliittisesti päätös on toki houkutteleva. Juustohöyläämällä ei tarvitse tehdä vaikeita valintoja siitä, keiden kukkarolla käydään. Samaa kertoo se, että vuosiin 2026–2027 ollaan menossa ilman suunnitelmaa. Se on vastuutonta toimintaa ja asettaa järjestötyönantajat mahdottomaan tilanteeseen. Samalla jää pimentoon se, mikä on leikkausten todellinen yhteiskunnallinen vaikutus, ja se entisestään vaikeuttaa leikkauspäätökseen vaikuttamista.
Synnytetään painetta konkreettisten esimerkkien avulla
Kun STM:n naapuriministeriöissä konkretisoitui, että menettäjinä ovat muun muassa eri taidelaitokset, Julkisen sanan neuvosto (JSN), YK-liitto, 4H ja niin edelleen, syntyi painetta ja kohtuullistamispäätökset saatiin aikaan. Ilman vastaavaa konkretiaa emme sote-järjestökentällä pysty samaan.
- Lue lisää: SOSTEn kysely valaisee avustusleikkausten mahdollisia vaikutuksia sote-järjestöjen tekemään työhön
- Lue lisää: Sote-järjestöiltä apua saaneiden kokemuksia esiin #OnneksiOnJoku-kampanjalla