SOSTEn kysely: Mitä ilman yhteis­kunta jää, jos järjestö­työstä leikataan?

Kasvokuvassa Miia Nahkuri vieressä lukee hänen nimensä ja sana SOSTEblogi.

Etusivu / Blogi / SOSTEn kysely: Mitä ilman yhteis­kunta jää, jos järjestö­työstä leikataan?

Toteutimme SOSTEssa viime toukokuussa laajan kyselyn, jossa kerättiin esimerkkejä Petteri Orpon hallituksen tekemien leikkausten mahdollisista vaikutuksista sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Kyselyllä kartoitettiin STEA-avustusta saavilta järjestöiltä, miten niiden toiminta edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä millaisia seurauksia hallituksen suunnittelemilla avustusleikkauksilla voisi olla näihin toimintoihin.

Olen itse tämän vuoden aikana pohtinut paljon sitä, mitä ilman yhteiskunta jää, jos hallituksen esittämät massiiviset leikkaukset sote-järjestöjen työhön toteutuvat. Toisaalta olen myös miettinyt järjestötyön vahvuuksia, jotka ovat vaarassa leikkausten takia.

Viisi nostoa järjestöjen huolista

Järjestöjen lähettämistä esimerkeistä nousee esiin useita huolenaiheita, jotka liittyvät erityisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien hyvinvointiin ja palveluiden riittävyyteen. Esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisut ovat usein monimutkaisia ja vaativat järjestötoimijoiden panosta julkisen palvelujärjestelmän rinnalle.

  1. Palveluiden riittämättömyys
    Monissa esimerkeissä korostuu huoli siitä, että julkiset palvelut eivät riitä vastaamaan kaikkien ihmisten avun ja tuen tarpeisiin. Tämä koskee erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten vammaisia, ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Järjestöt tukevat usein ihmisiä, jotka jäävät julkisen sektorin palveluiden ulkopuolelle. Menetämme valtavan määrän vapaaehtoistyötä, kun järjestöillä ei ole leikkausten jälkeen enää resursseja kouluttaa ja koordinoida vapaaehtoistyöntekijöitä.
  2. Syrjäytyminen ja osattomuus
    Huoli syrjäytymisestä ja osattomuudesta toistuu monissa esimerkeissä. On olemassa riski, että monet ihmisryhmät jäävät yhteiskunnan marginaaliin ilman riittävää tukea ja osallistumismahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti nuoria, maahanmuuttajia ja sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia henkilöitä, jotka saattavat kokea jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle. Alueellinen eriarvoisuus voi entisestään lisääntyä, jos esimerkiksi paikkakunnan ainoa kohtaamispaikka lopettaa toimintansa.
  3. Mielenterveysongelmien kasvu
    Esimerkit nostavat esiin huolen mielenterveysongelmien yleistymisestä ja siitä, että nykyiset palvelut eivät riitä vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Tämä lisää paineita sekä julkisille palveluille että järjestöille. Mikäli mielenterveyden ongelmiin ei pystytä vastaamaan riittävästi, voi tilanne aiheuttaa vakavia seurauksia niin yksilöiden hyvinvoinnille kuin koko yhteiskunnalle.
  4. Ihmisoikeuksien toteutuminen
    Järjestöjen lähettämissä esimerkeissä nousee huoli siitä, että kaikkien ihmisten oikeuksia ei aina tunnusteta tai kunnioiteta riittävästi. Tämä koskee erityisesti vammaisia ja muita vähemmistöryhmiä, joiden oikeudet saattavat jäädä toteutumatta, mikä voi johtaa syrjintään ja eriarvoisuuteen.
  5. Yhteiskunnan polarisoituminen
    Vastauksissa näkyy huoli yhteiskunnan polarisoitumisesta ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta. Esimerkeissä tuodaan esiin, kuinka tietyt ryhmät kokevat jäävänsä ilman ääntä ja vaikutusmahdollisuuksia, mikä voi johtaa lisääntyvään kahtiajakoon ja konfliktien kärjistymiseen yhteiskunnassa.

Järjestöjen kuusi vahvuutta

Toisaalta kyselyn vastauksista nousee esiin kuva järjestökentästä, jolla on kyky rakentaa osallisuutta, vahvistaa inhimillisyyttä ja tarjoaa monipuolista tukea erilaisille tuen ja avun tarpeessa oleville ihmisryhmille.

  1. Yhteisöllisyys ja osallisuus
    Järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia osallisuuteen ja osallistumiseen kaikille, olipa kyseessä maahanmuuttajat, ikäihmiset, nuoret tai vammaiset henkilöt. Järjestöt rakentavat siltoja erilaisten ihmisryhmien välille ja varmistavat, että jokainen voisi löytää oman paikkansa yhteiskunnassa.
  2. Asiantuntemus
    Järjestöihin on kertynyt ainutlaatuista asiantuntemusta, joka perustuu syvään ja monipuoliseen tietoon erityisryhmistä, kuten syömishäiriöistä kärsivistä ja monikkoperheistä. Asiantuntemus perustuu myös pitkäjänteiseen kehittämistyöhön, joka vastaa juuri näiden ryhmien erityistarpeisiin. Tämä asiantuntemus on korvaamatonta, sillä monet järjestöt ovat ainoita toimijoita tietyissä palveluissa, kuten vertaistuen tarjoamisessa.
  3. Kriisituki ja resilienssi
    Järjestöt ovat tukena kriisitilanteissa. Ne auttavat ihmisiä selviytymään vaikeuksista ja löytämään uuden suunnan elämälleen. Järjestöt ovat joustavia ja nopeita auttajia, jotka tarjoavat tukea ja apua silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
  4. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
    Aineistossa toistuvat järjestöjen työstä esimerkit, joissa edistetään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Järjestöt työskentelevät aktiivisesti poistaakseen esteitä ja edistääkseen kaikkien mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan täysipainoisesti, riippumatta taustasta, terveydentilasta tai sosiaalisesta asemasta.
  5. Innovatiivisuus ja ennakoiva toiminta
    Esimerkit kuvaavat järjestöjä toimijoina, jotka eivät ainoastaan reagoi ongelmiin, vaan myös pyrkivät ennaltaehkäisemään ongelmia ja kehittämään uusia ratkaisuja.
  6. Kestävä ja vaikuttava toiminta
    Vastauksissa näkyy järjestöjen halu pitkäjänteiseen sitoutumiseen ja haluun vaikuttaa kestävästi yhteiskuntaan. Järjestöt eivät tarjoa vain hetkellistä apua, vaan rakentavat pysyviä muutoksia ja parantavat ihmisten elämänlaatua pitkällä aikavälillä.

SOSTEn kysely valaisee avustusleikkausten mahdollisia vaikutuksia sote-järjestöjen tekemään työhön