Tänään 12.6. julkistettu selvitysmies Panu Laturin raportti tarjoaa katsauksen suomalaisen järjestötoiminnan haasteisiin ja esittelee ratkaisuja, joilla järjestöjen hallintokustannuksia voitaisiin hillitä.
Selvitystehtävän alkusysäyksenä toimi viime vaalikaudella istunut Erkki Liikasen puheenjohtama ryhmä, joka esitti, millä ehdoin veikkausvoittovarajärjestelmästä siirryttäisiin budjettirahoitukseen. Yhtenä ryhmän havaintona oli se, että järjestöjen erilaisista hallintokuluista voisi potentiaalisesti löytyä säästöjä, mutta avustusjärjestelmä ei niiden syntymiseen juuri kannusta.
”Järjestöjen olisi katsottava nykyisessä avustusten kehittymisessä yhteistyötä uusin silmin. Ja mietittävä myös uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia”, kuvaa selvitysmies Panu Laturi järjestöjen toiminnan muutostarpeita.
Raportin keskeisin johtopäätös liittyy järjestöjen sisäiseen laskutukseen ja siitä seuraavaan moninkertaiseen arvonlisäverotukseen. Laturi kuvaa sitä, miten järjestöjen keskinäinen laskutus johtaa usein tilanteisiin, joissa samasta palvelusta maksetaan arvonlisävero moneen kertaan. Tämä nostaa kustannuksia ja vaikeuttaa järjestöjen talouden hallintaa.
”Kun järjestö välittää palveluita ja hankintoja jäsenilleen korvausta vastaan, niin järjestöllä pitäisi olla oikeus välittää ja myydä palveluita jäsenjärjestöilleen siten, että siitä ei makseta arvonlisäveroa. Kun korvaus on omakustenteinen”, kertoo Laturi.
”Jos jäsenille palvelujen myyminen ja välittäminen olisi arvonlisäverotonta, kannattaa järjestöjen perustaa yhteistyöjärjestöjä hoitamaan hallintonsa. Ja jokaisen järjestön kannattaa liittyä siihen jäseneksi. Tällöin järjestön ei tarvitse itse hoitaa omaa hallintoaan, vaan se voi keskittyä järjestön toimintaan kohderyhmilleen”, jatkaa Laturi.
Enemmän yhteistyötä ja yhteisiä tiloja
Raportissa korostetaan, että yhteistyön lisääminen ja verkostoituminen voivat tarjota järjestökentälle merkittäviä etuja. Yhteistyöjärjestöt voivat tarjota yhteisiä tiloja, palveluja, koulutusta ja neuvontaa, mikä vähentää yksittäisten järjestöjen hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Laajemmilla hartioilla yhteistyötä tekevät järjestöt voivat myös löytää esimerkiksi uusia rahoituslähteitä ja jäsenhankintatapoja.
”Järjestötoiminnassa mahdollisimman suuri osa avustuksessa tulisi käyttää toimintaan ja mahdollisimman pieni osa hallintoon. Tämän pitää olla kaikkien järjestöjen keskeinen ohjenuora”, muistuttaa Panu Laturi.
Järjestöjen tiloja etsiessä pitää olla avoin ja katsoa esimerkiksi seurakuntien ja muiden toimijoiden tiloja, joista voi löytyä yllättäen sopivia.
”Suurimmalle osalle järjestöistä, varsikin pienimmille riittää, että järjestöllä on toimistona pöytä ja kaappi isommassa toimistotilassa. Omalle huoneelle hyvin harvalla järjestöllä on mitään tarvetta”, toteaa Laturi.
Avustusjärjestelmässä muutostarpeita
Raportti nostaa esiin myös nykyiseen avustusjärjestelmään liittyviä näkökulmia, jotka eivät aina vastaa järjestöjen tarpeita eivätkä kannusta järjestöjä tehostamaan toimintaansa. Nyt avustusjärjestelmä toimii niin, että järjestelmä leikkaa saavutetut säästöt pois järjestön avustuksesta. Käytännössä tehostamisesta ei siis ole hyötyä järjestölle. Tehostamisessa onnistuminen näkyy vain avustuksen pienenemisenä.
Lisätietoja:
Selvitysmies Panu Laturi, panu.laturi@icloud.com, +358 50 5208337