Euroopan unionilla on edessä jännittävä kevät, kun kesäkuun vaaleissa valitaan EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Tavoitteena tulee olla entistä vahvempi unioni, joka tavoittelee eriarvoisuuden vähentämistä, osallisuuden vahvistamista sekä kestävän kehityksen varmistamista.
Suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTE on asettanut tulevalle parlamenttikaudelle neljä päätavoitetta.
- Kohti eurooppalaista hyvinvointitaloutta
- EU:n yhteistä terveyspolitiikkaa on vahvistettava
- Vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian perusta
- Hankintadirektiiviä on täsmennettävä
Hyvinvointitalous osaksi talouspolitiikan EU-ohjausta
Hyvinvointitaloudessa investointien arvoa ei mitata vain bruttokansantuotteella. Tarvitaan myös tasa-arvoisuuteen, osallistumiseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä mittareita, jotka kertovat, miten hyvin kansalaisten hyvinvointiin ja voimavaroihin on onnistuttu panostamaan. Hyvinvointi-investoinnit luovat pohjaa paitsi yhteiskunnan vakaalle kehitykselle myös talouskasvulle.
Keskusteltaessa julkisesta velasta on annettava painava arvo ihmisten hyvinvointia ja planeettamme tulevaisuutta koskeville näkökohdille. Esimerkiksi koronapandemian aikana julkinen velkaantuminen ylläpiti Suomen taloudellista resilienssiä mahdollistamalla automaattisten vakauttajien toiminnan ja elvyttävän talouspolitiikan harjoittamisen. Toisaalta velkaantuminen on kaikissa oloissa myös kyettävä pitämään hallinnassa, koska toisin menetellen siitä muodostuu ajan mittaan uhka hyvinvointipolitiikalle ja taakka ihmisille tulevaisuudessa.
Hyvinvointitalous olisi tärkeää ottaa osaksi EU:n talouspoliittista ohjausta koronapandemian päätyttyä. Koska Suomen julkinen velka nousi mm. pandemian johdosta noin 75:een prosenttiin bruttokansantuotteesta, Euroopan komissio on suositellut Suomelle julkisen talouden sopeutustoimia, joihin kuuluu sosiaaliturvamenojen vähentäminen. Sopeutustoimien kohdentamisessa joudutaan väistämättä ottamaan kantaa tulonjaollisiin vaikutuksiin. Sosiaaliturvaan kohdistuvat tuntuvat leikkaukset ovat omiaan lisäämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta siinäkin tapauksessa, että ne onnistuvat parantamaan työnteon kannustimia. Sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset voivat kohdentumisestaan ja mittaluokastaan riippuen olla ristiriidassa EU:n jäsenmailleen vuonna 2017 asettaman tavoitteen kanssa vähentää köyhyyttä 15 miljoonalla henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Hyvinvointitalouden näkökulmien sisällyttäminen osaksi EU:n talouspoliittista ohjausta voisi lieventää tällaisia ristiriitoja sekä edistää eurooppalaista hyvinvointia ja talouskasvua tulevaisuudessa.
Vapaan ja vahvan kansalaisyhteiskunnan merkitys korostuu kriisitilanteissa
Vaaleissa ratkaistaan myös kansalaisyhteiskunnan suunta. Vaarana on, että ääripopulistiset voimat saavat vahvemman jalansijan parlamentissa ja kansalaisyhteiskunnan tila Euroopassa kaventuu. Sen torjumiseksi EU:lle tulee luoda osallisuutta vahvistava kansalaisyhteiskuntastrategia. On huolehdittava siitä, että kaikissa unionin jäsenmaissa on mahdollisuus vahvaan, monimuotoiseen ja itsenäiseen kansalaisyhteiskuntaan, joka luo edellytyksiä sosiaalisesti kestävän kehityksen, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Myös paikallisia demokraattisia rakenteita ja prosesseja on tuettava.
Kansalaistoiminnan välttämättömyys korostuu kriisitilanteissa. Eurooppa on viime vuosina ollut suurten haasteiden edessä koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttaman hädän, köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyessä. Ilman kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden tarjoamaa tukea ja apua hätä ja puute tällä hetkellä olisi paljon suurempi. Solidaarisuus toisia kohtaan on arvo, jota tulee vaalia ja välittää sukupolvelta toiselle.
Kansalaistoiminnan roolin tärkeys yhteiskuntien hyvinvoinnin tukemisessa ja tuottamisessa tulee laajasti tunnustaa ja huomioida myös rahoituksessa. Kansalaisyhteiskunta tulee ottaa mukaan vahvemmin rahoitusohjelmien suunnitteluun rahoitusohjelmien resurssin saajana.
Verrattain matala eriarvoisuuden taso, yhteiskunnan perheystävällisyys, lasten turvallisen kasvuympäristön varmistaminen, yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, sukupuolten tasa-arvo, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus, terve ikääntyminen ja korkea osallistuminen ovat olleet Euroopassa menestystekijöitä. Tämäntapaiset asiat ovat myös mahdollisesti taustalla, kun Suomi seitsemännen kerran peräkkäin todettiin kansainvälisessä vertailussa onnellisimmaksi maaksi ja kun pohjoismaat ylipäänsä sijoittuivat vertailussa kärkisijoille. Hyvinvointia ja onnellisuutta lisääviä menestystekijöitä kannattaa vaalia myös jatkossa.
Eija Koivurannan kirjoitus on julkaistu huhtikuussa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Civil Society Organisations´ Bulletin -julkaisussa.