Mielenterveys- ja päihdeyhdistysten tulevaisuusnäkymät muutosten keskellä
Mielenterveys- ja päihdeyhdistyksiä ovat kohdanneet monenlaiset muutospaineet, kuten koronaepidemia, hyvinvointialueuudistus, ennakoidut STEA-avustusten leikkaukset sekä päiväkeskuksia ja työllistämistoimintaa koskevat lainsäädäntömuutokset. Miltä yhdistysten tulevaisuus näyttää muutosten keskellä? Millaiset yhdistykset kukoistavat ja missä toimintaedellytykset heikkenevät?
Selvitimme tätä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0)* syyskuussa tehdyllä kyselyllä. Kyselyyn vastasi toiminnanjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja 145 yhdistyksestä.
- Lue lisää: Jurvansuu, S., Takala, J. & Tourunen, J. (2023): Toiminnan tarve kasvaa, riittävätkö resurssit? MIPA-järjestökysely 2023.
Yhdistyskenttä on elinvoimainen
Luokittelimme aineiston yhdistykset niiden elinvoiman mukaan. Kasvaviksi yhdistyksiksi nimesimme ne, joissa toiminnan ennakoitiin laajenevan ja/tai osallistujamäärän kasvavan seuraavien viiden vuoden aikana. Vakaissa yhdistyksissä toiminnan ja osallistujamäärien arvioitiin pysyvän ennallaan. Taantuviksi nimesimme yhdistykset, joissa toiminnan arveltiin supistuvan ja/tai osallistujia tavoitettavan entistä vähemmän.
Aineistomme yhdistyksistä löytyi elinvoimaa: suurin osa niistä määrittyi kasvaviksi (41 %) tai vakaiksi (40 %) ja vain joka viides (19 %) taantuviksi.
Laaja toimialue ja työntekijät mahdollistavat kasvua ja vakautta
Kasvavat ja vakaat yhdistykset olivat pääosin alueellisia tai seudullisia toimijoita. Taantuvien yhdistysten toiminta rajautui useammin kunnan tai lähiyhteisön alueelle. Ero ilmeni myös näkemyksissä hyvinvointialueuudistuksesta. Kasvavissa yhdistyksissä sen nähtiin parantavan toimintamahdollisuuksia, taantuvissa heikentävän niitä. Vakaissa yhdistyksissä koettiin muita useammin, ettei uudistus vaikuta toimintaan. Tämä saattoi johtua siitä, että ne olivat toimineet aluetasolla jo pidempään.
Myös ammatillistuminen ja palkatut työntekijät toivat yhdistyksiin kasvupotentiaalia ja vakautta. Taantuvat yhdistykset toimivat useammin vapaaehtoisvoimin.
Laaja rahoituspohja puskurina muutoksissa
Kasvavat yhdistykset saivat rahoitusta useilta tahoilta (kunta, STEA, hyvinvointialue, säätiöt, ministeriöt), ja lisäksi niiden oma varainhankinta antoi liikkumavaraa toiminnan ja avustusjärjestelmän muutoksissa. STEA-rahoitus oli keskimääräistä yleisempi vakaissa yhdistyksissä.
Taantuvat yhdistykset toimivat usein kattojärjestöltä saadun pienen toiminta-avustuksen varassa. Niiden oma varainhankinta oli vähäistä verrattuna muihin yhdistyksiin.
Tartutaanko uuteen vai pitäydytäänkö vanhassa?
Kasvavia ja vakaita yhdistyksiä yhdisti myös se, että niissä oli usein tartuttu digitalisaation mahdollisuuksiin yhdistämällä kasvokkaisia ja verkkopohjaisia tukimuotoja. Taantuvissa yhdistyksissä näitä uusia tavoittamisen ja tuen tarjoamisen keinoja hyödynnettiin hyvin harvoin.
Etenkin nuorten puoleen kurottamisessa sosiaalisen median merkitys tunnistettiin suureksi. Monessa yhdistyksessä siihen tarvittaisiin kuitenkin tukea ja koulutusta.
Paikallisen vapaaehtoistoiminnan elinvoimasta on huolehdittava
Yhdistysten elinvoimaa ja vakautta ruokkivilla tekijöillä on kääntöpuolensa. Pienet vapaaehtoisyhdistykset kokivat asemansa ahtaammaksi uusissa palvelu- ja avustusrakenteissa. Niissä luovimisen nähtiin vaativan liikaa henkilöresursseja, näkyvyyttä ja ”kovaa ääntä”.
Vapaaehtoisyhdistykset ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja osallisuuden luojia paikallisympäristöissään. Niiden toiminnan tukeminen ei vaadi suuria resursseja, mutta kylläkin kevyitä ja selkeitä avustuskäytäntöjä ja tukea niiden hyödyntämiseen. Tämä on tärkeää etenkin nyt, kun monilla alueilla uudet mekanismit ja vastuunjaot vasta muotoutuvat ja vakiintuvat.
Tuloksemme kertonevat yhdistysten elinvoiman lisäksi julkisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen puutteista. Kyselyssä suurempi osa vastaajista arvioi palvelujen huononevan kuin paranevan tulevina vuosina. Yhdistystoiminnalle nähdään selvästi kasvavaa tarvetta.
Sari Jurvansuu, tutkija, sari.jurvansuu@a-klinikka.fi
Janne Takala, tutkija, janne.takala@a-klinikka.fi
Jouni Tourunen, tiimipäällikkö, jouni.tourunen@a-klinikkasaatio.fi
A-klinikkasäätiö, Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
*MIPA 2.0 on A-klinikkasäätiön koordinoima yhdentoista järjestön, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön tutkinto-ohjelman yhteinen hanke, jota rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).