Hallitusohjelman mukaan yhteiskunnan tukemat vuokra-asunnot kohdennetaan nykyistä tehokkaammin pienituloisille, vähävaraisille ja erityisryhmille, joiden on vaikea vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta ja tavoitteena on siten palauttaa enimmäistulorajat valtion tukemiin vuokra-asuntoihin (ARA-vuokra-asunnot).
SOSTE ei näe tarpeelliseksi asetusehdotuksessa esitettyä asukasvalinnan tulorajojen käyttöönottoa ARA vuokra-asunnoissa. Eri selvityksin on osoitettu, että asunnot kohdentuvat nykyisellään hyvin pienituloisille ruokakunnille. Tulorajojen vaikutus asukasvalintaan jäisi todennäköisesti pieneksi.
Tulorajoilla olisi lisääntyvän byrokratian kautta asukasvalintaprosessia ja sitä kautta asunnon saantia hidastava vaikutus. Asuntoa vaihdettaessa tulorajat voi johtaa esimerkiksi siihen, että pienenkin tulorajan ylityksen vuoksi jätetään asunnon vaihto tekemättä. Tulorajat voivat hidastaa erityisesti pienempien ARA-vuokra-asuntojen vapautumista.
Tulorajat voivat luoda uuden kannustinloukun. Tulorajojen käyttöönotto ei kannusta asukasta kehittymään työmarkkinoilla, sillä pienikin tulojen nousu voi johtaa siihen, ettei henkilön ole enää mahdollista saada ARA-vuokra-asuntoa.
Tulorajat voivat heikentää valtion vuokra-asumisen yleistä imagoa ja aiheuttaa alueellisen segregaation vahvistumista. ARA-vuokratalot usein keskittyvät tietyille alueille, jolloin ei synny sosiaalista sekoittumista eri asumismuotojen kautta. Asuinalueiden asukasrakenne yksipuolistuu, millä on merkittäviä yhteiskunnallisia ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia.
ARA-vuokrataloyhteisöjen hakijamäärissä ja käyttöasteissa on suuria eroja alueiden välillä. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ei ole tarjolla vapaita ARA-vuokra-asuntoja kaikille niitä hakeville ja tarvitseville. Näin ollen yleisen asumistuen leikkaamisella ja tulorajoilla tavoiteltu siirtymä vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista ARA-vuokra-asuntoihin ja siten saavutettava säästö asumistukimenoissa on epätodennäköistä. SOSTE näkee, että asumistukimenoja voidaan pitkällä aikavälillä vähentää vain lisäämällä valtion tukemaa kohtuuhintaista ARA-asuntotuotantoa.
Alueilla, joissa väestömäärä on vähenevä, on haasteena asuntojen käyttöasteen pitäminen riittävällä tasolla ja kysyntää vastaavien asuntojen tarjoaminen. Vuokrataloyhteisön talouden sekä työvoiman liikkuvuuden ja alueen elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että tyhjillään olevia asuntoja voidaan tarjota niitä tarvitseville enimmäistulorajoista poiketen.