Kun loppuhyödynsaaja hyötyy päätöksenteon kautta, ollaan vaikuttamistoiminnan äärellä. Vaikuttamistoiminnan kohderyhmänä on pääasiallisesti päättäjät. Vaikuttamistoiminta on tuloksellisuuden osoittamisen osalta usein haasteelliseksi koettua. Tämä johtuu esimerkiksi seuraavista syistä:
- Vaikuttamistyön ihmisille koituva hyöty ei pääsääntöisesti näy lyhyellä aikavälillä.
- Tuloksia omasta vaikuttamistyöstä ei ole mahdollista esittää samalla tavoin kuin esimerkiksi kohtaavassa toiminnassa, jossa toiminnan hyötyjä voidaan kysellä suoraan loppuhyödynsaajalta.
- Omien tulosten osuutta ei pystytä selkeästi erottamaan muista syistä ja tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet samaan asiaan.
- Vaikuttamistyötä tehdään usein yhdessä esimerkiksi verkostoissa, joka edellyttää tulosten arviointiin yhdessä sovittuja toimintatapoja.
Koska vaikuttamistoiminta on kuitenkin järjestöjen toiminnan ydintä, on hyödyllistä tehdä näkyväksi myös sen hyötyjä tuloksina. Vaikuttamistoiminnan tuloksellisuuden osoittamisessa korostuu toiminnan taustat ja perusteluiden esille tuominen sekä kyky osoittaa, miten omilla toimilla on pystytty edistämään vaikuttamistyön tavoitetta lyhyellä aikavälillä.
Tarve ja päämäärä toimivat tulosten peilauspintana
Vaikuttamistoiminnan tarpeen on tärkeä olla kirkkaana eli perustelut sille, miksi vaikuttamistoimintaan suunnattavat resurssit kannattavat. Näin ollen kirkastetaan ymmärrystä siitä, mikä on ongelma tai ilmiö, johon halutaan vaikuttaa yhteiskunnan, alueen tai kunnan tasolla? Keneen tai keihin ilmiö tai ongelma vaikuttaa? Mitä syitä ongelman tai ilmiön taustalla on? Mitä seurauksia siitä aiheutuu kohderyhmälle? Hyödyntämällä tutkimuksia ja tilastoja saadaan faktatietoa, jotka perustelevat tarvetta vaikuttamistyölle.
Vaikuttamistyö kiinnittyy osaksi yhteiskunnallista päämäärää, joka on vaikuttamistoiminnan perimmäinen tarkoitus. Päämäärän avulla hahmotetaan suuntaan, johon toiminnalla pyritään. Päämäärän toteuttamiseen tarvitaan usein useita yhteiskunnallisia toimijoita. Siksi on olennaista sijoittaa itsensä osaksi toimintaympäristöä ja muita toimijoita: ketkä muut edistävät samaa päämäärää. Yhtä tärkeää on ymmärtää, ketkä tai mitkä asiat ovat päämäärän saavuttamista estäviä vastavoimia.
Vaikuttamistoiminnan tarve ja päämäärä toimivat tuloksellisuuden peilauspintana. Omaa vaikuttamistyön tuloksellisuutta peilataan lopulta suhteessa siihen, onko tarve muuttunut ja edistystä tapahtunut laajemman päämäärän saavuttamiseksi pidemmällä aikavälillä.
Tavoite asettaa kiintopisteen
Vaikuttamistyön tavoite asettaa tulosten arviointiin tarvittavan kiintopisteen ja sen tulisi olla päämäärää kirkkaampi, jotta siihen päästään omassa arvioinnissa paremmin käsiksi.
Vaikuttamistyön tavoite saatetaan jättää kohtuullisen ylätasoiseksi ja laajaksi, jolloin sama tavoite voi seurata useita vuosia samankaltaisenakin. Tavoitteen voi kirkastaa vuositasolla mahdollisimman konkreettiseksikin, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Olennaista on, että itse hahmottaa oman vaikuttamistoiminnan tavoitteen ytimen. Kumman tahansa tavoitteen asettamisen tason valitseekaan, sillä ei sinällään ole vaikutusta tiedonkeruuseen.
Vaikuttamistyön tavoite voi koskea yhtä lailla sitä, että saa jo heräteltyä jostain asiasta päätöksentekijöissä tietoisuutta ja ymmärrystä tai sitä, että isomman vaikuttamistavoitteen jo toteuduttua tavoitellaan, että asia on huomioitu jatkossakin päätöksenteossa, eikä heikennyksiä asian suhteen tehdä. Tavoitetta asettaessa on hyvä hahmottaa, missä vaiheessa prosessia vaikuttamistyö etenee ja määritellä tavoite sen mukaan.
Toiminta tukee välineellisesti tuloksen osoittamista
Karkeampikin vaikuttamissuunnitelma auttaa pilkkomaan tavoitteen niin sanotuiksi toiminallisiksi etapeiksi, joiden on suunniteltu edistävän tavoitteen saavuttamista. Toiminnalliset etapit tukevat tavoitteessa onnistumisen ja edistymisen seurantaa ja arviointia. Tarkemman vaikuttamistoiminnan suunnitelman voi ajatella olevan sitä hyödyllisempi, mitä ylätasoisemmaksi tavoite jää.
Toiminnan laajuutta ja kohdentumista kuvaavat tunnusluvut kuten esimerkiksi päättäjä- ja vaikuttajatapaamisten, kuulemisten, kannanottojen ja lausuntojen määrät sekä vaikuttamisviestintää koskevat tunnusluvut ovat hyödyllistä dataa ja tausta-aineistoa oman tulosarviointitarkastelun taustalla, vaikka yksistään ne eivät vielä kerrokaan tulosten aikaansaamisesta.
Tulokset osoittavat tavoitteessa etenemistä ja onko suunta oikea
Arviointitarkastelussa vaikuttamistyön tuloksina on lyhyellä aikavälillä olennaista kyetä osoittamaan, onko vaikuttamistyössä oltu oikealla polulla ja ovatko asiat edenneet oikeaan suuntaan ja jos eivät, mitkä asiat ovat estäneet etenemistä.
Vaikuttamistyön tulokset pohjautuvat toiminnan aikana kerättyyn tietoon, joka on analysoitu ja arvioitu suhteessa tavoitteeseen ja mahdollisesti peilaten vielä tarpeeseen ja päämäärään. Jos vaikuttamistyön tavoite on ylätasoinen ja laaja, voivat tulokset liittyä kuitenkin etappeihin ja niissä edistymiseen.
Vaikuttamistyön tiedonkeruun tärkeä kriteeri on, että sillä saadaan mahdollisimman uskottavaa tietoa siitä, miten vaikuttamistavoitteessa on edetty ja onnistuttu. Hyödynnettävänä on useita toisiaan tukevia tiedonkeruun tapoja, joista seuraavassa esimerkkejä.
- Kyselyt: Kysytään esimerkiksi keskeisiltä sidosryhmiltä ja jäseniltä, miten ne kokevat järjestön onnistuneen vaikuttamistoimissaan. Mittarin voisi nimetä esimerkiksi ”Vaikuttamistoiminnassa onnistuminen”. Huolehditaan, että kysymykset on muotoiltu siten, että vastaajat ymmärtäisivät kysymykset mahdollisimman samalla tavalla. Toisinaan vaikuttamistyötä koskeviin kysymyksiin vastaajan voi olla vaikea antaa palautetta, mikäli hän ei ole ollut riittävän kiinteästi mukana vaikuttamistoiminnan toteutuksessa tai seurannut sen edistymistä.
- Systemaattinen havainnointi: Vaikuttamistoiminnan aikana säännöllisesti kirjataan ja luokitellaan onnistumisia, jotka viestivät tavoitteen edistymisestä. Tätä varten voisi varata esimerkiksi ydintyöryhmän kanssa tunnin tapaamisen kerran kuukaudessa, jossa havaintoja kirjataan esimerkiksi exceliin. Mittariksi voisi nimetä yksinkertaisesti ”Onnistumiset ja edistysaskeleet”. Kun onnistumisia kertyy, niitä voi mahdollisuuksien mukaan luokitella ja tuloksina kertoa, kuinka monta onnistumista ja edistysaskelta yhteensä kirjattiin, kuinka monta niistä liittyi x asiaan ja mitä nämä havainnot kertovat. On kuitenkin hyvä huomioida, että kirjataan vain tavoitteen edistymiseen liittyviä onnistumisia, ei toimintaa. Eli kirjataan esimerkiksi,
a) jos joku asia on nytkähtänyt eteenpäin ja on oltu itse mukana vaikuttamassa,
b) joku keskeinen päättäjä on esim. twiitannut vaikuttamistoimilla edistettävää tavoitteeseen liittyvää asiaa ja se on saanut vielä uudelleentwiittauksia,
c) kirjoitettuun lausuntoon kirjatut asiat ovat menneet läpi tai
d) ollaan luotu tavoitteen kannalta olennainen yhteistyön avaus.
- Itsearviointi ryhmäkeskusteluna: Vaikuttamisen avaintoimijaryhmä(ie)n tai verkoston kesken pidetään suunniteltu arviointikeskustelu, jossa arvioidaan esimerkiksi, mitä on saatu aikaan suhteessa tavoitteeseen, miten asia on edennyt ja mitkä asiat viestivät etenemisestä sekä miten arvioi omien tai oman verkoston toimien vaikuttaneen muiden toimijoiden joukossa mahdolliseen etenemiseen. Mittarin voisi nimetä esimerkiksi ”Arvio tavoitteen saavuttamisesta”. Keskustelun etenemistä voi edistää, jos jokainen keskusteluun osallistuja olisi saanut kysymykset etukäteen ja tehnyt ensin tahollaan arvioinnin esimerkiksi numeerisesti tai sanallisesti.
- Asiakirjojen analyysi: Keskeiset aihetta koskevat asiakirjat analysoidaan ja kirjataan, miten omat vaikuttamistoimet näkyvät asiakirjoissa ja ovat näin edistäneet tavoitteen toteutumista. Mittarin voisi nimetä vaikkapa ”Vaikuttamistavoitteiden huomiointi asiakirjoissa”. Yhtä lailla analyysissa todettuja asioita voisi koota myös havainnointien kautta kirjattavaan luetteloon onnistumisista.
Vaikuttamistoimintaa voisi kuvata jatkuvasti käynnissä olevana prosessina, jossa eteneminen ei suju kuitenkaan lineaarisesti. Maltti on kuitenkin valttia ja tiedon kerääntyessä voidaan jo nähdä, missä on tapahtunut ja millaista edistymistä. Samalla nähdään, onko asioita, joissa ei ole tapahtunut toivottua edistystä ja arvioida syitä tähän. Huolimatta siitä, että oman toiminnan vaikutuksista tarpeen muutokseen ja päämäärän saavuttamiseen voi tehdä vain olettamuksiin perustuvia päätelmiä, yhteisen hyvän edistämisen voi nähdä arvona itsessään.
Julkaistu 1.11.2023