Sote-järjestökenttää on kuohuttanut viime keväästä saakka STEAn muuttunut tulkinta työehtosopimuksen määrittelemän tason ylittävien henkilöstöetuuksien avustuskelpoisuudesta. Kuohunnan taustalla on STEAn tälle vuodelle myöntämien avustusten käyttöehtoihin tehty, ei-hyväksyttäviä kuluja koskeva päivitys. Aiemminkin listalla ollut kielto maksaa avustusvaroin palkkaa ilman työntekovelvoitetta sai lisätäsmennyksen, jossa määritellään kiellon piiriin kuuluvaksi palkintona tai lahjana annettujen ylimääräisten vapaapäivien ja irtisanomiskorvausten ohella myös omaehtoinen harrastaminen työajalla.
SOSTEn tietoon tullut jo useita prosesseja, joissa STEA on ollut perimässä takaisin tällaisia avustuskelvottomaksi katsomiaan, työehtosopimuksen minimitason ylittäviä henkilöstökuluja. Takaisin on oltu perimässä paitsi omaehtoiseen liikuntaan käytettyjä palkkakuluja, myös muita paikallisesti sovittuja työsuhde-etuuksia. Huomiota on kiinnitetty niin työaikana tapahtuvaan ruokailuun kuin aattovapaisiin. Hämmennystä on lisännyt se, että aiemmin tehdyissä tarkastuksissa tällaiset kulut on aina hyväksytty. Järjestökentällä liikkuneet tiedot muuttuneesta linjasta ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet paljon huolta ja vielä enemmän kysymyksiä.
Alalla, jossa palkkataso on lähtökohtaisesti hyvin matala ja jossa työ edellyttää tekijältään melkoisesti joustavuutta esimerkiksi työajan, työntekopaikan tai työsuhteen määräaikaisuuden suhteen, on työn houkuttavuutta pyritty parantamaan juuri näillä minimitason ylittävillä etuuksilla. Erityisesti viime vuosina järjestöillä on ollut suuria ongelmia löytää osaavaa työvoimaa ja pitää kiinni osaavista tekijöistä. Yksityinen sektori houkuttelee tekijöitä korkeammilla palkoilla ja julkinen sektori esimerkiksi pitkillä lomilla ja useilla työsuhde-eduilla. Tässä asetelmassa järjestöt jäävät häviäjiksi, jos ne pakotettaisiin toimimaan pelkkien minimiehtojen varassa.
SOSTE on käynyt STEAn kanssa aktiivista vuoropuhelua järjestökentällä nousseesta huolesta, minkä lisäksi työnantajajärjestö HALI sekä järjestötyöntekijöitä edustava Erto ovat käyneet asiasta keskusteluja. Käytyjen keskusteluiden jälkeen tilanne alkaa vähitellen osoittaa selkeytymisen merkkejä.
STEAn avustuksella voi jatkossakin kattaa tarpeelliset ja kohtuulliset etuudet
Osapuolet ovat todenneet, että STEAn avustuksella voidaan jatkossakin kattaa sellaisia työsuhteen ehtoja ja työsuhde-etuuksia, jotka ovat tarpeellisia ja kohtuullisia. Työehtosopimuksen mukaiset työsuhde-etuudet ovat tietysti aina tällaisia. Mikäli järjestöissä sovelletaan työehtosopimuksesta poikkeavia ehtoja, arvioidaan niitä tapauskohtaisesti. Kuten muussakin viranomaistoiminnassa, perustuu avustuksen antajan kohtuullisuusarvio aina kokonaisharkintaan.
Selvää on, että laajasti käytössä olevat työsuhde-etuudet kuten lounassetelit tai kulttuuri- ja liikuntasetelit eivät ole itsessään kohtuuttomia. Työajalla tapahtuva omaehtoinen harrastaminen, jollaiseksi luetaan myös järjestöissä varsin yleisesti käytössä oleva mahdollisuus omaehtoiseen liikuntaan, sen sijaan avustusehtojen mukaan sitä on. Koska avustusmääräykset ovat järjestöjä sitovia, ei tästä asiasta voi paikallisesti toisin sopia. Kokonaan toinen kysymys ja keskustelun aihe kuitenkin on, tulisiko esimerkiksi kerran viikossa tapahtuva tunnin omaehtoinen liikunta sallia työkykyä ylläpitävänä toimintana. Sellaisena terveyttä ja hyvinvointia edistävänä toimintana, joihin avustus on tarkoitettu.
Minimitasoa paremmille etuuksille on aina syytä olla selkeät perusteet
Minimitasoa paremmille etuuksille on aina syytä olla selkeät perusteet ja ne on hyvä kirjata myös näkyviin. Keskeistä on, että päätökset niistä on syntyneet virallista reittiä ja että päätöksistä on olemassa riittävä dokumentaatio. Myös HALI suosittelee, että paikallisista järjestelyistä olisi saatavilla dokumentaatiota sen perusteista ja sisällöstä erityisesti tilanteessa, jossa paikallisista ratkaisuista ei ole vielä olemassa kirjallista dokumentaatiota tai se on ajan kuluessa kadonnut.
Yleisesti ottaen on suositeltavaa, että tes-tason ylittävistä etuuksista on sovittu paikallisesti työnantajan sekä työntekijöiden välillä ja asiasta on laadittu paikallinen sopimus. Riski paikalliseen sopimukseen perustuvien etuuksien takaisinperinnälle on nimittäin merkittävästi pienempi. Tällöin myös perusteet menettelylle tulee selkeästi kirjatuksi ja noudatettavat käytännöt ovat selkeät myös henkilöstölle.
SOSTE tarjoaa järjestöille apua ja neuvontaa kaikissa avustuksiin niiden ehtoihin liittyvissä asioissa. Järjestöjen on mahdollista hyödyntää myös juristiemme asiantuntevaa ja osaavaa neuvontaa esimerkiksi avustustarkastuksiin tai takaisinperintöihin liittyvissä ongelmatilanteissa. Meihin voi myös matalalla kynnyksellä olla yhteydessä avustuksiin liittyvissä tulkintaepäselvyyksissä ja avustusbyrokratiaan liittyvissä käytännön ongelmissa. Työnantajajärjestö HALIn jäsenneuvonta palvelee jäsenjärjestöjä työsuhteisiin liittyvissä asioissa ja heitä voi lähestyä esimerkiksi paikallisen sopimuksen tekemiseen liittyvissä kysymyksissä.