Yhä useammat kansalaiset kärsivät yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Olennainen osa ratkaisua on, että kansalaisyhteiskunta saa suuremman ja kestävämmän roolin yhteiskunnassa. Siksi olemme kokoontuneet yhteen etsiäksemme konkreettisia vastauksia huolestuttaviin merkkeihin kriisistä, kirjoittavat pohjoismaiset sosiaalialan kansalaisjärjestöjen edustajat.
Eräs maailman vahvimmista yhteiskuntamalleista on suurten haasteiden edessä. Koko Pohjolassa eriarvoisuus on kasvava ongelma. Yhä useampi kansalainen kärsii yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, työttömyydestä ja pitkäkestoisesta syrjäytymisestä. Näitä ahdistavia sosiaalisia ongelmia ei ole mahdollista ratkaista ilman, että kansalaisyhteiskunta jälleen ottaa suuremman ja kantavan roolin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa. Siksi pohjoismaiset sosiaalialan kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat ryhtyneet yhteistyöhön löytääkseen konkreettisia vastauksia huolta herättäviin kriisin merkkeihin.
Vahva pohjoismainen hyvinvointimalli suurissa vaikeuksissa
Huolimatta eroista Pohjoismaat jakavat ainutlaatuisen yhteiskuntamallin. Osallistavan, rauhanomaisen ja demokraattisen yhteiskuntamallin rakenne on osoittautunut kykeneväksi käsittelemään suuria haasteita. Pohjoismaisessa mallissa kansalaisyhteiskunta on vaikuttanut hyvin merkittävästi yhteiseen hyvinvointiin, alussa ensisijaisena yhteiskunnan palvelujen tuottajana, myöhemmin täydentävänä hyvinvointitoimijana.
Tuloksena on nykyinen yhteiskunta, jolle on ominaista vahva sosiaalinen luottamus, suhteellisen suuri taloudellinen tasa-arvo, korkea demokraattinen osallistuminen ja toimivat tukirakenteet, jotka kattavasti huolehtivat yhteiskunnan huono-osaisimmista.
Mutta vaikka pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat vahvoja, niitä vaivaa nykyisin joukko ratkaisemattomia ja monimutkaisia sosiaalisia ongelmia. Meillä on yhä haasteita kasvavan eriarvoisuuden rinnalla koskien muun muassa päihteiden väärinkäyttöä, köyhyyttä ja asunnottomuutta. Monet nuoret tuntevat yksinäisyyttä ja kokevat tyytymättömyyttä. Merkittävällä vähemmistöllä ei ole pääsyä niihin yhteisöihin, joista yhteiskuntamme koostuu. Koko Pohjolassa arvioidaan esimerkiksi, että 6-12 prosenttia nuorista on vaarassa syrjäytyä pitkäkestoisesti. Uusi tanskalainen raportti toteaa, että 24 prosenttia väestöstä kokee haasteita ja syrjäytymistä joillain elämänalueella.
Tehtävä kansalaisyhteiskunnalle
Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa on luottamusta, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta heikentäviä kehityssuuntia. Kuten pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien rakentamisen aikana, ovat nämä esiin nousevan kriisin merkit merkittävä huolenaihe meille kansalaisyhteiskunnan toimijoille.
Siksi myös tulevaisuudessa monet ratkaisuista hyvinvointiyhteiskunnan inhimillisten, sosiaalisten ja demokraattisten puolten vahvistamiseksi tulevat kansalaisyhteiskunnalta. Koemme joka päivä, miten kansalaisyhteiskunta luo muutosta. Muutos rakentuu ihmisten välisiin aitoihin suhteisiin, jotka on mahdollistanut kansalaisyhteiskunnan erityisvahvuus: aatteellinen ja vapaaehtoinen työ. Tämän työn ansiosta pääsemme kynnyksen yli heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten luo.
Me kansalaisyhteiskunnan järjestöt olemme valmiit ottamaan vastaan merkittävämmän roolin. Luvut osoittavat, että niin ovat myös Pohjoismaiden asukkaat. Vaikka väestön osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on aina vaihdellut, on osallistuminen sekä vakaata että kattavaa koko Pohjolassa. Noin puolet Pohjolan väestöstä osallistuu vapaaehtoistyöhön, kattaen kaiken lukupiirin vetäjistä jalkapallovalmentajin.
Emme tarkoita, että kansalaisyhteiskunnan tulee määritellä tulevan yhteiskuntasopimuksen tarkka työnjako, mutta ne näkemämme haasteet vaativat ehdottomasti, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeisempi asema. Kansalaisyhteiskunnan toimijoina otamme mielellämme tehtävän vastaan, mutta poliitikkojen tulee myös myötävaikuttaa luomalla oikeat edellytykset vapaaehtoisuudelle pitkäjänteisellä ja ennakoitavalla rahoituksella, sääntöjen ja raportointivaatimusten yksinkertaistamisella sekä hyvällä ja velvoittavalla yhteistyöllä julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välillä – ei vähiten paikallisesti.
Luomme kehykset järjestelmälliselle työlle
Hyviä esimerkkejä on jo olemassa siitä, miten toimivat ratkaisut yhdessä Pohjoismaassa ovat johtaneet naapurimaissa menestyksekkäisiin, ihmisarvoisempaa elämää edistäneisiin hankkeisiin. Ajatelkaapa vaikka suomalaista työtä kodittomuuden vähentämiseksi niin kutsutun Asunto ensin -mallin kautta. Lisäksi järjestöt ovat kokeneet pohjoismaisen yhteistyön antavan suurta lisäarvoa.
Valitettavasti pohjoismaisten sosiaalialan kansalaisjärjestöjen yhteistyö on yleisesti ottaen liian projektiluonteista, mikä merkitsee valtavaa potentiaalin menetystä. Siksi olemme Pohjoismaiden ministerineuvoston taloudellisen tuen turvin päättäneet luoda puitteet järjestelmälliselle tietojen ja kokemusten vaihdolle, joka kattaa laajan kirjon vapaaehtoisia sosiaalialan järjestöjä Pohjolassa. Haluamme jakaa toimivia ja pitkäjänteisesti kansalaisyhteiskuntaa vahvistavia ratkaisuja tilanteessa, joita alkava kriisi pohjoismaiselta yhteiskuntamallilta edellyttää.
Jonas Keiding Lindholm, johtaja, Tænketanken Mandag Morgen
Laura Auken, johtaja, Center for Frivilligt Socialt Arbejde
Vertti Kiukas, pääsihteeri, SOSTE
Stian Slotterøy Johnsen, pääsihteeri, Frivillighet Norge
Patrik Schröder, koordinaattori, Fremia
Þuríður Harpa Sigurðardóttir, puheenjohtaja, ÖBI