Hallitustunnustelija Petteri Orpo esitti perjantaina 14.4.2023 eduskuntaryhmille 24 kysymystä. SOSTE haluaa osallistua keskusteluun Suomen linjasta seuraavan neljän vuoden aikana. Siksi vastasimme hallitustunnustelijan esittämistä kysymyksistä niihin, joihin meillä on erityistä asiantuntemusta.
SOSTE toivoo, että sote-järjestöjen monipuolista asiantuntemusta ja kokemusta hyödynnetään aktiivisesti päätöksenteossa myös tulevalla hallituskaudella.
1. Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskunnalliset muutokset, joita seuraavan hallituksen pitäisi mielestänne saada aikaan?
Hyvinvointitalous yhteiskunnallisen päätöksenteon keskiöön
Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden sekä ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja poikkihallinnollista politiikan koordinointia. Tämä edellyttää perinteistentaloudellisten mittareiden laajentamista hyvinvoinnin mittareilla, jotka tuovat näkyväksi talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset. Hyvinvointimittareita on mahdollista hyödyntää osana erilaisia kustannusvaikuttavuusarviointeja, mutta se edellyttää ennen kaikkea hyvinvointivaikuttavuuden arvioinnin rakenteiden kehittymistä ja kehittämistä.
Köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy
Suomi on sitoutunut osana Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanoa vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Määrästä kolmasosan tulee olla lapsia. Tästä sitoumuksesta on pidettävä kiinni ja jatkettava määrätietoisesti kansallisen köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisen toimintasuunnitelman toimeenpanoa.
Ihmisarvoisen elämän turvaava ja työhön kannustava sosiaaliturvauudistus
Sosiaaliturvauudistusta on jatkettava tulevalla hallituskaudella ja edistettävä välimietinnössä ehdotettuja uudistuksia konkreettisesti. Komitean esittämässä yhden perusturvaetuuden mallissa on hyvä mahdollisuus perusturvan joustavoittamiseen, selkiyttämiseen sekä väliinputoamisten estämiseen. Sosiaaliturvauudistusta ollaan tekemässä sitä käyttäviä ihmisiä varten. Jotta tämä näkökulma säilyy kirkkaana, tulee heitä edustavat järjestöt pitää jatkossa tiiviisti mukana uudistamistyössä ja myös eri väestöryhmien suoraa kuulemista tulee jatkaa.
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
Hyvinvointi- ja terveyseroja on määrätietoisesti kavennettava. Tämä edellyttää peruspalveluihin panostamista, mutta myös uudenlaisia politiikkatoimia, kuten esimerkiksi verotuksellisia keinoja puuttua ruokaympäristön terveellisyyteen. Jokaiselle nuorelle tulee varmistaa perusasteen jälkeinen tutkinto. Alkoholin saatavuutta ei pidä lisätä, koska se kasvattaisi alkoholista johtuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen
Suomen tulee pitää kiinni tavoitteesta olla hiilineutraali vuonna 2035 sekä pysäyttää luontokadon eteneminen. Ekologisen siirtymän tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukainen ja huomioida ihmisten erilaiset tilanteet. Muutos vaatii tuekseen poikkihallinnollista yhteistyötä esimerkiksi ministeriöiden välillä.
2. Yhdyttekö valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron 8.12.2022 esittämään tilannekuvaan Suomen taloudellisesta tilasta ja julkisen talouden sopeuttamistarpeesta? Sitoudutteko valtiovarainministeriön virkatyönä esittämään julkisen talouden tasapainottamisen mittaluokkaan tulevalla vaalikaudella? Millä keinoilla olette valmiita tasapainottamaan julkista taloutta?
Julkinen talous pitää saada nykyistä parempaan tasapainoon. Peruspalveluista tai perusturvasta ei kuitenkaan pidä leikata, koska se tulisi maksamaan tulevina vuosina kalliisti. Sen sijaan yhteiskunnan pitää investoida ihmisten työ- ja toimintakykyyn sekä laadukkaisiin sote-palveluihin ja sitä kautta hakea kasvua. Oikeudenmukaisia sopeutustoimia on tehtävä suhdanteiden sallimissa rajoissa, kun talous kasvaa.
Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden sekä ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja poikkihallinnollista politiikan koordinointia. Tämä edellyttää perinteistentaloudellisten mittareiden laajentamista hyvinvoinnin mittareilla, jotka tuovat näkyväksi talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset.
Hyvinvointimittareita on mahdollista hyödyntää osana erilaisia kustannusvaikuttavuusarviointeja, mutta se edellyttää ennen kaikkea hyvinvointivaikuttavuuden arvioinnin rakenteiden kehittymistä ja kehittämistä. Pitkäjänteisyys tulee olla päätöksenteon lähtökohta ja päätösten pitkän aikavälin vaikuttavuutta tulee arvioida.
Julkisuudessa on esitetty useimpien miljardien eurojen sopeutustarvetta seuraavalla vaalikaudella. Suomen velkaantuneisuus aste (72 %) on edelleen EU:n keskiluokkaa ja luottoluokitus AA+ myös kiitettävä. Suomi ei ole velkakriisissä, mutta terveydenhuollon, mielenterveyden ja ympäristön tilan voidaan sanoa olevan kriisissä. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle. Suomella ei ole tarvetta eikä varaa tehdä leikkauksia koulutukseen, sote-palveluihin tai vihreään siirtymään.
Perusturvan riittävyyden arviointi totesi jälleen, että työttömän, sairaan ja vanhempainvapaalla olevan perusturva ei riitä turvaamaan kohtuulliseksi katsottavaa toimeentuloa. Jo valmiiksi matalasta perusturvasta ei ole varaa leikata ja lisätä köyhyyttä, vaan perusturvan tasoa pitäisi päinvastoin asteittain korottaa. Esimerkiksi indeksijäädytykset heikentävät sosiaaliturvan riittävyyttä, eikä SOSTE voi niitä hyväksyä.
Kuluneen vuoden aikana pienituloisten ihmisten tilanne on ollut hyvin vaikea nopeasti nousseiden elinkustannusten takia. Indeksikorotuksilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että hintojen noustessa sosiaalietuuksien ostovoima säilyy.
Kasvavien sote-kustannusten painetta vähennetään panostamalla perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Ne maksavat itsensä takaisin pitkällä aikavälillä parempana työ- ja toimintakykynä, kasvavana työllisyytenä, vähenevinä sote-palveluiden ja tulonsiirtojen kustannuksina sekä terveempinä elinvuosina.
Veropohjaa on laajennettava uudella terveysperusteisella verolla, joka kohdistuisi sokeriin, suolaan ja kovaan rasvaan. Terveysperusteisella verotuksella edistetään kansanterveyttä, vähennetään sote-kustannuksia ja kartutetaan valtion kassaa. Veropohjan laajuuden mukaan verokertymä voisi olla 500–1000 miljoonaa euroa vuositasolla.
Alkoholi- ja tupakkaverotuksen kiristämistä on jatkettava.
Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on yksi kustannusvaikuttavimmista keinoista vähentää alkoholihaittoja yhteiskunnassa. Alkoholin liiallinen käyttö aiheuttaa Suomessa edelleen mittavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä käyttäjille että heidän läheisilleen. Lisäksi se kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja haittakustannuksina koko yhteiskuntaa.
3. Miten edistäisitte verotuksen kannustavuutta? Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteenne verotuksen kehittämisessä?
Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta haitta- ja valmisteveroihin. Työn tekemisestä tulisi näin nykyistä kannattavampaa ja toisaalta ihmiset omalla toiminnallaan, ja valinnoillaan, pystyisivät nykyistä paremmin vaikuttamaan käteen jääviin tuloihinsa.
Talouspoliittisissa sopeutustoimissa on syytä katsoa myös valtion talouden tulopuolta. SOSTElle tärkein verotuksellinen tavoite on, että tuleva hallitus valmistelee ja ottaa käyttöön terveysperusteisen valmisteveron. Ensivaiheessa verotus voisi koskea paljon sokeria sisältäviä tuotteita (vuonna 2025), mutta selvitystyö laajemmasta valmisteverosta, joka kohdistuisi myös suolaan ja kovaan rasvaan, on tärkeä käynnistää samanaikaisesti. Mitä laajempi veropohja, sitä enemmän tuloja ja sitä suurempi vaikutus kansanterveydelle.
Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa jyrkemmät kuin monissa muissa länsimaissa. Hyvinvointi- ja terveyserot eivät ole yrityksistä huolimatta vähentyneet. Tarvitaan pitkäjänteisiä rakenteellisia ratkaisuja, kuten verotuksellisia keinoja, ja siksi alkoholi- ja tupakkaverotusten kiristämistä on jatkettava tulevalla hallituskaudella.
4. Oletteko valmiita sitoutumaan siihen, että seuraava hallitus asettaa julkista taloutta vahvistavien työllisyystoimien tavoitteeksi 100 000 uutta työllistä? Mitkä ovat tärkeimmät keinonne julkista taloutta vahvistaviksi työllisyystoimiksi? Millaisiin keinoihin olette valmiita työmarkkinoiden uudistamiseksi ja sopimisen vapauden edistämiseksi?
Julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan kaikkien työpanosta. Haavoittuvimmissa asemassa olevien työllistyminen edellyttää investointeja toimiviin tarvelähtöisiin työllisyys-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Työllisyys tulee jatkossa nähdä osana kaikkia politiikkatoimia. Osa investoinneista voidaan toteuttaa palveluiden painopistettä muuttamalla.
Osatyökykyisten ja vammaisten työllisyysasteen nostaminen vaatii työajanjoustojen, osa-aikatyötä ja työnteon muotojen moninaistamisen edistämistä. Työn ja työpaikkojen muokkaamiseen kaikille sopivaksi on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Eri hallituskausilla kehitettyjen ja kokeiltujen osatyökyisten työllistymistä edistävien toimintamallien joukosta tulee valita vaikuttavimmat toimenpiteet valtakunnallisesti juurrutettaviksi. Vammaisten henkilöiden työllistymisen esteiden purkamista on jatkettava.
Työsopimuslainsäädäntöä on uudistettava siten, että osa-aikatyön tarjoaminen osatyökykyisille on nykyistä helpompaa. Työn vastaanottamisen esteitä on purettava parantamalla sosiaalietuuksien ja palkkatulojen yhteensovittamista. Esimerkiksi lineaarisen mallin kehittämistä työkyvyttömyyseläkkeen ja palkkatulojen yhteensovittamiseksi on jatkettava.
Työllistymisen edistämiseksi myös työnantajapalveluja on kehitettävä. Työnantajat tarvitsevat tukea ja ohjausta erityisesti osatyökykyisten ja vammaisten työllistämisen tukemiseksi.
Hyvinvointitalouden näkökulmasta aktiivisen työvoimapolitiikan palvelut tulisi nähdä hyvinvointi-investointeina työnhakijan polulla kohti avoimia työmarkkinoita.
Ihmisten työ- ja toimintakykyä on vahvistettava parantamalla kuntoutustarpeen tunnistamista ja kuntoutukseen pääsyä sekä toteuttamalla terapiatakuu.
Työkyvyn tuen palveluiden tärkeyttä työllistymisen edistämisessä sekä työssä pysymisen tukena ei voi korostaa liikaa. Palveluiden tulee olla saatavilla kaikille ja koko Suomessa. Saumaton yhteistyö sotepalveluiden ja te-palveluiden sekä osaamisen kehittämisen palveluiden välillä on varmistettava.
Järjestöjen laaja asiantuntemus ja osaaminen erityisesti haavoittuvimmissa asemassa olevien työllistymisestä tulee hyödyntää tulevan hallituksen työskentelyssä TE-palveluiden kehittämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.
5. Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa? Millä keinoin lisäisitte kansainvälistä rekrytointia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi?
Työvoimapulan ratkaisemiseksi on, työperäisen maahanmuuton lisäksi, investoitava kaikkien työllistymiseen sekä vahvistettava ihmisten työ- ja toimintakykyä. Työn vastaanottamisen esteitä on purettava parantamalla sosiaalietuuksien ja palkkatulojen yhteensovittamista. Esimerkiksi lineaarisen mallin kehittämistä työkyvyttömyyseläkkeen ja palkkatulojen yhteensovittamiseksi on jatkettava.
Yrityksiä arveluttavat haavoittuvimmissa asemassa olevien työllistämiseen liittyvät riskit. Näitä riskejä on kevennettävä.
Työvoiman kysyntää on lisättävä hyödyntämällä julkisia hankintoja nykyistä tehokkaammin työllisyyspolitiikan välineenä. Tämä tapahtuu käyttämällä hankinnoissa työllistämisehtoa selkeästi nykyistä enemmän. Tarvittaessa hankintaehdon käyttämisen tukea on jatkettava.
Alakohtaisesti tulee tarkastella mahdollisuutta kelitaitovaatimusten sekä kelpoisuusehtojen lieventämistä.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja työnjako on käytävä läpi ja tehtävä tarvittavat muutokset. Sote-palveluissa on lisättävä avustavan henkilöstön työpanosta, jotta hoitajat ja lääkärit voivat keskittyä koulutustaan vastaavaan työhön.
6. Mitkä ovat tärkeimmät keinonne sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitojonojen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeimmät keinonne hoitajapulan ratkaisuun?
Perusterveydenhuollon hoitotakuusta ei pidä tinkiä, päinvastoin: julkisia peruspalveluja tulee vahvistaa ja suunnata resursseja hoitojonojen purkamiseen eri terveydenhuollon yksiköissä.
Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä on tiivistettävä hoitojonojen purkamisessa, jotta yhdenvertaisuutta saadaan parannettua ja molempien sektoreiden osaaminen- ja resurssit hyödynnettyä väestön terveyden ja työkyvyn turvaamiseksi. Resurssien riittävyyttä voidaan turvata välttämällä turhiksi havaittuja tutkimuksia, hoitoja ja muita toimenpiteitä.
Yksityisen sektorin ja julkisen perusterveydenhuollon yhteistyötä voidaan kehittää esimerkiksi pilotoimalla tuotettua omalääkäri- tai omatiimimallia, jossa hoidon jatkuvuus turvataan hoitokokonaisuuksia eikä yksittäiskäyntejä tilaamalla. Moniammatillisella tiimityöllä voidaan vähentää ylimääräisiä terveydenhuollon käyntejä, kun asiakas saa apua viiveettä hänet tuntevilta ammattilaisilta.
Julkisen terveydenhuollon houkuttelevuutta työnantajana on vahvistettava. Keinoina siihen ovat työaika-autonomia, lähi- ja etätyön yhteensovittaminen myös sote-alalla, työnjaon kehittäminen eri sote-alan ammattilaisten välillä sekä hoiva-avustajien ja muun avustavan henkilöstön määrän lisääminen.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja työnjako on käytävä läpi ja tehtävä tarvittavat muutokset. Sote-palveluissa on lisättävä avustavan henkilöstön työpanosta, jotta hoitajat ja lääkärit voivat keskittyä koulutustaan vastaavaan työhön.
Digitaalisuutta ja teknologisia ratkaisuja lisäämällä voidaan kohdentaa henkilöstön työaikaa järkevämmin sekä tukea esimerkiksi omahoitoa. Lisäksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarjoama apu ja tuki on liitettävä hoito- ja palveluketjuihin.
Erikoislääkärikoulutusta on kohdennettava kriittisille erikoisaloille, kuten psykiatriaan, geriatriaan ja yleislääketieteeseen.
Hoitajien koulutuspaikkojen määrää on lisättävä, ja sairaanhoitajien työnkuvaa sekä uramahdollisuuksia on kehitettävä niin, että uralla eteneminen kliinisessä hoitotyössä näkyy nimikkeessä ja palkassa. Tämä lisää työhön sitoutumista ja kokeneiden sairaanhoitajien pysymistä vaativassa potilastyössä.
Ennaltaehkäisyyn panostamalla voidaan purkaa sote-palveluiden painetta. Samoin ottamalla nykyistä tehokkaammin käyttöön kuntoutuksen keinot tuetaan ihmisten työ- ja toimintakykyä. Sillä ratkaistaan terveydenhuollon kriisiä, henkilöstöpulaa ja kansalaisten kasvavaa palvelutarvetta.
7. Mitä keinoja käyttäisitte vanhuspalveluiden kriisin ratkaisemiseksi ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi kaikille ikääntyneille?
SOSTE kannattaa VM:n tuoretta esitystä kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuspaikkoja, jotta osaajia riittää kaikkialle Suomeen. Ratkaisuina ovat lisäksi työnjaon kehittäminen eri sote-alan ammattilaisten välillä ja hoiva-avustajien sekä muun avustavan henkilöstön määrän lisääminen.
Ulkomailla lääkärin tai hoitajan koulutuksen saaneiden ammattilaisten houkuttelu töihin Suomeen ja työperäisen maahanmuuton lisääminen on yksi tärkeä keino henkilöstöpulan ratkaisemisessa. Samalla on luotava kannustimia ulkomailla työskentelevien tai koulutuksen saaneiden suomalaisten sote-alan ammattilaisten palaamiseksi takaisin Suomeen.
Kotiin vietävien palvelujen ja digitaalisten ratkaisujen kehittäminen, omaishoitajien tukeminen sekä arkeen yhdistetyn kotikuntoutuksen hyödyntäminen helpottavat ikäihmisten kotona selviytymistä ja vähentävät laitoshoidon tarvetta. Järjestöt tarjoavat apua ja tukea muun muassa yksinäisyyteen ja erilaisiin arjen pulmiin.
8. Miten vahvistaisitte lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia? Miten torjuisitte nuorten syrjäytymistä?
Lapsiperheköyhyyttä on torjuttava ja vähennettävä, koska köyhyys vaikuttaa monin tavoin ja pitkälle lasten elämään.
Tärkeitä ovat matalan kynnyksen palvelut lasten ja nuorten arjessa. Toimiva ja tarpeen mukaisesti resursoitu oppilas- ja opiskeluhuolto, jossa on riittävät terveydenhoitaja-, koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut, mahdollistavat matalan kynnyksen tuen tutussa ympäristössä ja ehkäisevät ongelmien vaikeutumista ja syrjäytymistä.
Mielenterveysongelmien hoitoa on kehitettävä niin, että lapset ja nuoret voivat saada vaikuttavaa hoitoa osana perusterveydenhuoltoa. Tämä vaatii muutoksia palvelujen järjestämiseen, johtamiskokonaisuuksiin, palvelumuotojen kehittämiseen sekä vaikuttavien tuki- ja hoitomenetelmien käytön ja lasten ja nuorten parissa työskentelevien työntekijöiden osaamisen suunnitelmalliseen lisäämiseen. Hoitoa on saatava yhdenvertaisesti riippumasta asuinpaikasta.
Syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan toimia jo ennen lasten syntymää, tukea vanhemmille. Jo syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseksi tarvitaan hyvin resursoitua etsivää työtä, jolla nämä ihmiset tavoitetaan. Tärkeää on lasten, nuorten ja myös perheiden pitkäjänteinen, kokonaisvaltainen ja yksilöllinen tukeminen, jossa tuen antajat eivät vaihdu nopeaan tahtiin. Esimerkiksi Icehearts- ja Vamos -toimintamallien elementtejä on hyvä ottaa käyttöön myös julkisissa sote-palveluissa.
Mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki ja hoito on keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä.
Lasten ja nuorten ylipaino on lisääntynyt. Terveellisten ruokavalintojen vahvistamiseksi tarvitaan terveysperustaista verotusta sekä lapsiin kohdistuvan epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin rajoittamista.
10. Millä keinoin nostaisitte suomalaisten osaamis- ja koulutustasoa? Millä keinoin vahvistaisitte varhaiskasvatusta ja perusopetusta niin, että jokainen perusopetuksesta valmistuva nuori omaa riittävän luku-, kirjoitus- ja laskutaidon? Miten vahvistaisitte kulttuurialan toimintaedellytyksiä? Miten tukisitte liikunnallisen elämäntavan yleistymistä?
Kouluissa on huolehdittava, että opetuksen ryhmäkoot ovat riittävän pienet. Näin turvataan parhaiten oppiminen, oppimisen tuki, opiskelurauha ja kouluturvallisuus. Tämä edellyttää riittävää resursointia.
Resursoinnit ovat välttämättömiä myös oppimistulosten nostamiseksi, oppivelvollisuuden laajentamisen tavoitteen saavuttamiseksi ja inkluusion laadukkaalle toteutumiselle sekä opetushenkilöstön jaksamiselle.
Osaamisen vahvistamista on tuettava turvaamalla oppimisen tuen palvelut kaikilla koulutusasteilla sekä työttömille ja jo työelämässä oleville.
Liikunnallisen elämäntavan ja terveellisten elintapojen edistämiseksi Suomeen tarvitaan laaja, poikkihallinnollinen ja pitkäjänteinen hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä sekä kansansairauksia ennaltaehkäisevä toimintaohjelma.
Hallitus sitoutuu parlamentaarisesti muodostettuun linjaukseen valtionavustustoiminnan toteuttamisesta veikkausvoittovarajärjestelmän jälkeen. Tällä turvataan järjestöjen, liikunnan ja kulttuurin toimintaedellytykset.
12. Millä keinoin olisitte valmiita keventämään ihmisille, yrityksille ja julkiselle sektorille normeista ja byrokratiasta aiheutuvia kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa?
Sosiaaliturvaetuuksien hakemista on selkeytettävä ottamalla käyttöön etuusehdotus. Monimutkaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä tuen hakeminen voi olla vaikeaa. Siksi kaikki eivät saa sitä apua, johon heillä on oikeus. Ongelmien syveneminen tulee yhteiskunnalle taloudellisesti kalliimmaksi kuin se, että niihin puututtaisiin ajoissa.
Etuusehdotus tekisi tuen hakemisesta yksinkertaisempaa ja helpottaisi asioimista, kun ihmiselle kuuluvat etuudet hoidettaisiin mahdollisimman vähällä byrokratialla kerralla kuntoon. Myös sosiaaliturvan alikäyttö voisi vähentyä. Etuusehdotuksen käyttöönotto tukisi sosiaaliturvakomitean tavoitetta sosiaaliturvan monimutkaisuuden vähentämisestä.
Digitalisaatiota ja automaatiota hyödyntämällä julkisen vallan päätöksenteon laatua ja tehokkuutta on pystytty lisäämään. Automaattista päätöksentekoa tulee edelleen kehittää. Se tarvitsee kuitenkin tehokasta valvontaa ja jatkuvaa arviointia, jotta varmistetaan perusoikeuksien toteutuminen.
Erityisesti julkisen sektorin tehokkuutta on ehdotettu parannettavaksi hallinnosta leikkaamalla. Digitalisaatio ja automatisaatio varmasti vähentävät osaltaan julkisen sektorin hallinnollista taakkaa, mutta kategorinen hallinnosta leikkaaminen voi johtaa myös tilanteeseen, jossa hallinnollinen työtaakka valuu organisaatiossa niille, joiden työpanosta tarvitaan kipeästi käytännön työssä. Esimerkiksi lääkäreiden työaikaa tulee ohjata potilastyöhön, ei hallinnollisiin tehtäviin.
16. Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät keinot päästöjen vähentämiseksi? Millä keinoin olette valmiita edistämään Suomen hiilineutraalisuustavoitetta ja suomalaisten yritysten puhtaan viennin kasvattamista? Oletteko valmiita luomaan edellytykset uusille ydinvoimainvestoinneille ja pienydinvoimalle?
Suomen tulee pitää kiinni tavoitteesta saavuttaa hiilineutraalisuus vuonna 2035. Suurin haaste kohdistuu hiilinielujen vahvistamiseen sekä taakanjakosektoriin, erityisesti asumisen, liikenteen ja maatalouden päästöihin.
Hiilinieluja tulee vahvistaa turvepeltoihin liittyviä päästöjä vähentämällä sekä nykyistä ekologisemmalla metsäpolitiikalla, kuten hakkuiden vähentämisellä. Nielujen vahvistamisessa on tärkeää kyetä priorisoimaan kustannustehokkaita toimia. Hiilipörssimallia kehittämällä voidaan luoda uusia kannusteita metsän- ja maanomistajille hiilinielujen vahvistamiselle.
Asumisen ja liikenteen osalta tulee jatkaa päästövähennysten tukemista ja luoda monipuoliset ja saavutettavat kannusteet lisätä kansalaisten mahdollisuuksia ekologisiin ratkaisuihin. Lainatakausmallilla voidaan nykyisten tukien ohella lisätä mahdollisuuksia investoida esimerkiksi sähköauton hankintaan sekä energiaremontteihin.
Yhteiskunnan tasolla liikenteen ja asumisen päästöjen vähennyksiä tulee tukea investoimalla joukkoliikenteeseen, latausinfraan, uusiutuvaan energiaan sekä ohjata kaavoituksella yhdyskuntarakennetta tukemaan ekologista asumista ja liikkumista. Tukien ohella verotuksella tulee vastavuoroisesti ohjata kansalaisia pois saastuttavista ratkaisuista. Liikenteen päästökauppajärjestelmä tulee valmistella ns. perälaudaksi, mikäli liikenteen päästöt eivät muutoin vähene riittävästi.
Maataloudessa tukia tulee uudelleenohjata niin, että ne tukevat nykyistä enemmän kasvituotantoa, kuten kotimaisten kasviproteiinien tuottamista. Muutos vaatii tueksi panostuksia teknologiaan ja tuotantomenetelmien kehittämiseen, jotta kotimainen tuotanto on myös huoltovarmaa ja kannattavaa.
Taakanjakosektorin ohella päästökauppajärjestelmä on tehokas ja tarkoituksenmukainen tapa ohjata energiatuotantoa vähäpäästöisemmäksi.
Kaikessa päästövähennyksissä tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja varmistaa, ettei vihreä siirtymä aiheuta kohtuutonta haittaa. Tarvittaessa kohtuuttomia haittoja tulee kompensoida kansalaisille, toimialoille ja alueellisesti. Tämä turvaa riittävän kunnianhimoisen politiikan hyväksyttävyyttä.
Suomalaisten yritysten vientiedellytyksiä voidaan vahvistaa aktiivisella TKI-politiikalla, jossa priorisoidaan vihreää siirtymää tukevia panostuksia. Riittävä tutkimus, koulutus ja osaaminen mahdollistavat yritysten menestyksen myös kansainvälisillä markkinoilla. Jos yrityksillä on kunnianhimoisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan myötä kannusteita kehittää ekologisia ratkaisuja kotimaan markkinoille, kasvattaa se myös potentiaalisten vienti-innovaatioiden määrää.
Tulevalla hallituskaudella tulee olla avoin uusille ydinvoimainvestoinneille sekä edistää pienydinvoimalat mahdollistavan lainsäädännön ja teknologian kehittämistä.
Kaikkea vihreää siirtymää ja yhteiskunnan kestävyysmurrosta tukee hallinnonalat ylittävä päätöksenteko, jolla pystytään vastamaan poikkihallinnollisiin haasteisiin ja edistämään muutosta tehokkaasti ja yhteisen tilannekuvan pohjalta. Tätä tulee vahvistaa niin ministerijaon suunnittelussa kuin muussakin päätöksenteon suunnittelussa.
17. Miten torjuisitte luontokatoa ja vahvistaisitte luonnon monimuotoisuutta?
Luontopääoman mittaamista sekä tilinpitoa tulee kehittää ja resursoida riittävän tarkan tilannekuvan saamiseksi luonnon monimuotoisuudesta.
Suomeen tulee säätää tulevalla hallituskaudella luontolaki, joka määrittää rajat luontokadon pysäyttämiselle, velvoittaa ekologisen kompensaation ”aiheuttaja maksaa” -periaatteella sekä ohjaa huomioimaan luonnon monimuotoisuuden kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Erityisesti tämä tulee huomioida maankäyttösektorilla sekä yhdyskuntasuunnittelussa.
Monimuotoisuuden vahvistaminen ja luontokadon torjuminen tulee toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, jotta muutos on reilu yhteiskunnan tasolla. Oikeudenmukaisuus tulee kirjata osaksi luontolain tavoitteita.
Luonnonsuojelun rahoitusta tulee korottaa riittävän suojelutoiminnan mahdollistamiseksi.
18. Sitoudutteko Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa ja puolustusliitto Natossa? Oletteko sitoutuneet aloitteellisen ja rakentavan EU-politiikan tekemiseen mahdollisessa hallitusvastuussa? Mitkä ovat mielestänne Suomen tärkeimmät EU-vaikuttamisen kohteet vaalikauden aikana?
Euroopan unionin kehittämisen perustaksi on otettava hyvinvointitalouden visio. EU:n strategiassa ja politiikassa ihmisten hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen on oltava tärkeimpiä päämääriä.
Politiikkatavoitteiden tasolla eurooppalaisen hyvinvointitalouden vahvistaminen tarkoittaa sitä, että kärkitavoitteiksi asetetaan eriarvoisuuden vähentäminen, osallisuuden lisääminen ja kestävä yhteiskunnallinen kehitys, joka ottaa kaikki ihmiset mukaan.
21. Miten vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta ja oikeusvaltiota? Oletteko sitoutuneet oikeusjärjestelmän ja poliisin toimintakyvyn takaavien resurssien varmistamiseen? Millä keinoin torjuisitte jengi- ja nuorisorikollisuutta?
Eriarvoisuus ja syrjäytyminen ovat sisäisen turvallisuuden suurin haaste. Turvallisuus luo pohjan hyvinvoinnille ja hyvinvointi taas turvallisuudelle. Turvallisuutta vahvistetaan vähentämällä syrjäytymistä ja huono-osaisuutta sekä turvaamalla arjessa kaikkien ihmis- ja perusoikeudet.
Sisäisen turvallisuuden kulmakivi on yhteiskunnallinen eheys. Se rakentuu kokemuksesta, että olemme kaikki samassa veneessä. Ihmisten arjessa toimivat sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä osallisuuden mahdollistajia, vertaistuen yhteisöjä, ulkopuolisuuden vähentäjiä ja kokonaisturvallisuuden edistäjiä. Ne tukevat vaikeissa tai erityisissä elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja heidän läheisiään. Ne edistävät yhteiskunnallista vuoropuhelua ja hyviä väestösuhteita sekä lisäävät ymmärrystä ja luottamusta eri ryhmien välillä. Tämä auttaa ehkäisemään radikalisoitumista ja ääriajattelua.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat kannatelleet ihmisiä kriisien aikana ja niiden läpi. Ne vahvistavat kansalaisten resilienssiä. On varmistettava, että järjestöillä on toimintaedellytykset auttaa ihmisiä myös tulevaisuudessa. Kriiseihin varautumisessa on tärkeä tehdä laajaa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.
22. Sitoudutteko yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen rakentamiseen? Sitoudutteko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen?
Tulevan hallitusohjelman toimenpiteiden on pohjauduttava kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sen on edistettävä perus- ja ihmisoikeuksia. Tavoitteena on oltava, että Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa jokainen ihminen on arvokas eikä kansalaisuus, ihonväri, etninen tausta, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, vamma tai muut tekijät vaikuta siihen, miten ihminen kohdataan ja millaisia mahdollisuuksia hän saa yhteiskunnassa.
Esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus riittävään elintasoon ovat ihmisoikeuksia, jotka turvataan Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.