Uusia tukimuotoja säädetään pikavauhtia, kun ihmiset kamppailevat kasvavien elinkustannusten kanssa. Ne ovat tarpeen, mutta olisi tärkeää, että ihmiset löytäisivät myös jo olemassa olevat tuet: Sosiaalietuuksien alikäyttö on ollut ongelma pitkään. Sen vähentäminen on tärkeää juuri nyt, jotta ihmiset saavat poikkeuksellisessa tilanteessa kaiken avun.
Etuuksien alikäytöllä tarkoitetaan sitä, ettei ihminen hae etuutta, vaikka hänellä olisi siihen lainsäädännön mukaan oikeus. Hän ei välttämättä tunne etuusjärjestelmää ja oikeuksiaan saada eri etuuksia. Järjestelmä on monimutkainen. Etuuksien hakeminen voi olla niin vaivalloista tai vaikeaa, ettei siihen jaksa raskaassa elämäntilanteessa ryhtyä. Sosiaalietuuksien hakeminen voi myös tuntua hävettävältä tai leimaavalta.
Etuuksien alikäyttö on ongelma kaikkialla, mutta tarkkaa tietoa siitä on vähän. YK:n äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien erityisraportoijan Olivier De Schutterin raportin mukaan useiden EU-maissa yleisten etuuksien alikäyttö voi olla yli 40 prosenttia.
Lue lisää: YK:n erityisraportoija vaatii hallituksia vähentämään etuuksien alikäyttöä
Toimeentulotuen saattaa jättää hakematta jopa puolet siihen oikeutetuista
Eniten tietoa on toimeentulotuen alikäytöstä. Suomessa sen on eri selvityksissä arvioitu olevan 20–50 prosenttia. Myös asumistukea jää jonkin verran hakematta, samoin sairauspäivärahoja sekä kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä.
Alikäyttö koskettaakin suurta joukkoa ihmisiä. Erityisen huolestuttavaa on, että usein vaikeimmassa asemassa olevilta jää tuki hakematta. Tämä on todettu muun muassa ruokajakeluissa annettavassa neuvonnassa ja palveluohjauksessa. Ruoka-avussa asioivista osa ei osaa hakea toimeentulotukea, heillä ei ole tarvittavia laitteita tuen hakemiseksi verkossa ja henkilökohtaisen palvelun saaminen on vaikeaa.
Osa ei myöskään luota viranomaisiin. OECD:n vuonna 2021 tekemän luottamusarvioinnin mukaan luottamus julkisiin instituutioihin ja hallintoon on heikompaa maaseudulla, matalammin koulutetuilla ja alemman tulotason kotitalouksissa.
Luottamus vahvistuu, jos ihmiset tuntevat, että apua on tarvittaessa saatavilla helposti ja joustavasti. Viranomaiset neuvovat oikean avun piiriin ja tarjoavat kaiken sen tuen, johon ihminen on oikeutettu.
Alikäyttö on suurempi ongelma kuin väärinkäyttö
Etuuksien väärinkäyttö synnyttää aika ajoin tuohtunutta keskustelua. Väärinkäyttö on kuitenkin vähäistä verrattuna alikäyttöön. Kelan mukaan vuonna 2021 väärinkäytösepäilyjä oli 0,07 prosenttia sen maksamista etuuksista. Esimerkiksi toimeentulotuen alikäytön on arvioitu tulevan yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin säästö käyttämättä jäävästä etuudesta. *
Oikeus etuuksiin syntyy vaikeissa elämäntilanteissa. Jos ihminen ei hae etuuksia, hänen riskinsä syrjäytyä kasvaa. Kasaantuvista talousvaikeuksista voi seurata häätöjä, pikavippikierteitä, avioeroja. Terveys voi pettää ja tuloksena olla työkyvyttömyys. Jos pienituloinen eläkeläinen ei hae toimeentulotukea ja jättää sen takia lääkkeet ottamatta, sairaudet voivat pahentua ja terveyspalveluiden kysyntä lisääntyä.
Alikäytön seuraukset ovat raskaita ihmiselle itselleen. Ne myös lisäävät yhteiskunnan menoja syrjäytymisestä aiheutuvien kustannusten vuoksi.
Apua kasvaviin elinkustannuksiin ja muuta ihmislähtöistä viestintää
Kun elinkustannukset nousevat jyrkästi ja nopeasti, on monella pieni- ja keskituloisellakin vaikeuksia selvitä pakollisista kuluista. Saatavilla olevasta avusta pitää nyt viestiä ymmärrettävästi ja eri kanavissa. On mietittävä, mistä ihminen lähtee tietoa hakemaan, kun hän tajuaa, että rahat eivät riitä seuraavaan sähkölaskuun tai lääkkeiden ostamiseen. Tarvitaan ihmislähtöistä, ymmärrettävää viestintää.
Palvelut ovat yhä enemmän digitaalisia, mutta digipalveluiden käyttö ei luonnistu kaikilta. Viestintää ja palveluohjausta tulee olla tarjolla sellaisissa kanavissa, joita ihmiset käyttävät. Digitaalisten kanavien lisäksi esimerkiksi paperiset esitteet ja palveluoppaat ovat monille tarpeen. Ilmaiseksi koteihin jaettavat paikallislehdet ovat hyvä kanava kertoa etuuksista. Puhelinneuvonta on monille tutumpaa kuin vaikkapa chatin käyttö, ja työntekijöitä pitää myös päästä tapaamaan kasvotusten.
Elämäntilanne viestinnän lähtökohdaksi
Emme löytäneet viranomaisten sivuilta koottua tietoa siitä, mistä kasvaneiden elinkustannusten aiheuttamaan hätään voisi saada apua. Päädyimmekin itse keräämään tietoa SOSTEn sivuille niin, että mukana on tietoa myös järjestöjen tarjoamasta avusta. Kyselimme vielä Kansalaisneuvonnan chatista, olisiko julkishallinto koonnut tietoa jonnekin. Yllätykseksemme vastauksena tarjottiin omaa kirjoitustamme.
Brittiläinen Citizen´s advice -palvelu on esimerkki hyvästä kansalaisviestinnästä: verkkosivuille on koottu tietoa eri elämäntilanteisiin. Nyt suosituimpia osioita ovat Hae apua kasvaviin elinkustannuksiin ja Etuudet, jotka auttavat sinua maksamaan sähkölaskusi. Myös puhelin- ja sähköpostineuvontaa on tarjolla, ja neuvontaa saa lisäksi palvelua ylläpitävän järjestön toimipisteistä.
Ihmisten tarvitsemaa tietoa on edelleen koottava yhteen paikkaan, esimerkiksi suomi.fi-palveluun, kuten jo tehdään, mutta tiedon pitäisi olla ajantasaista nopeasti muuttuvissa tilanteissa.
Selkeästä viranomaisviestinnästä ja helposti löydettävissä olevasta tiedosta hyötyvät kaikki.
Lisää jalkautuvaa ja etsivää työtä
Nykyistä paremman yleisen kansalaisviestinnän lisäksi tietoa on vietävä paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat: jalkautuvaa ja etsivää työtä tarvitaan lisää. Sitä tehdään muun muassa ruokajonoissa, mutta myös esimerkiksi neuvoloista tai kirjastoista pitäisi saada neuvontaa ja palveluohjausta, myös talousasioissa. Kaikkia verkossa oleva tieto ei tavoita.
Etuuksien myöntäjät voivat selvittää alikäyttöä ja kertoa ihmisille suoraan, mihin heillä on oikeus. Näin Kela on toiminut: Se ottaa yhteyttä ihmisiin, joilla se näkee rekisterien pohjalta olevan oikeus kansan- tai takuueläkkeeseen. Viimeisten 20 vuoden aikana kansaneläkkeen on saanut Kelan yhteydenottojen ansiosta lähes 70 000 pienituloista eläkeläistä.
Selkeämpi järjestelmä, vähemmän alikäyttöä
Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että alikäyttö on vähäisempää, jos tuen tarve on lyhytaikaista tai jos mahdollisesti saatava tuki on pieni. Iso-Britanniassa ns. syysperusteisten etuuksien alikäytön on arvioitu olevan yleisempää kuin yhdistetyn perusturvaetuuden, Universal Creditin. Syyksi on arvioitu, että se on tunnetumpi kuin syyperusteiset etuudet. Etuuksien yhdistäminen voisikin vähentää alikäyttöä. (Iivonen ym. 2022)
Ruoka-aputoimijoille tehdyssä kyselyssä sosiaaliturvauudistukselta toivotaankin monimutkaisen järjestelmän yksinkertaistamista. Etuusjärjestelmää selkeyttämällä ja etuuksien hakemista helpottamalla voitaisiin vähentää myös etuuksien alikäyttöä. Jos on säädetty, että ihmisillä on oikeus tiettyihin etuuksiin ja palveluihin, ei voi olla niin, että järjestelmän monimutkaisuuden takia vain osa osaa niitä hakea.
SOSTE on vaatinut, että käyttöön otettaisiin etuusehdotus, jossa viranomainen kertoo asiakkaalle kaikki ne etuudet, joihin hän on oikeutettu. Vastaavasti Kelan pääjohtaja Outi Antila on ehdottanut, että sosiaaliturvassa pitäisi pyrkiä kohti yhden etuuden mallia. Ihminen tekisi yhden hakemuksen ja Kelassa ja muilla viranomaisilla olevien tietojen perusteella hän saisi kaikki hänelle kuuluvat etuudet. Kuten Antila toteaa: ”Ihmisten ei pitäisi joutua tietämään kaikkea eikä selvittämään kaikkea itse”.
Seuraavan hallituksen on syytä puuttua etuuksien haitalliseen alikäyttöön osana sosiaaliturvauudistusta edistämällä etuusehdotuksen käyttöönottoa. Tämä helpottaisi ison ihmisjoukon elämää.
*) Kappaletta korjattu 14.2. lisäämällä linkki sekä tarkentamalla alikäytön ja väärinkäytön suhdetta.