SOSTE ja TAMK tarjoavat valtakunnallisille sosiaali- ja terveys alan järjestöille ja niiden jäsenyhteisöille mahdollisuuden saada jäsentynyt hankesuunnitelma järjestön rahoitushakua varten.
Tampereen ammattikorkeakoulun YAMK:n opiskelijat kehittävät sosiaali- ja terveysjärjestön tarpeeseen perustuvaan hankesuunnitelmaan sisältöä rahoitushakua varten. Rahoitushaun toivotaan kohdistuvan ensisijaisesti Uudistuva ja osaava Suomi –ohjelmakauden ESR+- ja EAKR -resurssien hyödyntämiseen.
Yhteistyö toteutetaan etätapaamisina. Järjestön sijainnilla ei ole merkitystä, haku on valtakunnallinen. Hankkeen tulee liittyä kuntoutusprosesseihin tai kuntoutuksen kehittämiseen ja johtamiseen tai kuntoutumista/kuntoutusta tukeva toiminta laajasti ajateltuna.
Hankesuunnitelma ja sen taustatyöt
Yhteistyö sisältää:
- hankkeen taustan ja tarpeen selvityksen (tieteellisen kirjallisuuskatsauksen ja kohderyhmän haastattelun kautta),
- opiskelijoiden ideoimana ja yhteistyössä järjestöjen kanssa tavoitteiden,
- toteutuksen ja tulosten määrittely ja kirjaaminen,
- mittareiden asettaminen sekä vaikutusketjun/arvioinnin rakentaminen, riskiarvio ja
- hankkeen rahoituksen ja budjetin alustava laadinta.
Yhteistyö ei velvoita osallistumista rahoitushakuun. Työskentely on järjestölle maksutonta. Järjestön tehtävänä on esittää alustava tarve, johon työskentelyllä haetaan ratkaisua ja toimia yhteistyössä opiskelijoiden kanssa tuotoksen aikaan saamiseksi. Opiskelijoiden toiminnan ohjauksesta vastaa oppilaitos.
Järjestön tehtävänä on esittää alustava tarve, johon työskentelyllä haetaan ratkaisua ja toimia yhteistyössä opiskelijoiden kanssa tuotoksen aikaan saamiseksi. Opiskelijoiden toiminnan ohjauksesta vastaa oppilaitos.
Mukaan valittiin
Innovaatiotyöskentely toteutuu 13.2.–11.4.2023 välisenä aikana. Haku päättyi keskiviikkona 2.2.2023. Mukaan mahtui kolme hanketta, jotka valittiin oppilaitoksen kanssa yhteistyössä.
Strukturoitu ja systemaattinen palveluohjauspolku edistää aivovammautuneiden henkilöiden yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa
Aivovammautuneet henkilöt ovat yhteiskunnassa ”väliinputoajia”, jotka eivät välttämättä kuuluu mihinkään hoito- ja kuntoutusjärjestämän piiriin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että terveydenhuollon haasteena on ollut tunnistaa aivovammautuneet henkilöt, jonka vuoksi aivovammautuneiden oikea-aikaisten ja oikeanlaisten sote-palveluiden saaminen on viivästynyt tai jäänyt kokonaan saamatta.
Aivovammautuneille henkilöille ei ole olemassa selkeää asiakas- ja palveluohjausmallia.
Aivovammautuneet henkilöt käyttävätkin useasti heille epäsopivia ja riittämättömiä tukipalveluja, jotka aiheuttavat yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia aivovammojen hoidosta ja hoitamattomuudesta ei ole selvitetty. Diagnosoimattomuus, puuttuva hoito tai kuntoutus ja aivovammaan kuuluva oiretiedostamattomuus aiheuttavat vammautuneelle erilaisia vaikeuksia työelämässä ja arjessa selviämisessä. Traumaattinen aivovamma aiheuttaa potilaille kognitiivisia ja tunnesäätelyn ongelmia sekä fyysisten toimintojen heikentymistä. Aivovamman alkuvaiheen puutteelliset tai puuttuvat hoidonkirjaamiset ja tutkimukset voivat hankaloittaa/estää aivovammautuneen henkilön pääsyä hänelle elintärkeisiin hoitoihin ja kuntoutuksiin. Aivovammautuneiden hoidon saatavuus voi estyä terveydenhuollon eri toimijoiden välillä tapahtuvasta tiedon katkosta tai puuttuvasta diagnoosista, jolloin heillä on riski jäädä kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Strukturoidun ja systemaattisen palveluohjauspolun avulla voidaan edistää aivovammautuneiden henkilöiden yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.
Palvelupolun kokeilusta on jo muutama hyvinvointialue ilmoittanut kiinnostuksensa.
Lisätietoa antaa paivi.puhakka@aivovammaliitto.fi
Yhteistyön ja tunnettuuden lisääminen
Yhdistys perustettiin 2015 auttamaan kaikkia erittäin harvinaisiin (prevalenssi 1:50 000 tai vähemmän) sairauksiin sairastuneita potilaita ja heidän läheisiään vertaistuen sekä suomenkielisen tiedon saamiseksi ultraharvinaisista sairauksista.
Tavoitteena on edistää potilaiden ja läheisten yhteistyötä terveydenhuollon ja lääketieteen ammattilaisten kanssa.
Yhdistys on nykyisin mukana mm. Harvinaiset-verkostossa ja Harso ry:ssä ja tekee aktiivisesti yhteistyötä sekä muiden potilasjärjestöjen että yliopistosairaaloiden harvinaisyksiköiden kanssa. Hankerahoitusta ei ole kuitenkaan pystytty hakemaan STEA:lta tai muualta, koska vapaaehtoisresurssit eivät kaikkien akuuttien tehtävien ja vapaaehtoistoimintaan osallistuvien henkilöiden rajallisten resurssien takia mahdollista varsin raskaisiin rahoitushakuprosesseihin osallistumista.
Lisätietoa antaa mari.kiuru@ultraharvinaiset.fi
Missä olet menossa ja mitä tarvitset juuri nyt
Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry
Kuntoutuspolun luominen raskaudenaikaiseen, synnytyksen jälkeiseen tai vauva-ajan psykooseihin sairastuneille äideille ja tarvetta olisi luoda myös jonkinlainen kuntoutus puolisoille. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastui jo ennen koronaa n.10% äideistä eli noin 5000 naista vuodessa, uusien tutkimusten mukaan pandemia on nostanut riskiä sairastua niin jo raskaana kuin synnytyksen jälkeen. Useimmilla äideillä on puoliso, joka usein joutuu kantamaan suurempaa vastuuta vauva-arjesta yhdistettynä työntekoon.
Tällä hetkellä äitien hoitopolut ovat tukossa ja niitä yritetään luoda hyvinvointialueille, mutta etenkin resurssipula neuvoloissa ja mielenterveyspalveluissa vaikeuttavat. Jo aiemmin THLn sivuilla luki, että vain noin 40% masennuksista tunnistetaan ja 10% saa riittävästi apua riittävän nopeasti. Pandemian aikana ja sen jälkeen tilanne on vielä pahempi ja kun toimivia hoitopolkuja ei ole, nämä äidit eivät saa apua. Moni sitkuttelee jotenkin ja palaa töihin, etenkin nykyisessä taloustilanteessa ehkä jopa nopeammin kuin ennen. Töihin palaava, hoitamattoman synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa taisteleva pienen ja todennäköisesti päivähoidosta sairauksia saavan vauvan äiti voi hyvin nopeasti näkyä sitten uupumustilastoissa.
Työn ja perheen yhteensovittamisesta ja sen helpottamisesta on puhuttu, mutta ei ole olemassa oikeastaan pohdittuna kuntoutusta miten tällaisesta kuormasta kärsivä äiti (ja myös puoliso, jota tilanne on kuormittanut yhtä lailla) voisi kuntoutua ja saada voimiaan takaisin. Yhteistyökumppaneina tällaisessa voisivat olla työterveys- ja muut terveyspalvelut, isot työnantajat ja miksei eläkeyhtiötkin.
Kuinka moni päätyy uupumuskierteeseen ja sitten masennusdiagnoosilla eläkkeelle koska alunperin ei saanut riittävästi apua? Emme tiedä, koska edes sairastuneita ei tilastoida koska suurin osa ei saa edes diagnoosia.
Mielestämme tähän olisi kehitettävä kuntoutusta, esim. jonkinlainen ”missä olet menossa ja mitä tarvitsisit” malli ja tarvittaessa vahvempaa tukea.
Lisätietoa antaa laura.piirainen@aima.fi
Lisätietoa SOSTE & TAMK yhteistyöstä
- Lisätietoa antavat ari.inkinen@soste.fi (SOSTE) tai paivi.heimonen@tuni.fi (TAMK)