Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla (29.12.) tekemästään HS-gallupista, jonka mukaan suuri osa suomalaisista uskoo, että tulevaisuudessa oman elämän vastoinkäymisiin täytyy itse varautua enemmän. Peräti 75 prosenttia kyselyyn vastanneista uskoi, että nykyisenkaltaisia julkisia palveluja ei kyetä enää tulevaisuudessa ylläpitämään.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemän työn näkökulmasta tulokset ovat huolestuttavia ja jopa surullisia. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä kohdataan runsaasti ihmisiä, jotka tarvitsevat elääkseen julkisia palveluita. Järjestöissä kohdataan myös heitä, joita nykyinen turvaverkko ei pysty riittävästi auttamaan.
On harmillista, jos kansalaisten epäusko yhteiskunnan kykyyn ylläpitää riittävää turvaverkkoa ja julkisia palveluja ruokkiin kehää, jossa palveluita ja turvaverkkoa aletaan mieluummin heikentää ja karsia, kuin vahvistaa. Pelkona on, että turvaverkon heikentäminen pahentaa entisestään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta ja lisää syrjään jätettyjen ihmisten määrää nykyisestään.
Helsingin Sanomien toteuttama gallup ei huomioinut lainkaan järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa turvaverkkojen rakentajana ja varmistajana. Jo nykyisellään esimerkiksi tutun arjen mullistavissa elämäntilanteissa kriisiapu on lähes pelkästään järjestöjen tarjoamaa. Kun ihminen sairastuu vakavasti, julkiset palvelut antavat akuutin avun, mutta järjestöjen työ ja vertaistuki auttavat sopeutumaan elämään taudin kanssa.
Järjestöt täydentävät ja joutuvat myös paikkaamaan julkisia palveluita. Ne ovat tärkeä areena ihmisille myös toimia itse: auttaa muita ja vaikuttaa yhdessä asioihin. Ihmisen ei tarvitse jäädä vain oman ja läheisten avun varaan.
Järjestöt pystyvät toimimaan ketterästi ja auttamaan ihmisiä, kun maailma ympärillä muuttuu. Niiden kyky reagoida nopeasti uusiin tarpeisiin on tullut esille muun muassa vuoden 2015 pakolaisaallossa, koronapandemiassa sekä Ukrainan sodan aikana. SOSTEn vuosittain kokoama lista joulun ja vuoden vaihteen palveluista kertoo siitä, että järjestöissä ihmiset ovat kuuntelemassa ja auttamassa hädänalaisia ihmisiä myös silloin, kun lähes koko muu yhteiskunta viettää aikaa perheen tai ystävien kesken.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin riittäviä julkisia palveluita, jotka varmistavat ihmisten pärjäämisen ja riittävän tuen. Tarvitsemme myös kansalaisyhteiskuntaa, joka pystyy toimimaan nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Ensi vaalikaudella on pidettävä kiinni siitä, että julkiset palvelut turvaavat ihmisten arjen sujuvuuden ja järjestöt pystyvät auttamaan ihmisiä.