SOSTE toteutti jäsenjärjestöilleen maaliskuun loppupuolella kyselyn koronaepidemian vaikutuksista järjestöjen kohderyhmiin. Yhtenä kohderyhmänä ovat yksinhuoltajat.
Yksin perheen arkea pyörittävällä vanhemmalla on vähemmän aikaa ja yleensä pienemmät tulot kuin kahdella vanhemmalla. Myös työttömyys ja lapsiköyhyys on suurempaa. Korona kuormittaa monen yksihuoltajan arjen taakkaa entisestään ja aiheuttaa huolta selviytymisestä.
Tulevaisuus huolestuttaa
Yhden vanhemman perheessä epävarmuus toimeentulosta huolestuttaa.
”Koronan jälkeisen ajan voi ennakoida lisäävän yksinhuoltajien pienituloisuutta ja työttömyyttä”, toteaa toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:stä.
Lomautusten ja irtisanomisten pelko luovat näköalattomuutta tulevaisuuteen, joka nähdään synkkänä. Pelon taustalla on työmahdollisuuksien kaventuminen sekä hoivaköyhyys. Perhe- ja työelämää on vaikea yhdistää esimerkiksi vaihtelevien työaikojen vuoksi. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun perheeltä puuttuvat sosiaaliset verkostot.
Huoli perheen toimeentulosta aiheuttaa stressiä paitsi vanhemmille myös lapsille. Perheen taloudellinen tilanne heijastuu lasten unelmiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Vähävaraisten perheiden lapsilla on heikompi usko tulevaisuuteen, mikä käy ilmi vuonna 2019 julkaistusta Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2019 -kyselystä. Kyselyssä selvitettiin 13-17-vuotiaiden lasten ja nuorten ajatuksia mm. köyhyydestä ja työttömyydestä.
Yksinäisyys korostuu ja arki uuvuttaa
Yksinäisyys on korostunut rajoitusten myötä. Lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset voivat käytännössä jäädä toteutumatta monista syistä, esimerkiksi karanteenien ja riskiryhmään kuulumisen takia. Tapaamisten estyminen lisää lähivanhemman työtä kotona. Pahimmillaan ainoa lepohetki jää toteutumatta.
”Viikoittaisissa etäryhmissä on tullut esille yksinäisyyden lisääntyminen. Yksinäisyyttä aiheuttavat esimerkiksi se, että ei voi tavata lapsen isovanhempia, vapaaehtoisia kummi-isovanhempia, ystäviä tai lapsen vapaaehtoista mieskaveria, kun lapsella ei suhdetta omaan isään.” kertoo toiminnanjohtaja Juha Turtiainen, Pienperheyhdistys ry:stä.
Totaaliyksinhuoltajuudessa, jossa lapsella ei ole toista vanhempaa, voi tilanne käydä todella raskaaksi vanhemman jäädessä rajoitusten myötä tukiverkkojen ulkopuolelle. Yksinäisyys lisää uupumusta, kun kaikista kodin päivittäisistä asioista on huolehdittava yksin. Kaupassa käyntikin voi käydä hankalaksi ja lapsia ei välttämättä voi eri syistä jättää yksin tai keskenään.
Lasten etäopetus on tuonut haasteita. Aikaa yksinhuoltajalla on vähemmän käytettävissä.
Jos perheessä on useampi lapsi, käy etäopetuksen tukeminen todella hankalaksi. Myös vanhemman omat kyvyt etäopetuksen tukemiseen esimerkiksi digitaitojen osalta voivat olla riittämättömät. On myös koettu, että etäopetus koulun taholta ei ole riittävää, erityisesti perheissä, joissa lapsella on oppimisvaikeuksia.
Etäkoulu on tuonut myös myönteisiä kokemuksia, joita koronan jälkeen voisi jatkossa hyödyntää koulujärjestelmässä. ”Etäkoulu on voinut tuoda helpotustakin joillekin erityistarpeisille lapsille. Neurologisesti oirehtivat lapset, joita luokkaopetuksen äänekkyys ja sosiaalisten kontaktien suuri määrä ei kotiopetuksessa rasita, ovat pystyneet keskittymään paremmin etäkoulussa”, Sairisalo toteaa.
Huolia on monia
Järkyttävänä huolena vanhemmilla on ilmennyt se, kuka hoitaa lasta vanhemman sairastuessa, jos ei ole tukiverkkoa eikä suhdetta toiseen vanhempaan.
”Pelko lastensuojelusta on saanut joitakin vanhempia olla hakeutumatta hoitoon”, toteaa Turtiainen.
Pelko syntyy siitä, että toinen vanhempi käyttää tilaisuutta hyväksi esimerkiksi riitaisessa avioeroprosessissa ja syyttää kyvyttömyydestä hoitaa lasta.
Näissä tilanteissa tarvittaisiin ehdottomasti kotipalvelun apua, koska kyseessä ei ole lastensuojelullinen toimenpide. Lastensuojelun asiakkuudesta jää jälki rekisteriin, mikä saattaa kulkea taakkana myöhemmin.
Vanhemman omaan sairastumiseen voi liittyä myös kuoleman pelko ja huoli lapsen kohtalosta sen jälkeen. Voiko lähivanhempi tehdä huoltajuustestamentin tilanteessa, jossa ei suhdetta toiseen vanhempaan tai lähipiiriin, pohdituttaa vanhempia.
Järjestöjen viesti päättäjille – Kotipalvelun saatavuus varmistettava
Yksinhuoltajaperheissä vanhemman arki voi olla normaalistikin haastavaa. Nyt koronatilanteessa tuen tarve korostuu vahvasti.
Järjestöt ovat tehneet osansa helpottamaan yksinhuoltajien tilannetta: Järjestöjen Kauppakassi -hankkeessa on järjestetty viikon ruokapaketteja yksihuoltajaperheille sekä on järjestetty lasten ulkoilutusapua. Etäryhmät ja Chat-palvelut auttavat jakamaan kokemuksia ja huolia.
Vanhempiin, joita ei ole tavoitettu etäryhmissä, on oltu yhteydessä puhelimitse ja tekstiviestein. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä yhteydenottoihin ja kokeneet, että heistä huolehditaan”, kertoo Turtiainen.
Yksinhuoltajaperheitä on kuitenkin paljon ja järjestöjen apu ei riitä tavoittamaan kaikkia sitä tarvitsevia. Vanhempien uupumisen ja mahdollisten lastensuojelullisten toimenpiteiden ehkäisemiseksi on kuntien tärkeä mahdollistaa kotipalvelun saannin riittävyys sitä tarvitseville yksinhuoltajille ja erityisesti erityistarpeisen lapsen yksinhuoltajille arjen haasteista selviytymisen helpottamiseksi.
Säästöt peruspalveluissa eivät ole kustannustehokkaita, vaan johtavat lisäkustannuksiin korjaavissa palveluissa.
Lisätietoja antaa SOSTEn erityisasiantuntija Päivi Nykyri.