SOSTE on ehdottanut, että Suomessa otettaisiin käyttöön valmistevero, jossa epäterveellisiä elintarvikkeita verottaisiin nykyistä enemmän. Jos valmistevero otetaan käyttöön, koheneeko kansanterveys ja kilahtaako valtion kukkaroon lisää veroeuroja? SOSTEn erityisasiantuntija Kirsi Marttinen keskustelee tällä kertaa terveysperustaisesta valmisteverosta. Keskustelukumppaneina ovat sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio sekä SOSTEn yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru.
Kuuntele podcast alta. Podcastin tekstivastine löytyy vastaavasti podcast-upotuksen alta. Tutustu myös muihin SOSTEn podcasteihin.
Podcastin tekstivastine
#Järjestöhommissa SOSTE–podcast
Kirsi Marttinen (K.M.): Minun nimeni on Kirsi Marttinen, ja tämä on järjestöhommissa-podcast. Tervetuloa mukaan! Nimensä mukaisesti kaikki käsiteltävät aiheet liittyvät järjestöhommiin ja erityisesti sote–järjestöihin. Käsittelyssä on järjestöpuolen kuumimmat ja puhuttavimmat aiheet. Voit myös lähettää ehdotuksia podcastin aiheiksi osoitteeseen: kirsi.marttinen@soste.fi.
K.M.: Tänään keskustelemme terveysperustaisesta valmisteverosta, eli toisin sanoen pitäisikö epäterveellisiä elintarvikkeita verottaa nykyistä enemmän? Jos sipsejä, karkkeja, mehuja ja jäätelöitä verotetaan ankarammin, jätetäänkö ne ostamatta ja koheneeko kansanterveys kohisten vai jatkuuko niiden kulutus entisellään, mutta valtion kassaan kilahtaa enemmän veroeuroja?
K.M.: Tästä ja monista muista näkökulmista meillä on keskustelemassa neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio Sosiaali- ja terveysministeriöstä, tervetuloa.
Sirpa Sarlio (S.S.): Kiitos!
K.M.: Sekä SOSTEn yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru, tervetuloa.
Ulla Kiuru (U.K.): kiitos!
K.M.: Sirpa Sarlio, sinä olet työskennellyt tämän teeman parissa pitkään, eikö totta?
S.S.: Kyllä, pitää paikkansa. Olen ollut ministeriössä jo yli 10 vuotta ja sinä aikana olen työskennellyt muun muassa sokerivero-työryhmässä, joka aikaisemmin mietti näitä terveysperusteisia veroja ja olen osallistunut myös tällä hetkellä voimassa olevaan virvoitusjuomaveron suunnitteluun.
K.M.: Aivan, asia on siis varsin tuttu. Hienoa vielä, että pääsit tänään keskustelemaan meidän kanssamme tästä. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu, että hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin. SOSTE on tehnyt esityksen tällaisen terveysperustaisen valmisteveron käyttöönotosta. Asiahan ei sinällään ole uusi. Vastaavia ehdotuksia on tehty aiemminkin, mutta mitä tarkalleen SOSTE on ehdottamassa? Yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru, haluaisitko avata hieman mitä SOSTE tällä hetkellä ehdottaa?
U.K.: SOSTE on tosiaan esittänyt käyttöönotettavaksi, tällaista terveysperusteista valmisteveroa, jonka tavoitteena olisi ennen kaikkea terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja sitä kautta kansansairauksien ja ylipainon ehkäisy. Tutkimusten mukaan tämä oikeastaan perustuu siihen, että suora vaikutus suomalaisten tautitaakkaan on ravitsemuksellisilla tekijöillä ja etenkin liian vähäisen hedelmien ja kasvisten käytöllä. Toiseksi suurin vaikutus on liiallisella suolan saannilla. Tämän veron tavoitteena ennen kaikkea pitkällä aikavälillä sairastamisen väheneminen, terveydenhuollon kustannusten aleneminen, työpoissaolojen väheneminen ja välillisesti myös sosioekonomisten terveyserojen kaventuminen. Tietysti nämä tavoitteet perustuu pitkälti siihen, että ihmisten kulutuskäyttäytyminen muuttuisi tällaisen veron myötä. Toisaalta myös veron tavoitteena olisi se, että tuotekehitys ohjautuisi kohti terveyttä edistäviä tuotteita. Eli olisi myös kannuste valmistaa terveellisempiä tuotteita, jotka ovat kuluttajien saatavilla ja kuluttajat ne sieltä hyllystä ostaisi. Perustuen siihen, että ne olisivat edullisempia kuin haitalliset tuotteet. Tästä itse mallista, mitä esitämme, se pohjautuu pitkälti tähän vuoden 2013 sokeriverotyöryhmän vaihtoehtoisiin malleihin ja niistä tällaiseen yhdistelmämalliin ja tämä on jatkotyöstettynä. Tässä mallissa veron määrittelee hyödyke ja sitten toisaalta tuotteen sokeri-, suola- tai rasvapitoisuus. Veronalaiset tuotteet määräytyisi juuri sen perusteella, että edistääkö niiden verottaminen terveellistä ravitsemusta. Tuotteen ravintoainepitoisuus siten määräisi tämän veron suuruuden, eli mitä enemmän tuotteessa on sokeria, suolaa tai tyydyttynyttä rasvaa, sitä enemmän maksettaisiin veroa. Toisaalta ne tuotteet, joita voidaan pitää terveellisinä, mutta luontaisesti sisältää esimerkiksi paljon sokeria, kuten hedelmät ja marjat, niin ne jätettäisiin tämän veron ulkopuolelle. Verotuksessa voitaisiin myös soveltaa sellaista alarajaa, eli veroa ei kannettaisi sellaisista tuotteista, jotka sisältävät vain vähäisissä määrin sokeria, suolaa tai rasvaa. Tämä vähentäisi ennen kaikkea hallinnollista taakkaa, joka tällaisessa verossa voisi riskinä olla. Tietysti nämä tuotteet ja veroluokat pitää määritellä tarkemmin ja päättää tämän veron valmistelun yhteydessä, mutta ennen kaikkea ne veroluokat – varmaan porrastaen järkevintä tehdä – olisi asetettava siten, että ne kannustaisivat valmistamaan terveellisempiä tuotteita ja tuotteen siirtymään tälle alemmalle verotasolle. Totta kai vaikka tämän veron tavoitteena on ennen kaikkea terveyden edistäminen ja tämä olisi nimenomaan terveysperusteinen valmistevero, niin toki tällä on myös fiskaalisia vaikutuksia eli valtion verotulot kasvaisivat tällaisen veron myötä, Voidaan puhua sadoista miljoonista euroista vuositasolla.
K.M. Aivan, eli siinä on SOSTEn esityksen keskeiset kohdat. Sirpa Sarlio, miltä tämä SOSTEn ehdotus kuulostaa ja voisiko tällä tavoin edistää kansanterveyttä?
S.S: No SOSTEn ehdotus kuulostaa oikein kiinnostavalta. Varsinkin nuo tavoitteet, että veron tulisi edistää kansanterveyttä sekä kansantaloutta, on todella tärkeitä, koska meidän tämänhetkiset verothan on puhtaasti fiskaalisia, eli niiden tehtävä on vain kerätä sinne valtion kassaan rahaa. Tämän kansanterveysaspektin tuominen tänne on todella tärkeää. Tietysti tuo veromalli on sellainen, että sitä pitää tarkemmin tarkastella ja katsoa, että siitä saisi mahdollisimman helpon ja toimivan, koska nämä veroratkaisut ei koskaan käytännössä ole helppoja. SOSTEn periaatteet ovat minusta erittäin hyviä ja myös tavallaan se mitä kerroitte tästä mallin suunnittelusta vastaa vähän niitä ajatuksia, mitä me aikanaan sokeriverotyöryhmässä silloin 8-9 vuotta sitten mietittiin.
K.M.: Tarkennetaan tässä kohtaa vielä mikä on se kansanterveydellinen ongelma mihin tällä valmisteverolla pyritään vastaamaan?
U.K. On todettu, että ylipaino ja lihavuus sekä näihin liittyvät kansansairaudet on merkittävä ongelma. Esimerkiksi aikuistyypin diabetes on tärkein lihavuuden aiheuttamista sairauksista. Lisäksi lihavuus lisää myös monien syöpätautien vaaraa. On tutkittu, että suurin vaikutus suomalaisten tautitaakkaan on ravitsemuksellisilla tekijöillä, etenkin liian vähäisellä hedelmien ja kasvisten käytöllä. Toiseksi suurin vaikutus on liiallisella suolan saannilla. Verotus on tällä hetkellä käyttämätön työkalu, jos halutaan esimerkiksi vähentää sokerin, suolan ja rasvan käyttöä. Tällainen laaja terveysperusteinen vero ja riittävän korkea verotaso tuottaisi mittavia terveyshyötyjä koko Suomessa.
S.S.: EU:n viimeisimmän State–of–the-art -raportin ja OECD:n arvioiden mukaan Suomessa noin 20% kuolemista liittyy epäterveelliseen ravitsemukseen. Tämä on huikea määrä, se on enemmän kuin tupakka ja alkoholi ja vähäinen liikunta yhteensä. Tämä on sellainen asia, jota meillä tunnetaan ja tunnistetaan huonosti. Se on asia, jolle meidän pitäisi tehdä jotakin.
K.M.: Miten tällainen valmistevero tai haittavero pystyy sitten vastaamaan näihin äsken mainittuihin ongelmiin?
S.S.: Haittaverojenhan kohdalla kannattaa muistaa se, että miksi näitä asetetaan ja miksi näitä mietitään on se, että meillä on paljon tuotteita, jotka voi potentiaalisesti aiheuttaa yhteiskunnalle haittaa ja kuluja ainakin pitkällä aikavälillä. Tällaisiahan ovat esimerkiksi alkoholi, tupakka ja nämä epäterveelliset elintarvikkeet. Eli sen tuotteen, jonka lähtöhinta mahdollisesti on halpa, niin sen tuotteen hinta ei kuvasta sen todellista hintaa meille. Eli jos tiettyä tuotetta kuluttamalla terveys heikentyy, niin se lasku terveydestä tulee ennemmin tai myöhemmin jonkun maksettavaksi. Tavallaan näillä haittaveroilla ikään kuin myös katetaan niitä kuluja mitä näiden epäterveellisten tuotteiden kulutuksesta on yhteiskunnalle. Esimerkiksi terveydenhuolto menojen kasvuna tai muuna vastaavana. Eli tavallaan tämä on yksi sellainen näkökulma, mikä aina kannattaa muistaa. Vastaavan kaltaista problematiikkaa on myös kun puhutaan näistä ilmastoveroista. Monet halvat tuotteet kuormittavat terveyttä ja ympäristöä ja näillä erilaisilla verokäytännöillä pyritään tasaamaan sitä, että meillä on rahoja myös hoitaa ongelmia mitä näiden tuotteiden kulutuksesta syntyy.
K.M. Niin nämä tämän kaltaiset tuumailut eivät todellakaan ole uusia, jos katsoo menneisyyteen tällaisia elintarvikkeisiin kohdistuvia kulutusveroja, niin mehän saadaan mennä 1600-luvulle kun on tullut ensimmäinen Suomea koskenut paloviina-asetus. Makeisverokin on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1925. Mutta jos ei nyt mennä ihan niin kauas vaan otetaan lyhyt katsaus siihen, että mitä tämän asian suhteen on tapahtunut 2000-luvun puolella ja mitä ovat olleet suurimmat muutokset. Makeisverohan kumottiin 1990-luvulla, otettiin uudelleen käyttöön 2011 ja kumottiin taas 2017. Neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio, haluaisitko vähän valottaa, että miksi näin on tapahtunut?
S.S.: Tosiaan meillähän on pitkä historia makeisten verotuksesta, eli jo 1920-luvulla alettiin verottaa makeisia ja verotettiin vuosikymmeniä ilman ongelmia, mutta sitten kun tultiin EU:hun 1990-luvulla, EU piti pulmallisena sitä, että Suomen makeisverosta oli vapautettu ksylitolituotteet. Se katsottiin tämmöiseksi ikään kuin kotimaisen tuotannon suosimiseksi ja tosiaan vero poistui vuonna 2000. Siinä yhteydessä nähtiin, että makeisten kulutus lähti nousemaan ja muun muassa hammaslääkärit paljon peräänkuuluttivat sitä, että vero tulisi saada takaisin. Uusi makeisvero tehtiin vuonna 2011, se ehti olla voimassa vain noin 5 vuotta ja poistui vuonna 2017. Taustalla oli ihan teollisuuden tekemät valitukset EU:hun siitä, että teollisuus piti tätä veroa syrjivänä. Ongelmat olivat sen tyyppisiä, että esimerkiksi makeisverossa verotettiin suklaata, niin suklaa maksoi sitä veroa, mutta jos valmistaja teki keksejä, johon laitettiin suklaata niin ne eivät olleet veron piirissä. Se mitä tapahtui tuon edellisen veron aikana oli se, että valmistajat muuttivat sitä tuotekehitystä ehkä vähän siihen suuntaan, että tehtiin sen tyyppisiä tuotteita jotka eivät ikään kuin ole verotettavia. Esimerkiksi suklaakeksien myynti nousi. Siinä tilanteessa, kun EU:lle oli tehty valitus, oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, mitä oltaisiin voitu tehdä. Olisi pitänyt muuttaa veropohjaa kattamaan myös nämä rajapintatuotteet ja muuttaa vero terveysperusteiseksi, silloin se todennäköisesti olisi EU:lle sopinut. Näin ainakin epäviralliset keskustelut terveysviranomaisten kanssa indikoi, mutta hallitus teki silloin päätöksen, että ei lähdetä katsomaan tätä tietä vaan vero tosiaankin poistettiin. Se oli tällainen poliittinen päätös. Siinä oli yksi iso pelko, että jos ne olisivat menneet oikeuteen niin ei ikinä katsottu sitä, oliko tämä oikeasti laiton vaan Suomi poisti sen vapaaehtoisesti. Jos me olisimme menneet oikeuteen ja hävitty, niin Suomi olisi joutunut maksamaan ne kerätyt verot eli ei tavallaan haluttu ottaa tätä riskiä.
K.M.: Mutta sitten toisaalta vuonna 2013 perustettiin sokeriverotyöryhmä, joka selvitti sokeriveron käyttöönotto mahdollisuuksia. Tämä työryhmä esitteli myös erilaisia malleja, mutta niistäkään mikään ei loppujen lopuksi edennyt. Mistä se sitten johtui? Mikä sen käyttöönoton esteenä oli? Oliko se edelleen EU, vai jokin muu?
S.S.: Siinä oli monenlaisiakin syitä. Yksi asia oli tietysti se, että sokeriverotyöryhmä esitti sitä, että terveyden kannalta paras malli olisi ollut tällainen yhdistelmäveromalli, jossa tuotteet valittaisiin tullitariffien kategorioiden mukaan ja niiden sisällä käytettäisiin ravitsemuskriteerejä esimerkiksi sokeripitoisuutta. Tämä ei ollut silloin kun sokeriverotyöryhmä vielä istui mahdollista koska meillä ei ollut pakollisia pakkausmerkintöjä ne olivat vasta tulossa. Työryhmä tiesi, että merkinnät tulevat, että tämä on veromalli, joka on tulevaisuudessa mahdollinen, mutta se ei ollut siinä vaiheessa kun sokeriverotyöryhmä istui. Pakolliset pakkausmerkinnät Suomessa tuli vasta 2017, eli siitä lähtien periaatteessa tällaiset yhdistelmäveromallit olisivat olleet mahdollisia. Itseasiassa Sipilän hallituskin kirjasi hallitusohjelmaansa, kun meillä vielä oli makeisvero, sen että tulevaisuudessa makeisveroa tullaan muuttamaan niin, että veropohjaa laajennetaan eli sinne otettaisiin ne keksit ja vastaavat mukaan. Kuitenkin huomioitaisi ne valtiotukisäädökset, joita EU vaatii. Tätä hallitusohjelman kohtaa ei koskaan toteutettu koska tehtiin tämä poliittinen päätös lakkauttaa se vero.
U.K.: Tähän voisi lisätä, että juurikin näin mitä Sirpa Sarlio totesi ja tavallaan tämä SOSTEn esitys haluaa osoittaa sen, että nämä silloisen sokeriverotyöryhmän aikaiset esteet ovat poistuneet. Niin kuin Sirpa Sarlio totesi, tämä olisi ihan mahdollista tänä päivänä, jos vain niin haluttaisiin toteuttaa. Tietysti se mitä pitää miettiä, mitä tässä meidänkään SOSTEn esityksessä ei vielä ole ja mitä me itseasiassa aiomme jatkotyöstää on mitkä tuotteet siihen valittaisiin ja toisaalta ne veroluokat, eli tavallaan ne pitoisuudet ja mikä se vero kunkin kohdalla olisi. Siihen varmaan tulisi tällainen porrastettu asteikko, eli se verorasite kasvaisi sen pitoisuuden lisääntyessä ja toisaalta siinä on se kannustin, että aidosti tuottajat alkaisi valmistella terveellisempiä tuotteita. Ettei käy niin niin kuin Sirpa Sarlio totesi, että lisätään se suklaa sinne keksiin, kun tässä on se idea, että ne molemmat tuotteet olisivat siinä mukana. Tosiaan niin kuin todettiin, nämä ravintoainepitoisuudet on nyt helpommin saatavilla, Ei voida vedota siihen korttiin enää, että ei tiedettäisi mitä mikäkin tuote sisältää. Toisaalta katsotaan että tämä EU korttikin menisi läpi juuri sillä perusteella, että esimerkiksi Unkarissa on käytössä tämän tyyppinen malli, mutta myöskin jossa se veropohja on mahdollisimman laaja. Eli jos siinä on mahdollisimman paljon tuotteita se menisi läpi. Ei tulisi sitä, että jokin epäterveellinen tuote olisi sen veron ulkopuolella, jolloin se olisi ikään kuin piilotukea sille tuotteelle. Tämä ei ole, niin kuin Sirpa Sarlio sen hyvin totesi, mikään helppo harjoitus tavallaan päättää, että mitkä ne tuotteet olisi ja ne pitoisuudet on tarkan mietinnän paikka. Mitä SOSTE on nyt esittänyt, olisi nimenomaan se, että pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti nimettäisiin tämä työryhmä pohtimaan tätä asiaa ja viemään eteenpäin. Siinä työssä nämä ratkaisut pitäisi tehdä, mutta on nyt haluttu osoittaa, että tällainen olisi mahdollista jos vain halua tällaiseen on.
S.S.: Erittäin hyvää tässä mallissa on todellakin se, että se pohjautuu siihen sokeriverotyöryhmän ajatuksiin ja hyvin pitkälle testattuihin malleihin ja tavallaan päivittää ne tämän päivän tilanteeseen, jossa meillä on tiedot näistä ravintosisällöistä. Käytännön kannalta me tiedämme esimerkiksi virvoitusjuomaverosta, että on ollut todella tärkeää, että vero on ollut porrastettu koska silloin se on pystynyt ohjaamaan kulutusta niihin parempiin tuotteisiin. Tällähän hetkellä meillä virvoitusjuomaverossa sokeripitoiset tuotteet maksaa huomattavasti enemmän kuin sokerittomat, jolloin ne henkilöt jotka haluavat juoda virvoitusjuomia, löytyy se vaihtoehto joka on terveellisempi ja edullisempi. Tämä ideahan tässä SOSTEnkin mallissa on ja se on vastaava mitä esimerkiksi Unkarissa on ollut eli siinä mielessä oikein hyvä. Se myös kannustaa teollisuutta ehkä kehittämään parempia tuotteita niin kuin Unkarin esimerkki osoittaa. Siinä vaiheessa kun vero tuli, valmistajat lähtivät vähentämään esimerkiksi sokeria tuotteistaan, jotta he pääsivät sinne alempaan verokategoriaan. Silloin sokerinkin saanti väheni.
K.M.: Eli tästä on siis olemassa esimerkkejä, että tällä voi olla vaikutuksia sekä siihen mitä ne tuotteet sisältää, että mahdollisesti rasvan, suolan tai sokerin määrä vähenee ja sitten toisaalta myös vaikutus siihen kuluttaja käyttäytymiseen.
S.S.: Kyllä meillä on maailmalta esimerkkejä siitä, että näillä veroilla on merkitystä esimerkiksi Unkarissa, Meksikossa ja muissa maissa, joissa tämän tyyppistä verotusta on tehty. Tiedetään myös ihan Suomestakin meidän virvoitusjuomaverosta, että veron porrastaminen on ohjannut kulutusta niihin terveellisempiin ja vähäsokerisempiin tuotteisiin. Kyllä tällaista näyttöä on ja me tiedämme, että hinnalla on merkitystä kuluttajan valintoihin. Toki se hinnan merkitys ei ole samanlainen kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Hinta puree parhaiten niillä, jotka katsovat tarkemmin sitä hintalappua, eli esimerkiksi lapsilla, nuorilla ja niillä, joilla on vähemmän tuloja. Tämä on tietysti yksi sellainen asia mikä aina välillä huolettaa ja pitää aina näissä veroissa miettiä, että kuinka tasapuolisesti se kohtelee ihmisiä. Mutta näiden terveysperusteisten verojen hyvä puoli on myös se, että hyödyt tulevat siihen ryhmään, jossa tavallaan nämä kulutusmuutokset ovat suurempia. Vaikka se kukkarolla kirpaisee vähän enemmän, niin se tulee terveyshyötynä takaisin. Tästäkin meillä on ihan hyviä mallinnuksia maailmalla, koska usein ne, jotka näitä tuotteita kuluttaa on niitä, joilla on enemmän terveysongelmia, jolloin se hyöty myös kohdentuu oikein.
U.K.: Tämä oli myös tässä Unkarin mallissa tai verossa todettu nimenomaan juuri näin. Suurin muutos käyttäytymiselle oli ihmisillä, jotka olivat tässä alemmassa sosioekonomisessa luokassa, jos näin voi sanoa. Niin kuin Sirpa Sarlio totesi monesti myös nämä terveysongelmat kasaantuvat heille niin siellä se muutos kulutuskäyttäytymisessä oli suurinta.
K.M.: Tässä on nyt ollut mainittuna muun muassa Unkari ja Meksiko. Osaisitteko ihan muutamalla sanalla kertoa esimerkkejä, että minkä tyyppisiä vastaavia veroja siellä on käytössä tai jossain muualla?
S.S.: Unkarissa esimerkiksi on ollut tällainen kansanterveysvero vuodesta 2011 alkaen eli se todellakin terveysperusteinen vero ja se kattaa hyvin useita epäterveellisiä tuotteita. Siellä on sokerilimsoja, energiajuomia, makeisia, suklaata, keksejä, hilloja, suolaisia naposteltavia ja tämän tyyppisiä tuotteita. Tosiaan veron tavoitteena on edistää terveellistä ravitsemusta ja myös parantaa terveysjärjestelmän terveysohjelmien rahoitusta, eli siellä se vero on jopa merkattu veron tuottoon, jota käytetään kansanterveyteen. Sitten näitä veroja on monissa EU-maissa. Tanskassa on verotettu makeisia ja suklaata jo pitkään. Siellä on keksejä, jäätelöitä, vohvelia, kakkuja veron piirissä. Tämä on vanha vero, että tämä on tuolta jo 20-luvulta. Irlannissa verotetaan limsoja. Latviassa verotetaan limsoja. Ranskassa on ollut virvoitusjuomavero ja ne pari vuotta sitten porrasti sen sokeripitoisuuden mukaan niin, että siellä on jopa 16 eri verotasoa. Belgiassa on virvoitusjuomavero ja tosiaan niin kuin sanoin, esimerkiksi Unkarissa on hyvin mielenkiintoinen vero, koska siellä verotetaan tuotteita, joilla on suuri energiatiheys. Siellä on lähdetty pureutumaan tähän lihavuus ongelmaan erityisesti. Kyllä maailmalta esimerkkejä löytyy ja näissä maissa missä näitä kansanterveys veroja on otettu käyttöön, on kyllä nähty vaikutusta kulutukseen. Esimerkiksi Unkarissa, kun vero otettiin käyttöön, tuotteiden kulutus tippui tuommoisen 12,5% eli kyllä näillä on merkitystä.
K.M.: Toisaalta aina kun esitetään uudenlaisia veroja niin vastustustahan aina löytyy, suhtautuminen voi tietysti olla monenlaista ja ristiriitaistakin. Millaisia vasta-argumentteja esimerkiksi tämmöiseen valmisteveron käyttöönotolle on esitetty tai miksi sitä vastustetaan?
S.S.: Ensimmäiseksi oikeastaan haluaisin sanoa, että silloin kun Suomessa otettiin käyttöön tämä makeisvero niin se mikä meidät viranomaisetkin yllätti oli, että vero otettiin yllättävän hyvin vastaan. Vaikka ihmiset yleensä vähän napisee, että veroja maksetaan niin se, että lähdettiin verottamaan makeisia, virvoitusjuomia, suklaata ja jäätelöä niin ne reaktiot olivat sen tyyppisiä, että ”Noh, eihän me veroista pidetä, mutta kun niitä pitää kerätä niin parempi kerätä tällaisista tarpeettomista ja haitallisista tuotteista kun jostain hyödyllisemmästä.” Ihan Veronmaksajien keskusliittoa myöten reaktiot siihen veroon olivat ihan positiivisia. Se mikä tietysti tätä veroa vahvasti vastusti oli teollisuus eli ne, jotka näitä tuotteita tuottavat ja hehän niitä kanteluja sinne EU:hunkin tekivät. Sanoisin, että näiden verojen vastaanotto on hyvin moninaista riippuen siitä keneltä kysytään.
K.M.: Sitten toisaalta poliitikkojen suusta on jossain kohtaa kuullut, että se olisi liian monimutkaista. Aainakin sen edellisen sokeriverotyöryhmän kohdallahan puhuttiin, että on liian monimutkaista ja ei pysty toteuttamaan.
S.S.: Joo se hallinnollinen taakka on iso kysymys ja se tietysti riippuu siitä millainen se veromalli on, että meidän tämän hetkinen virvoitusjuomavero, jossa tämä porrastus on helppo eli siinä se hallinnollinen taakka on pieni. Mitä enemmän otetaan tuotteita mukaan ja mitä enemmän tehdään erilaisia tasoja ja muita niin sitä enemmänhän siihen tulee sitä hallinnollistakin työtä. Se on aina yksi sellainen asia mitä pitää huomioida kun näitä veroja suunnitellaan. Sitten tietysti kun olemme EU:ssa on itsestään selvää, että verojen pitää olla EU-lainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltiot saavat kantaa kansallisia veroja, mutta pitää noudattaa valmisteverodirektiiviä ja EU:n toiminnasta tehtyjä sopimuksia, jotka esimerkiksi edellyttävät sitä, että verot eivät saa johtaa mihinkään raja muodollisuuksiin. Ei voi olla sitä, että kun tuote tuodaan suomeen, että siinä olisi jokin tulli tai muuta, meillä on vapaakauppa-alue. Ei saa olla rajamuodollisuuksia, ei saa syrjiä esimerkiksi ulkomaalaisia tuotteita ja ylipäätään niiden pitää olla yhteensopivia näiden erilaisten valtiotukisäännösten kanssa eli ei saa antaa perusteetonta kilpailuetua esimerkiksi yhdelle yritykselle toisen yrityksen yli. Siinä mielessä tämä suklaakeksi vs. suklaa oli tavallaan ongelmallisia tuotteita eli tämän tyyppisiä rajapintoja ei saisi syntyä.
U.K.: Tuo oli erinomainen kuvaus siitä mitä pitää ottaa erityisesti huomioon ikään kuin näitä reunaehtoja ja nimenomaan yksi on tämä hallinnollinen taakka, mikä sitten tätä argumenttia varmasti tultaisiin esittämään ja riippuen juurikin siitä veromallista, niin siihen voidaan vaikuttaa. Eli jos on esimerkiksi tällainen pitoisuuksien alaraja, jonka alittavista pitoisuuksista ei kannettaisi veroa niin silloin se vähentäisi sitä hallinnollista taakkaa. Sitten voisi myös ehkä harkita sitä, että olisiko jotkut pientuottajat vapautettu tämän tyyppisistä veroista. Riippuen varmaan jostain liikevauhdista tai näin poispäin tässä on tällaisia erilaisia vaihtoehtoja tähänkin. Se että jotain tuotetta ei syrjitä vs. jotain toista tuotetta, siinä tietysti se veropohjan laajuus sitten oittain taklaa sitä ongelmaa.
K.M.: Onko muita vielä sellaisia negatiivisia vaikutuksia, jota tällä verolla voisi olla, mitä tässä ei ehkä vielä ole tullut esiin?
S.S.: No se huoli mikä näissä veroasiaoissa aina on, on se, että mikä vaikutus näillä on pienituloisiin ihmisiin. Se on selvää että nämä puree enemmän niihin, joilla on pienemmät tulot, mutta niin kuin aikaisemmin sanoin tässä tapauksessa kun nämä ovat terveysperusteisia, myös ne hyödyt tulevat siihen ryhmään. Ne eivät ole samalla tavalla pelkästään haitallisia niin kuin monet muut verot, eli se on yksi sellainen asia mikä pitää aina näissä vero asioissa huomata.
U.K.: Kyllä ja jos tällaista veroa, tai toivottavasti kun tällainen työryhmä asetettaisiin ja tätä aletaan pohtia, niin tietysti kun tehdään vaikutusten arviointia, tämäkin on yksi kohta mitä pitää totta kai arvioida. Juuri niin kuin Sirpa Sarlio totesi kyllä minä näen, että myös ne terveyshyödyt olisivat niin suuret, että se hyöty tulisi sitä kautta.
K.M.: Meillähän ei siis vielä ole sellaista mallia käytettävissä, mistä pystyisi laskemaan suoraan paljonko ne herkut kallistuu, millä prosentilla, mutta onko meillä arviota siitä, että minkä verran olisi tarkoitus tuoda verotuloja valtion kassaan?
S.S.: Tiedetään tästä aikaisemmasta verosta, että silloin kun makeiset, suklaa ja jäätelö poistettiin veron piiristä valtio menetti yli 100 miljoonaa verotuloja. Verotasohan silloin näissä tuotteissa oli melko matala eli se mitä mahdollisesti tulevan veron kanssa tapahtuu niin se riippuu tietysti siitä kuinka laaja se veropohja on, kuinka paljon niitä verotettavia tuotteita on sitten kuinka korkeaksi vero asetetaan ja mikä vaikutus sillä on kulutukseen. Siinä on monta muuttujaa, mutta joka tapauksessa puhutaan sadoista miljoonista veroista.
U.K.: Kyllä ja tavallaan SOSTEn arviokin on ollut se, puhutaan 500 miljoonasta ehkä, mutta kuten todettu se on niin monen muuttujan summa, että ihan tarkkaa lukua on vaikea sanoa, mutta kun katsoo mitä makeisveron tai virvoitusjuomaveron tuotot oli ja sitten kun sitä veropohjaa laajentaa tai tasoja asettaa kenties kovemmalle tasolle, niin sitähän kautta sitä veroa sitten kertyy,
S.S.: Näin on ja me tiedetään erilaisista kulutus tutkimuksista ja muista, että jos me haluamme kulutukseen vaikuttaa on hyvä, että se vero on tuntuva.
U.K.: Kyllä ja sitten kun Kirsi Marttinen seuraavaksi kysyy, että mikä sen suklaapatukan hinnaksi sitten tulisi, niin en osaa siihen vastata, koska sanotaan näin, että sen pitää olla merkittävä, jotta sillä on kulutus käyttäytymisen muutos, mutta ei ehkä kymmentä euroa voi kuitenkaan suklaapatukalle laittaa.
(naurua)
K.M.: Suklaapatukan hinnalle käy vähän niin kuin käsidesille. Tässä kohtaa me jäädään nyt odottamaan, että tämä mahdollinen työryhmä perustetaan. Onko näin? Siitä ei ole vielä päätöstä.
U.K.: Ei ole vielä päätöstä. Toki on selvää, että nyt on paljon asioita Suomen hallituksen mielen päällä, mutta tämä on tietysti hallitusohjelmassa ja meidän tahtotilana on se, että tämä työryhmä asetettaisiin. Juuri tämän pidemmän aikavälin kansanterveyshyötyjen aikaansaamiseksi.
S.S.: STM:ssä pidetään todella tärkeänä sitä, että terveysperusteista verotusta nyt selvitettäisiin ja mietittäisiin, että mikä se meille sopiva malli oli ja niin kuin Ulla Kiuru sanoi, tämä asia on kirjattu hallitusohjelmaan. Tietysti nämä koronatilanteet ja muut on vienyt huomiota muilta hallitusohjelman asioilta, mutta nämä on myös tärkeitä viedä eteenpäin.
K.M.: Kyllä, sitä varmasti SOSTE tulee tässä edistämään ja ehkä jossain kohtaa, kun koronatilanne toivottavasti tästä hellittää, niin voi olla, että tästä käydään myös enemmän julkista keskustelua. Kiitoksia, tässä tuli hyvin kattavasti, että mistä tässä verossa on kyse ja mitä on tehty aiemmin ja millaisia suunnitelmia on ollut ja mikä tilanne on nyt. Kuten äsken todettua, niin seuraavaksi odotetaan, että työryhmä nimitettäisiin ja aloittaisi toimintansa, niin tämä ehkä lähtee etenemään. Lämpimät kiitokset neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio Sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru SOSTEsta.
S.S.: Kiitos, ja kiitos hyvästä keskustelusta.
U.K.: Kiitos.
K.M.: Kiitokset.
U.K.: Kiitos hyvästä keskustelusta ja keskustelu varmasti jatkuu.
S.S. Jäämme kaikki innolla odottamaan tulevaa työryhmää ja tulevaa veroa.
K.M.: Hyvä, mukavaa kevään jatkoa teille ja kiitokset.
K.M.: Rakkaat kuulijat minä olen Kirsi Marttinen ja tämä oli järjestöhommissa–podcast. Kiitos kun kuuntelit! Lähetä minulle ruusuja tai risuja, tai toiveita käsiteltävien aiheiden suhteen osoitteeseen kirsi.marttinen@soste.fi tai vaikkapa SOSTEn verkkosivujen palautelomakkeiden kautta. Jos tämä oli mielestäsi mielenkiintoista tai hyödyllistä niin vinkkaa sille kaverille kans, joka on myös järjestöhommissa. Seuraavaan kertaan, moikka!