Järjestimme yhdessä STEAn kanssa Järjestöjen sote-tulevaisuutta luotaavan kiertueen elo-syyskuussa. Tässä lisää pohdintaani matkan varrelta, tästä pääset blogin osaan 1/2.
Puuttuva palanen – sote-uudistus
Vielä Järjestöjen sote-tulevaisuus -kiertueen alussa katsoin ja pohdin järjestöjen sote-tulevaisuutta hyvin vahvasti sote-uudistuksen läpi: Miten sote-järjestöjen asema määrittyy suhteessa palvelujen järjestäjiin ja kuntien hyte-työhön? Millaisilla toimintatavoilla selkeytämme työn- ja vastuunjakoa sote-toimijoiden välillä? Miten STEA ja SOSTE voisivat parhaiten tukea sote-järjestöjen työtä?
Asteittain tarkasteluhorisonttini lyheni ja muuttui konkreettisemmaksi mutta samalla monisyisemmäksi. Pohdin, mihin kysymyksiin sote-järjestöjen olisi löydettävä oma vastauksensa lähitulevaisuudessa. Tilanteessa, jossa uusin versio sote-uudistuksesta vasta sarastaa. Syyskuun Kuntamarkkinoilla kävi selväksi, että ainakaan vastuuministeri Krista Kiuru – kokemuksesta viisastuneena – ei halua puhua aikataulusta eikä rakenteesta. Nyt tehdään sisältöjä.
Yhteistyö avainasemassa
Ilman päätöstä soten rakenteesta ja aikataulusta jäävät työstettävät sote-tulevaisuuden sisällöt järjestönäkökulmasta vähän ilmaan. Muotoilin kuitenkin mielessäni risareunaisia sisältöehdotelmia, joihin ajattelin kuulostella kiertuekeskusteluissamme vastauksia:
- Millaisella strategialla järjestöt voivat omalta osaltaan pitää huolta, että terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kaiken lähtökohta?
- Millainen sote-uudistus ja sen johtamisjärjestelmä turvaisi sen, että järjestöjen osaaminen hyödynnetään optimaalisesti?
- Miten kehittää toimintaprosesseja esimerkiksi palveluohjausta niin, että järjestöt tulisivat otetuiksi huomioon, ja mikä merkitys on alustataloudella ja/tai digitalisaatiolla?
- Millaisia laatumäärittelyjä hankinnoille ja asiakasvalintajärjestelmille pitäisi luoda, jotta ne kohtaavat järjestöjen työn oikealla tavalla?
- Miten järjestöjä hyödynnettäisiin palvelujen tuottajina? Entä järjestölähtöisen auttamistyön saralla?
- Millaisella seurannalla kyettäisiin imuroimaan mukaan tieto vain järjestöjen hallussa olevasta tiedosta, kuten kokemusasiantuntijuudesta?
Näiden sisältöjen aika on varmaankin tulossa, mutta kiertueella kaarsimme järjestöjen sote-tulevaisuuteen kapea-alaisemmin mutta käytännönläheisemmin keskustelemalla yhteistyön tarpeesta tulossa olevan soten toimeenpanossa:
- yhteistyön tarpeesta järjestöjen kesken
- yhteistyön tarpeesta kumppanien kanssa
- yhteistyön koordinaation tarpeesta
Kävi varsin selväksi, että yhteistyö on keskeisin järjestöjen sote-tulevaisuutta määrittävä asia.
Aika polttaa lato, ettei estä kuuta näkemästä
Järjestöjen sote-tulevaisuutta mietittäessä on keskeistä ymmärtää, että kyse ei ole pelkästä sopeutumisesta sote-uudistukseen. Kyse on järjestöjen omien kyvykkyyksien varaan rakentuvasta omaehtoisesta osallistumisesta sote-tulevaisuuden rakentamiseen, mikä on sote-uudistusta suurempi juttu.
Kun sosiaali- ja terveydenhuolto muuttuu vastauksena toimintaympäristön isoihin muutoksiin, järjestöjen roolin ja aseman on muututtava siinä mukana.
Sote-järjestöjen on kirkastettava oma osaamisensa ja kyvykkyytensä, jotta ne voidaan kytkeä lisäarvoa tuottavaksi resurssiksi ja innovaatiopotentiaaliksi sote-toimialan muutoksiin. Osaamisresurssia on niin järjestöjen jäsenten näkökulmasta nouseva vertais-, palvelu- ja asiakasymmärrys kuin alan ammattilaisten tarjoama järjestötyön asiantuntemus.
On tärkeää olla järjestönä ja paikallisyhdistyksenä paras versio itsestään, omassa roolissaan ja omalla vahvuusalueellaan. Kuntien ja kuntalaisten tukena hyte-työssä ja sote-ammattilaisten työssä palvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä