Parin tunnin ajomatkan päässä Uuden-Seelannin Aucklandista on Rotoruan kaupunki, joka toimi kansainvälisen terveyden edistämisen järjestön IUHPE:n (International Union for Health Promotion and Education) 23. maailmankonferenssin isäntänä huhtikuun alussa. SOSTE on IUHPE:n kansallinen jäsen. Konferenssin teemana oli planeetan terveys ja kestävää kehitystä kaikille. Pienehkö 70 000 asukkaan kaupunki ja sitä ympäröivä syksyinen luonto oli hyvä tausta terveyden edistämisen konferenssille. Paikanvalintana Uusi-Seelanti on kiinnostava myös siksi, että se on ottanut pääministerinsä Jacinda Ardernin johdolla käyttöön ensimmäisenä maailmassa hyvinvointibudjetoinnin, jossa pyritään huomioimaan ihmisten hyvinvointi laajasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mm. lapsiköyhyysluvut esitetään kaikissa talousarvioissa. Uusi-Seelanti priorisoi myös mielenterveyden edistämistä, perusterveydenhuollon kehittämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista, kuten rakentamisen ja etnisten yhteisöjen ministeri Hon Jenny Salesan totesi konferenssin avajaispuheessaan.
Yksi maailma, yksi ihminen, yksi terveys
Professori Trevor Hancock totesi puheenvuorossaan, että terveyden edistäminen on ollut ekologisesti sokea. Hän peräänkuulutti terveyden edistämiseltä vahvaa ekologis-sosiaalista lähestymistapaa. Jo ensimmäisessä WHO:n terveyden edistämisen konferenssin julkilausumassa (Ottawa Charter, 1986), jota pidetään yhtenä kansanterveyden maamerkkinä, ehdotettiin sosiaalista ja ekologista lähestymistapaa terveyteen, mutta käytännössä terveyden edistäminen on keskittynyt Hancockin mukaan lähinnä sosiaalisiin taustatekijöihin. Samoilla linjoilla oli professori Anthony Capon, joka kehotti tuomaan planeettatietoisuuden terveyden edistämisen koulutukseen, tutkimukseen, politiikkaan ja käytäntöön.
Terveyden käsitettä sovelletaan tyypillisesti yksilöihin, yhteisöihin ja väestöryhmiin. Jos väestö saavuttaa tietyn tason terveyttä hyödyntämällä ympäristöä kestämättömästi, tulisi ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistymisen arvioinnissa huomioida myös väestön ympäristövaikutukset. Hyvinvointi on rakentunut tähän asti lisääntyvään luonnonvarojen ja energian kulutuksen varaan. Nyt raja on tullut vastaan. Edessä on väistämättä rakenteellisia ja yksilötason muutoksia. Kestävyyden on jatkossa oltava osa kaikkea toimintaa. Ekologista ja sosiaalista kestävyyttä on tarkasteltava yhtäaikaisesti monella eri tasolla ja yhteistyössä monien toimijoiden kanssa. Rotoruan Promoting Planetary Health and Sustainable for All -julkilausumassa korostetaan terveyden tasa-arvoa, terveyttä edistäviä elinympäristöjä, tehokkaita ja oikeudenmukaisia ilmastonmuutokseen sopeutumistrategioita ja yhteistyöhön perustuvaa, osallistavaa ja vastuullista hallintoa kaikille tasoille. Se laittaa ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin päätöksenteon keskiöön.
Ruoka vastaa runsasta kolmannesta arjen ympäristökuormasta
Seurasin mielenkiinnolla esimerkiksi ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä puheenvuoroja. Eettiset ja ekologiset syyt ovat nousemassa maun, hinnan ja terveellisyyden rinnalle ruokavalintoihin vaikuttaviksi tekijöiksi eri puolilla maapalloa. Ruoka vastaa runsasta kolmannesta arkielämämme aiheuttamasta ympäristökuormasta. Liikkuminen ja asuminen vastaavat lopuista. Sillä on siis väliä, mitä suuhuni laitan. Hyvää on se, että terveellinen ja ympäristöä säästävä ruokavalio kulkevat käsi kädessä.
Ympäristön ja terveyden kannalta kasvikunnan tuotteiden tulisi olla ruokavalion perusta. Kasvisten, hedelmien, marjojen ja viljatuotteiden suosiminen ja lihankäytön vähentäminen edistää terveellistä ja ekologisesti kestävämpää ruokavaliota. Tärkeää on myös välttää ruokahävikkiä, hyödyntää ruokasesongit ja suosia mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Maapallon tulevaisuuden kannalta kasvispainotteisen planetaarisen ruokavalion noudattaminen ja edelleen kehittäminen auttaa varmasti osaltaan selviämään edessä olevista ruuan tuotannon ja ilmastonmuutoksen haasteista.
Kauas kannatti lähteä
Kestävän kehityksen teeman kyseessä ollen on perusteltua kysyä, onko järkeä matkustaa maailman toiselle laidalle kuulemaan viimeisintä tietoa terveyden edistämisestä. Olisiko tiedon saanut helpommin netistä tai videoyhteyden välityksellä. Varmasti tietoa on saatavissa myös näiden kanavien kautta. Kuitenkin edelleen on oma arvonsa sillä että ihmiset tapaavat toisiaan ja vaihtavat ajatuksia kasvotusten. Myös kulttuurinen ymmärrys lisääntyy vuorovaikutuksessa eri maista tulevien ihmisten kanssa. Samalla näkee ihmisten elinpiiriä ja erilaisia toimintatapoja. Kulttuurien ymmärtäminen on myös avain kestävään kehitykseen.
Konferenssin sisällön osalta oli selvästi havaittavissa, että ilmasto- ja ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja useissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että planeetalle hyvä on hyvä myös terveydelle. Kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteet otetaan selvästi vakavasti terveyden edistämisen yhteisössä. Myös jatkuvaa talouskasvun tavoittelua kritisoitiin. Talouskasvun seurannan rinnalle toivottiin laajemmin hyvinvoinnin mittareita. Olen Suomessa seurannut kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä ja siksi olikin mielenkiintoista nähdä sitä kehitystä, mikä globaalisti on tavoitteiden osalta. Omassa puheenvuorossani kerroin, miten järjestöt ovat Suomessa mukana kestävän kehityksen työssä.
Oli ilo huomata ja myös ottaa oppia siitä, miten Uuden-Seelannin konferenssissa oli ympäristönäkökulma pyritty huomioimaan mm. kannustamalla liikkumiseen paikasta toiseen jalan. Ohjelma jakaantui neljään eri paikaan, joten päivän mittaan askeleita kertyi runsaasti. Eniten askeleita keränneet myös palkittiin konferenssin lopussa. Yksi merkittävä osa erilaisia tapahtumia on ruoka. Siirtyminen kasvispainotteiseen ruokaan myös konferenssien yhteydessä on yksi askel kestävämpään suuntaan. Se on myös terveyttä edistävä valinta. Rotorualla ruokahävikkiä pyrittiin vähentämään lahjoittamalla eteenpäin mm. hedelmät, joita ei syöty. Parin ensimmäisen päivän aikana konferenssin osallistujat ihmettelivät lounaslaatikoita ja niistä syntyvän jätteen määrää, mikä aiheutti palautevyöryn. Järjestäjät kiirehtivät kertomaan, että lounas oli pakattu kierrätettäviin pahvilaatikoihin ja ruokailuvälineet olivat kierrätettäviä. Tilaisuudessa ei tarjottu alkoholia. Vettä tarjottiin kannuista, ei muovipulloista. Kierrätyspisteitä oli paljon. Paperin määrä pyrittiin minimoimaan. Konferenssikasseja ei ollut, ei myöskään entisaikojen painavia kirjoja esitysten tiivistelmistä. Ohjelma, kartat, tiivistelmät ja muut dokumentit oli saatavissa puhelimeen ladattavan appsin kautta.
Uskon, että tulevaisuudessa konferenssien toteuttamistavat monipuolistuvat eli tapaamisia järjestetään sekä videoyhteyden välityksellä että välillä yhteen kokoontumalla. Tapaamisia voi olla ehkä harvemmin ja tapahtumien toteuttamistapoja mietitään yhä enemmän kestävän kehityksen näkökulmasta. Rotoruan konferenssissa otettiin askeleita oikeaan suuntaan. Seuraavassa konferenssissa Montrealissa vuonna 2022 on mahdollisuus kehittää tapahtumatoteutusta taas vielä vähän pidemmälle.