Sote-uudistus on jälleen kerran loppusuoralla ja sen kohtalon hetkiä eletään ties monennetta kertaa. Eduskunnan pitäisi hyväksyä paketti ennen kesälomia. Uudistukseen valmistautuminen on edistynyt myös maakunnissa, mutta samalla sosiaali- ja terveysjohtajien usko soten onnistumiseen on heikentynyt. Asia käy ilmi SOSTEn Sosiaalibarometrin tuoreista ennakkotuloksista.
Enää joka kolmas sosiaali- ja terveysjohtaja pitää uudistusta kokonaisuutena hyvänä, mikä on kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Vastaavasti uudistusta huonona pitävien sote-johtajien osuus on noussut 36 prosentista 45 prosenttiin vuoden aikana. Suhtautumisessa on alueellisia eroja. Ei liene yllättävää, että kriittisyys on suurinta Etelä-Suomessa.
Terveyspalveluiden laadun ja saatavuuden arvioidaan paranevan
Arviot uudistuksen onnistumisista painottuvat terveydenhuoltoon. Enemmistö sosiaali- ja terveysjohtajista arvioi valinnanvapauden lisäämisen parantavan terveyspalvelujen laatua ja saatavuutta. Yli puolet arvioi uudistuksen onnistuvan hyvin terveyspalveluiden asiakaslähtöisyyden parantamisessa. Enemmistö sosiaali- ja terveysjohtajista pitää myös henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa, asiakassetelin laajentamista ja valinnanvapauden lisäämistä periaatteessa kannatettavina asioina.
Mikäli sote-keskuksia syntyy nykyistä enemmän, lisää se saatavuutta. Asiakaslähtöisyys puolestaan paranee, jos ihmisiä kuunnellaan palveluita suunniteltaessa ja niistä päätettäessä. Itsemääräämisoikeus vahvistuu mm. asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin myötä. Hyvääkin siis on.
Keskeistä on kuitenkin se, saavatko ihmiset laadukasta ohjausta, neuvontaa ja tukea valinnoilleen, sillä kyvyt ja mahdollisuudet hyödyntää valinnanvapautta vaihtelevat. Muuten valinnanvapaus on lähinnä näennäistä.
Usko sote-integraatioon horjuu
Arviot uudistuksen haasteista taas liittyivät oikeastaan koko uudistuksen ydinkysymyksiin: terveyserojen kaventamiseen, palveluiden yhdenvertaisuuden parantamiseen sekä kustannusten nousun hillintään.
Sote-johtajien enemmistön mukaan uudistus epäonnistuu sosiaali- ja terveydenhuollon integraation lisäämisessä. Huomionarvoista on se, että näin ajattelevien sote-johtajien osuus on noussut peräti 21 prosenttiyksiköllä viime vuodesta. (2017 40% > 2018 61%).
Tulos voi selittyä esimerkiksi sillä, että valinnanvapautta koskettavan lainvalmistelun edetessä sosiaalihuollon asema on hiljalleen näivettynyt. Kyynisimmät voisivat todeta, että itse asiassa koko uudistusta on rakennettu terveyspalvelut edellä.
Integraation toteutumiseksi perustasolla sote-keskusten tulisi vastata huomattavasti kokonaisvaltaisemmin asiakkaistaan. Tällä hetkellä lakiesitys ei kuitenkaan tarjoa tähän riittäviä keinoja asiakassuunnitelmaa lukuun ottamatta. SOSTEn mielestä sote-keskusten palveluvalikoimaan pitäisikin lisätä päihde- ja mielenterveystyön, vanhustyön, lastensuojelun sekä vammaispalvelujen neuvontaa ja ohjausta. Ylipäätään sosiaalialan ammatillisen panoksen olisi oltava sote-keskuksissa kokoaikaista ja jatkuvaa. Vain siten toimintaa voidaan kehittää ja ajatus ”yhden luukun periaatteesta” olisi edes teoriassa lähempänä.
Oma kysymyksensä on myös se, miten liikelaitoksen sosiaalipalvelut kytkeytyvät sote-keskusten toimintaan.
Aikatauluja pidetään epärealistisina
Selvä enemmistö vastaajista (78 % sote-johtajista ja 81 % sosiaalityöntekijöistä) pitää uudistuksen aikatauluja epärealistisina. Tähän asiaan ovat monet muutkin asiantuntijat pitkin matkaa kiinnittäneet huomiota. SOSTE on omissa lausunnoissaan todennut useasti, että maakunnilla pitäisi olla valtuudet ottaa joustavasti ja niille itselleen sopivassa aikataulussa valinnanvapauden eri välineitä käyttöön.
Mutta mitä tästä kaikesta pitäisi päätellä? Ainakin se, että nämä Sosiaalibarometrissä esitetyt arviot ovat syytä ottaa vakavasti ja antaa eduskunnalle riittävästi aikaa käsitellä massiivista lakipakettia. Silläkin uhalla, että maakuntavaalit tai peräti koko uudistus viivästyy.