Artikkeli
Vertti Kiukas
pääsihteeri, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Verkkojulkaisu Ihan pihalla?
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, kesäkuu 2019

Nopeassa digitaalisessa muutoksessa mukana elävät työssäkäyvät ja aina uutta etsivät nuoret eivät välttämättä näe tai tule ajatelleiksi, millaiset asiat voivat olla vanhoille ihmisille vaikeita. On hankala astua toisen saappaisiin – siihen todellisuuteen, jossa netistä ei pysty tarkistamaan aukioloaikoja tai sitä, onko tilillä rahaa, uusimaan reseptiä, varaamaan lääkäriaikaa tai tekemään kotitalousvähennystä. Jossa taksin tilaaminen pelottaa, kun hintaa pitäisi verrata erilaisilla sovelluksilla ja jo puhelinnumerotkin näyttävät oudoilta, +-alkuisilta.

Samoja pulmia on myös osalla nuorista, maahanmuuttajista ja vammaisista ihmisistä. Puolella suomalaisista on esteitä käyttää sähköisiä palveluita. Sosiaalipolitiikan professori emerita Briitta Koskiaho on ryhtynyt vapaaehtoistyönä laajaan ja arvokkaaseen hankkeeseen: kokoamaan yhdessä kansalaistutkijoiden kanssa tietoa siitä, miten vanhat ihmiset pysyvät mukana digitalisoituvassa maailmassa. Kansalaistutkijoina on 12 vanhaa ihmistä, jotka ovat analysoineet arkeaan.

Koskiahon ja kumppaneiden julkaisu ei jää ongelmien listaamiseksi. Se esittää ratkaisuja, jotta vanhat ihmiset ja muut tukea tarvitsevat kaikkialla Suomessa saisivat digi- ja muuta neuvontaa, ohjausta ja myös apua asioidensa hoitamiseen ja ajamiseen, kun eivät siihen enää yksin pysty. Nyt tilanne vaihtelee kunnittain ja jopa asuinalueittain. Vanhoille ihmisille on erityisen tärkeää, että apua saa läheltä, rollaattorimatkan päästä.

Professori Koskiaho korostaa, että tässä on kyse uudesta sosiaalipoliittisesta tehtävästä, joka on hoidettava, jotta suuri osa väestöä ei joudu yhteiskunnan rakenteiden muuttumisen takia syrjään, toiseuteen. Vanha ihminen on osallinen yhteiskuntaansa mutta tarvitsee siihen apua. Kysymys on avusteisesta osallisuudesta.

Digimaailman muutoksen pohdinta on syytä aloittaa ihmisten arjesta käytännön ongelmien esiin ottamisesta.

Digimaailman muutoksen pohdinta on syytä aloittaa ihmisten arjesta käytännön ongelmien esiin ottamisesta. Sitä tämä tutkimus tekee, samoin kuin muun muassa järjestöjen edustajista koostuva valtiovarainministeriön Digi arkeen -neuvottelukunta on ansiokkaasti tehnyt.

Keskeinen käytännön kysymys on digiohjauksen ja -tuen järjestäminen. Siinä voidaan erottaa toisistaan yleinen digivälineiden käytön opetus tai niiden käyttö asianomaisen puolesta sekä asianomaisen asioiden hoito joko tuetusti tai korvaavasti.

Kun Briitta Koskiaho tarjosi julkaisua SOSTEn julkaistavaksi, SOSTE päätti tarttua mahdollisuuteen: Kyseessä on keskeinen yhteiskunnallinen ongelma, joka koskee sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustamia ihmisryhmiä. Tutkimus myös lähtee liikkeelle näiden ihmisryhmien arjesta heidän itsensä analysoimana. Tutkimus esittää ratkaisuehdotuksia ja niissä järjestöjen toimintamalleilla on suuri merkitys.

Julkaisu sijoittaa digitaalisen syrjäytymisen osaksi laajempaa yhteiskunnan, talouden ja vanhuspolitiikan muutosta. Markkinaliberalismin tehokkuus- ja kilpailuttamisoppien tuoma muutos julkiselle sektorille on monipuolistanut, mutta myös pirstaloinut palvelurakennetta. Tehokkuuden ja säästöjen tavoittelu on nostanut kotona mahdollisimman pitkään pärjäämisen ihanteeksi.

Laitosasumisessa muut huolehtivat velvollisuuksista eikä vanhan ihmisen tarvitse pysyä pakonomaisesti yhteiskunnan kehityksen mukana tai huolehtia digimaailman tahdissa toimimisesta. Sen sijaan vaatimus kotona pysymisestä ja pärjäämisestä sisältää vaatimuksen kehityksen seuraamisesta, itselleen sopivien palveluiden valinnasta ja asioiden hoitamisesta uusin välinein. Myös ratkaisuja vanhojen ihmisten tarvitseman neuvonnan, ohjauksen ja asianajon hoitamiseksi haetaan julkaisussa laajalta: eri maista ja erilaisista neuvonnan ja asioiden ajamisen järjestämisen kokeiluista, kuten henkilökohtaisesta budjetista ja neuvonnasta ja tuesta osana asumista.

Laaja ja monipuolinen julkaisu antaa virikkeitä monien asioiden analysointiin ja kehittämiseen: siihen millaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta tarvitsemme, millaisia voisivat olla vanhojen ihmisten selviytymistä tukevat uudet asumisratkaisut, millaisia käyttäjälähtöisesti suunnitellut sähköiset palvelut ja ennen kaikkea miten turvaamme kaikkien ihmisten osallisuuden nopeasti muuttuvassa maailmassa – etteivät jotkut joudu toiseuteen, ihan pihalle nopeasti teknistyvän yhteiskunnan reunoille.

Julkaisemme kirjan kokonaisena verkossa osoitteessa www.soste.fi/ihan-pihalla ja sen tiivistelmän painettuna, jotta se olisi saatavilla myös niille ihmisille, jotka eivät digimaailmassa liiku.

Tämä artikkeli on Ihan pihalla? -tutkimustiivistelmän verkkojulkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, kesäkuu 2019