4. Esimerkkejä ikääntyneiden neuvonnan, opastuksen ja asianajon kehittämisestä

4.1.1 Henkilökohtainen budjetti avaimena kansalaisuuteen

Katja Ihamäki

Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi hankkeessa 2016–19 tarkastellaan henkilökohtaisen budjetin vaikutuksia niin asiakkaiden, työntekijöiden ja organisaation kuin palvelujärjestelmän näkökulmista. Hanke tuo esiin henkilökohtaisen budjetoinnin mahdollisuuksia ennaltaehkäisevässä työssä: se voisi vähentää ongelmien kasautumista ja monimutkaistumista ja lisätä ihmisten pärjäämistä, kun he saisivat tukea jo ennen kuin tilanne vaikeutuu.

Henkilökohtaista budjettia on kokeiltu kuudessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Valittavat palvelut ja muu apu perustuvat asiakkaan harkintaan.

Palvelujärjestelmä ei rajoita niitä omalla tarjonnallaan tai palveluseteleillään. Budjetin käyttäjälle tarjotaan tietoa ja tukea valintojen tekemiseen.

Henkilökohtaista budjettia ovat kokeilleet muun muassa omaishoitajat ja vammaiset ihmiset. Muun muassa omaishoitajat ovat usein väliinputoaja-asiakkaita, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluita. He eivät useinkaan kykene käyttämään vapaitaan, kun sopivaa hoitoa ei ole läheiselle saatavilla.

Henkilökohtaisen budjetin käyttäjillä on voimauttavia kokemuksia: heidän näkökulmiaan on kuultu, huomioitu ja arvostettu. He ovat saaneet tilanteeseensa sopivia ja olosuhteitaan kohentavia palveluja, myös muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluita. Omaishoitaja on esimerkiksi tehnyt lomamatkan omaishoidon vapaiden suomalla taloudellisella etuudella. Budjetin käyttäjien itsenäisyys ja itseluottamus ovat lisääntyneet.

Tärkeää on jalkautua ihmisten arkeen.

Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus saada tukea tarpeidensa ja toiveidensa kartoittamiseen ja toteutukseen. Tukihenkilö, joka voi olla viranomainen tai myös joku muu, raportoi päättäjille henkilöiden ja ryhmien tilanteista ja vaikuttaa näin laajemmin palveluiden käyttäjien oikeuksien toteutumiseen.

Hankkeen kokemusten perusteella sensitiivinen ja kokonaisvaltainen työote sekä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioiminen lisäävät palvelujen käyttäjän hyvinvointia ja luottamusta järjestelmään. Tärkeää on jalkautua ihmisten arkeen.

4.1.2 Ikäneuvo on uudistanut neuvontaa ja asiakasohjausta Pirkanmaalla

Essi Mäki-Hallila

Ikäneuvo-hankkeessa on rakennettu Pirkanmaalle maakunnallinen ikäihmisten neuvonnan ja asiakasohjauksen toimintamalli. Sen lähtökohtia ovat asiakaskeskeisyys ja yhden luukun periaate. Toimivalla neuvonnalla ja asiakasohjauksella toteutuu eheä asiakaspolku. Mallin avulla tietoa ja tukea on maakunnan kunnissa saatavilla keskitetysti niin digitaalisesti kuin yhdestä puhelinnumerosta sekä kasvotusten paikallisesti.

Ikäihmisten neuvonta ja asiakasohjaus on prosessi, jossa selvitetään avuntarvitsijan yksilölliset palvelutarpeet ja etsitään niihin parhaiten sopivat palvelut. Se on apua tarvitsevan iäkkään henkilön ja omaishoitajien neuvontaa, palvelujen järjestämistä ja koordinointia ja asiakkaan palvelupolun seuraamista. Keskitetty, alueellinen asiakas-/ja palveluohjausmalli, KAAPO on keskeinen osa maakunnan/itsehallintoalueen ikääntyneiden palvelujärjestelmää.

Iäkkäiden palvelutarpeet käsitellään KAAPOn kautta: vaikka palveluntarve olisi syntynyt muualla, esimerkiksi sairaalassa.

Asiakas- ja palveluohjauksen periaatteet ovat seuraavat:

• matala kynnys – yksi kontakti käynnistää prosessin
• asioinnin helppous: yhteydenotto puhelimitse, sähköpostitse, käynnillä
• laaja tuen ja palvelujen tuottajaverkosto, josta tieto sähköisesti kaikkien saatavilla
• sähköisen asioinnin mahdollisuus
• palvelut tuotetaan pääosin lähellä asiakasta

Ikäneuvo-mallissa on käytetty hyödyksi ja jatkokehitetty Tampereella kymmenisen vuotta käytössä ollutta ikäihmisten asiakasohjauksen toimintamallia sekä Kotitori-mallia ja Lähitori-toimintatapoja. Ikäneuvoon osallistui 2016–18 kahdeksantoista Pirkanmaan kuntaa. Kaikkiin on perustettu Lähitorit ja puhelinneuvonta on otettu käyttöön.

Kotitori on iäkkäiden ihmisten ja heidän omaistensa ohjaus- ja neuvontapalvelu, joka auttaa löytämään ratkaisuja itsenäiseen ja mielekkääseen elämään. Kotitorilla autetaan vaikkapa uuden harrastuksen etsinnässä tai siivouspalvelun hankinnassa, tehdään hinta- ja laatuvertailuja. Asiakkaan kanssa selvitetään hänelle kuuluvat etuudet ja autetaan niiden hakemisessa.

Kotitori yhdistää palvelut, tekijät ja asiakkaat ja toimii kanavana kaikkiin palveluihin, jotka auttavat kotona asuvaa ikääntyvää ihmistä. Asiakas saa tuen yhdestä paikasta.

Lähitorit taas ovat alueen asukkaiden matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, jonne kuka vain voi tulla. Keskeistä on monipuolinen hyvinvointia edistävä toiminta. Lähitorilla on esimerkiksi ammatillista palveluneuvontaa ja -ohjausta, ryhmätoimintaa, yhteistiloja asukkaiden kohtaamisiin ja harrastuksiin.

Lähitorilla asiakas saa ratkottua suuren joukon tarpeitaan yhdessä paikassa ja yhdellä käynnillä. Tästä yksi esimerkki on muutamien Lähitorien yhteistyö Kelan kanssa. Palveluohjaaja voi avata etäyhteyden Kelan työntekijälle ja asia saadaan hoidettua yhdellä käynnillä.

Lähitorin palvelut kattavat sekä kunnan järjestämät että yksityisten yritysten, yhdistysten, järjestöjen ja vapaaehtoisten tarjoamat mahdollisuudet. Toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä alueen asukkaiden ja muun muassa järjestöjen kanssa. Keskeistä on asiakkaiden osallisuuden tukeminen ja sosiaalisten verkostojen vahvistaminen. Lähitori voidaan toteuttaa myös etänä ja liikkuvasti, mikä on tärkeää haja-asutusalueilla.

Ikäneuvo-hankkeessa mukana olleet kokevat, että uusi asiakasohjausmalli on parantanut asiakkaan palvelun laatua, kun on yksi ihminen, joka on perillä asiakkaan tilanteesta ja palveluista. Asiakkaiden tilanne kartoitetaan entistä tarkemmin.

Hankkeessa toteutettiin erilaisia kokeiluja, kuten etätuen antaminen omaishoitajille. Sitä annettiin tablettitietokoneilla videovälitteisesti etävalmennuksena, etäryhmätoimintana sekä etäneuvontana ja ohjauksena. Omaishoitajat tunsivat hyötyneensä siitä.

Hankkeessa on tehty myös toimijoita varten Pirkanmaan yhteinen palveluvalikko, johon on koottu sekä julkiset, yksityiset että kolmannen sektorin kotona asumista tukevat palvelut. Aiemmin ne olivat hajallaan kuntien nettisivuilla ja rekistereissä.

Ikäihmiset eivät olisi tarvinneet vain maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluja vaan suurimmaksi osaksi paljon kaikkea muuta.

Hankkeessa nähtiin eheän asiakaspolun haasteena kunnan ja maakunnan välisten tehtävien jakaminen. Ikäihmiset eivät olisi tarvinneet vain maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluja vaan suurimmaksi osaksi paljon kaikkea muuta. Lähitorin toiminnasta noin 20 prosenttia on sosiaali- ja terveyspalvelua ja 80 prosenttia hyvinvointia ja terveyttä tukevaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa, kuten kulttuuria ja liikuntaa. Jos sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää vastaisuudessa kuntaa laajempi järjestäjätaho, yksi ratkaisu neuvonnan järjestämiseen on kuntiin jäävät Lähitorit ja niille jalkautuvat sosiaali- ja terveyspalvelut järjestävän tahon työntekijät. Lähitori olisi jatkumo kunnan ja laajemman alueen palveluiden välillä.

 4.1.3 Vanhusasiamies neuvojana ja ongelmien ratkaisijana

Riikka Piironen

Tampereen kaupungilla on kaksi vanhusasiamiestä. He käsittelevät kuntalaisten palautteita, ohjaavat ja neuvovat ikäihmisiä ja järjestävät palautteiden pohjalta yhteistyöneuvotteluita asiakkaiden, omaisten ja palveluntuottajien kanssa. Vanhusasiamies voi ottaa selvitettäväkseen esimerkiksi virheellistä laskutusta tai Kelan päätöksiä koskevia asioita. Hän ei anna oikeudellisia neuvoja, vaan ohjaa asiakkaan ottamaan yhteyttä oikeaan paikkaan.

Vanhusasiamiehet osallistuvat palvelujen valvontaan yhdessä valvontakoordinaattorin kanssa. He edistävät ikäihmisten oikeuksia yhteistyössä vanhusneuvoston kanssa.

Suurin osa kuntalaisten yhteydenotoista koskee sosiaali- ja terveyspalveluja – tyytymättömyyttä niihin – mutta yhteydenottoja tulee monenlaisista asioista. Usein yhteydenottaja kokee, ettei häntä ole kuunneltu ja otettu vakavasti tai hänelle on vastattu tylysti ja epäasiallisesti.

Yhteydenotoissa korostuu ikäihmisten ja heidän omaistensa kokema turvattomuus, huoli tulevaisuudesta ja tuen tarve.

Yhteydenotoissa korostuu ikäihmisten ja heidän omaistensa kokema turvattomuus, huoli tulevaisuudesta ja tuen tarve. Huolta herättää erityisesti julkinen keskustelu vanhusten kotona asumisesta ja resurssien riittämisestä kaikkien laadukkaaseen kotihoitoon.

Yhteydenottoja tulee usein asioista, joihin kunnan vanhusasiamiehellä on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Tällaisia asioita ovat muun muassa palveluiden siirtyminen sähköisiksi ja tiedon saannin ongelmat. Ihan perusasiat, kuten lääkäriajan tilaaminen tai laskujen maksaminen, ovat monelle ylivoimaisia.

Haasteena on tavoittaa niitä kuntalaisia, jotka voisivat eniten hyötyä vanhusasiamiehen palveluista. Jos ei ole läheisiä hoitamassa asioita ja tiedonhakuun ei ole voimia tai osaamista, ei välttämättä löydä itselleen sopivia palveluita eikä myöskään vanhusasiamiestä. Tämän vuoksi asiamies on jalkautunut Lähitoreille, palvelukeskuksiin ja erilaisiin tapahtumiin.

4.2 Asuminen perustana neuvonnalle ja asianajolle

Briitta Koskiaho

Asumisyhteisöä voidaan käyttää eri tavoin asioiden ajamisen ”pohjana”. Kiinteässä yhteisössä, jossa toimitaan muutenkin toisten asukkaitten kanssa, asioiden ajaminen voi yhdistyä normaalilla tavalla elämiseen. Yhteisön jäsenet tuovat oman osaamisensa yhteiseen käyttöön.

Toisessa päässä voisi olla ratkaisu, jossa yhteisöllisyys syntyy oman korttelin tai korttelien yhteisön yhteisistä palvelupisteistä. Niissä voisi olla erilaisia avunantamisen muotoja ja yhteisöllisiä tiloja asukkaille. Apu on keskitettyä ja se on saatavilla läheltä. Palvelupisteestä ohjattaisiin eteenpäin, jos tarvitaan erityispalvelua. Tällainen löyhä yhteisö voi olla myös sukupolvien kortteli, jossa asuu eri ikäisiä ihmisiä.

Maaseudulla oman ongelmansa muodostaa fyysinen etäisyys. Palvelut voivat olla kaukana, julkinen liikenne heikkoa ja naapuritkin kaukana. Digiyhteydet eivät välttämättä toimi yhtä hyvin kuin taajamissa eikä opastusta eri välineiden käyttöön ole saatavilla.

Urbaania yhteisöasumista, kuten sukupolvikortteleita, kehitetään Suomessa, esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa ja Tampereen Tesomassa. Sukupolvi-kortteleissa asukkaat ovat palveluja tarvitsevia vanhoja ihmisiä ja vuokraasuntoihin tulevia muita, julkisen tuen tulorajat alittavia, asukkaita. Yhteisöllinen asuminen on perinteisesti ollut joko suhteellisen vähävaraisten tai jonkin ideologisen syyn vuoksi yhteisöllisyydestä kiinnostuneiden asumista.

Viime vuosina sukupolviyhteisöjä tai -kortteleita ja ikääntyneiden asumisyhteisöjä on alettu suunnitella myös pienille paikkakunnille. Pienissä kaupungeissa tai yhdyskunnissa seniorit haluaisivat asua kerrostaloissa, joissa olisi yhteisöllisiä toimintamuotoja, mutta ei sitovaa yhteistoimintaa. He arvostavat mahdollisuutta yhteiseen vapaa-ajan viettoon ja naapuriavun antamiseen ja saamiseen. Tärkeää on torjua yksinäisyyttä ja turvattomuutta.

Asumisyhteisöä voidaan käyttää eri tavoin asioiden ajamisen ”pohjana”.

Ruotsissa tulevaisuuden senioriasumista on jaettu terveysasumiseen, ystäväasumiseen ja sukupolviasumiseen.

Terveysasumisessa paino on terveydessä. Idea näyttää samankaltaiselta kuin palveluasumisessa, jossa on tarjolla esimerkiksi uima-allas, kuntosali ja ravintolapalvelut.

Ystäväasumisessa seniorit asuvat kaltaistensa kanssa. Asumisyhteisössä on paljon toimintaa asukkaitten oman aloitteellisuuden mukaan. Ystäväasuminen katkaisee eristyneisyyden ja syrjäytyneisyyden.

Sukupolviasumisessa eri sukupolvet asuvat osuustoiminnallisissa vuokraasunnoissa. Osa asunnoista on suunniteltu esteettömiksi ja muutenkin senioreille soveltuviksi. He voivat asua lähellä lapsiaan ja lastenlapsiaan, mutta sukulaisuus on korvattavissa muilla nuoremmilla perheillä, jotka voivat auttaa heitä. Turvallisuus ja yhteisyys kehittyvät luonnollisella tavalla.

Yhteisöllisen senioriasumisen vahvuuksia ovat:

• elämän merkityksellisyyden kokemus osana yhteisöä
• asumisen turvallisuus
• ei tarvitse olla yksin eikä kärsiä eristyneisyydestä.

4.2.1 Toiminnanohjaaja auttaa varttuneiden asumisoikeustaloissa

Sakari Möttönen

Varttuneiden asumisoikeustaloja rakentava yhdistys Jaso perustettiin Jyväskylään 2012. Toimeen tarttuivat paikallisten eläkeläisyhdistysten aktiivit ja muut kiinnostuneet. Jaso on esimerkki siitä, miten vanhenevat ihmiset itse lähtevät kehittämään ikääntyville sopivaa asumisen tapaa.

Yhdistys edistää 55 vuotta täyttäneiden Jyväskylän seudun asukkaiden edellytyksiä monipuoliseen ja virikkeelliseen elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen tukemalla heidän mahdollisuuttaan asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämän toteuttamiseksi yhdistys on rakennuttanut yli 55-vuotiaiden asumisoikeustaloja, Ilona-taloja.

Ilona-taloissa on käytössä yhdistyksessä kehitetty yhteisöllisen asumisen Jaso-malli. Siinä olennaista on, että talossa on toiminnanohjaaja, joka auttaa asukkaita, pitää yllä yhteistä toimintaa ja järjestää asukkaiden toivomusten mukaan aktiviteettejä, esimerkiksi matkoja ja yhteisiä tilaisuuksia.

Talo ei tuota palveluja, mutta toiminnanohjaaja opastaa ja auttaa asukkaita julkisten ja yksityisten palvelujen hankinnassa. Hän auttaa konkreettisissa asioissa, kuten matkalippujen hankinnassa tai television säätämisessä. Usein hän myös edustaa asukkaita.

Toiminnanohjaajan henkilökohtaisia palveluita pidetään tärkeimpinä.

Toiminnanohjaajan henkilökohtaisia palveluita pidetään tärkeimpinä. Hän on avustanut muun muassa tiedon hankkimisessa Kelan anomuksiin ja auttanut sähköisten lomakkeiden täyttämisessä. Vanhemmat ihmiset jäävät usein pulaan tai jopa ilman etuisuuksia, jos he eivät saa apua sähköiseen asiointiin.

Asukkaat arvostavat myös mahdollisuutta keskustella toiminnanohjaajan kanssa henkilökohtaisista asioista. He voivat jakaa huoliaan ja saada tukea. Tieto siitä, mistä apua saa, lisää turvallisuuden tunnetta. Ohjaaja on erityisen tärkeä niille asukkaille, joilla ei ole apunaan läheisiä tai tuttavia asioiden ajajina ja etujen valvojina.

Naapuriapu pitää Ilona-taloissa yllä sekä auttajien että autettavien sosiaalista toimintakykyä. Asukkaista muodostuu yksinäisyyttä poistavia ystäväpiirejä. Mallissa tähdennetään kuitenkin asukkaiden itsemääräämisoikeutta: ketään ei velvoiteta yhteiseen toimintaan, kukin saa elää tyylillään.

Kun jo rakennettujen talojen lisäksi meneillään olevat rakennushankkeet valmistuvat, Ilona-taloissa on noin 400 asuntoa ja lähes 600 asukasta. Talot rakennetaan sellaisiin paikkoihin, joissa välttämättömät palvelut, kuten kauppa, apteekki ja parturi, ovat ns. rollaattorimatkan päässä. Talot sijaitsevat virikkeellisessä ja viihtyisässä kaupunkiympäristössä, jotta asukkaiden elämänpiiri ei rajoittuisi talon sisätiloihin.

4.2.2 Neuvontaa ja yhteisöllistä asumista Setlementtitoiminnassa

Mervi Janhunen-Ruusuvuori

Setlementtityössä kehitetty neuvontapiste Ne-Rå on avuksi myös ikäihmisille. Helsingin Kalliolan Setlementin Ne-Rå-neuvontapiste on toiminut vuodesta 2005. Siihen voi ottaa kuka tahansa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse tai tulla asioimaan ilman ajanvarausta. Ne-Rån työntekijät, opiskelijat ja vapaaehtoiset antavat sosiaalipalveluita, etuuksia ja asumista koskevaa neuvontaa. Saatavilla on myös asiointiapua ja keskustelutukea. Myös Setlementti Tampere suunnittelee Kansalaisneuvonnan aloittamista.

Ne-Rå-neuvontapisteen kokemuksen mukaan neuvonnan rajaaminen on hyvä miettiä alusta alkaen. Annetaanko sitä sosiaali- ja terveyspalveluista, täytetäänkö Kela-hakemuksia, opastetaanko älypuhelimen tai tietokoneen käytössä jne. Setlementti Tampereen alustava ajatus on, että katsotaan, mitä kansalaiset tarvitsevat ja millaisissa pulmatilanteissa he setlementtitaloon tulevat. Tärkeintä on toimia ihmisten keskellä, ihmisten kesken.

Tärkeintä on toimia ihmisten keskellä, ihmisten kesken.

Setlementti Tampere on myös hakenut rahoitusta TUAS 60+ -hankkeelle, jossa on tarkoitus pilotoida yli 60-vuotiaille suunnattu palvelu tueksi arjen sujumiseen. TUAS-palvelussa sosiaaliohjaaja auttaisi ja tukisi yli 60-vuotiaita kotona asuvia henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea ja neuvontaa arkisten asioiden hoitamisessa. Tuen tarve voi alkaa esimerkiksi kriisitilanteessa, kun läheinen sairastuu, puoliso kuolee tai aikuiset lapset muuttavat eri paikkakunnalle.

Setlementtiasunnot Oy:n vuokra- ja asumisoikeusasuntojen palvelukonseptiin kuuluu taloyhtiökohtaisen yhteisökoordinaattorin työ. Hän tukee asukkaita, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen. Yhteisökoordinaattori on ennen kaikkea yhteistyön kehittäjä, mahdollistaja ja ihmisiä osallistumiseen ja osallisuuteen kannustava mobilisoija.

*** Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen 2019 ilmeni, että Ne-Rå-toiminta loppuu. Se on ollut uraauurtavaa Suomessa. Myös asumisyhteisökehittämisessä tapahtuu muutoksia: yhteisökoordinaattori korvataan asumiskoordinaattorin tehtävillä. Asumiskoordinaattori on yhteistyön kehittäjä, mahdollistaja ja ihmisiä osallistumiseen ja osallisuuteen kannustava mobilisoija.

4.2.3 Aunen ja Erkin Koti -säätiö on ottanut vanhat ihmiset mukaan kehittämistyöhön

Tiina Kuisma

Aunen ja Erkin Koti -säätiö on kehittänyt vanhuspalveluita Oriveden Aurum -projektissa. Siinä on selvitetty, kuinka vanhusten asemaa ja heidän palvelujaan voidaan kehittää sektorirajat ylittäen kuuntelemalla ikääntyvien omia tarpeita, toiveita ja ideoita – ottamalla heidät mukaan kehittämistyöhön.

Ikääntyviä haastateltiin heidän elämänlaadustaan ja heidät otettiin mukaan yhteiskehittämisen työpajoihin yhdessä julkisen sektorin ja järjestötoimijoiden kanssa.

Digi-syrjäytyminen, tiedonsaannin vaikeus ja palveluihin ulottuminen aiheuttavat ongelmia ja epätietoisuutta.

Haastatteluissa nousivat esiin muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen puute, alakulo ja turvattomuuden tunne. Digi-syrjäytyminen, tiedonsaannin vaikeus ja palveluihin ulottuminen aiheuttavat ongelmia ja epätietoisuutta. Kulkemisen hankaluus johtuu paitsi fyysisen ympäristön esteistä myös julkisen liikenteen toimimattomuudesta.

Tiedottaminen terveyskeskuspalveluista asukkaille kaupungin taholta on heikkoa. Tulisi olla palveluopas, joka jaetaan talouksiin. Kaikille ei tule Oriveden Sanomia eikä ole nettiä.

”Olen omaishoitaja. Toivoisin yhdyshenkilön, jolta saisin apua etuisuuksien ja netin kanssa. Minulla ei ole nettiä ja lomakkeiden täyttö on vaikeaa.”

”En tiedä mistä hakea apua. Terveyskeskuksesta saa vain lääkkeitä, mutta ei mitään muuta tukea.

Kehittämistyön rinnalle on syntynyt omaehtoisia toimintaryhmiä, kuten Elämänkaariakatemia. Viestinnän ja tiedonsaannin ongelmia on ryhdytty ratkomaan laatimalla paikkakunnalle ikääntyvien viestintästrategia- ja suunnitelma.”

Elämänkaariakatemia on kokemustiedon ja tutkimuksen foorumi, jossa kehitetään arjen yhteisöllisyyden keinoja. Kokemusasiantuntijuutta, elämänkokemusta, elämäntaitoja ja ikääntyvien osaamista tuodaan esille. Akatemian tuotosten perusteella kehitetään yhteisöllisiä palvelumuotoja, kuten yhteisöllistä senioriasumista sekä hoiva- ja naapuruuspiirejä.

Hoivapiiri on ikääntyvien työnantajarinki, jossa he itse toimivat työnantajaroolissa. Työnantajarinki palkkaa työntekijän. Resurssi jaetaan ja kustannukset jyvitetään osallistujien kesken kunkin tarvitseman avun mukaan. Asukkaat voivat työnantajina määritellä työn sisällön.

Orivedellä on alkamassa yhteisöllisen senioritalon rakennushanke ja yhteisömuodostus. Yhteisöllisessä senioriasumisessa asukkaiden elämänkokemus ja eri osaamiset ovat yhteisön käytettävissä, yksilöt kokevat itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi yhteisön jäseniksi. Ihmisillä on vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä, he voivat tehdä omia valintojaan ja toimia elämänkatsomuksensa mukaan, koska erilaisuus huomioidaan ja sitä arvostetaan.

Yhteisöllinen perhehoitokoti on suunniteltu eniten hoivaa tarvitseville asukkaille senioritalon yhteyteen. Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä kodissa, jossa myös perhehoitaja asuu. Perhehoitokodissa asukas voi jatkaa elämistään tutussa yhteisössä, vaikka avuntarve lisääntyy.

---

Tämä artikkeli on Ihan pihalla? -tutkimustiivistelmän verkkojulkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, kesäkuu 2019