Tässä julkaisussa on kuvattu välityömarkkinoita ja esitetty jäsennys tarvelähtöisistä työllisyyspalveluista, joita lukuisat eri toimijat välityömarkkinoiden kentällä tuottavat. Johtopäätösluvussa vedetään yhteen välityömarkkinoiden tarpeiden sekä olemassa olevien palveluiden kokonaisuus sekä pohditaan sitä, millaisilla toimilla välityömarkkinoita ja tarvelähtöisten työllisyyspolitiikan toimia voitaisiin vahvistaa niin, että yksilöiden tarpeisiin vastattaisiin jatkossa nykyistäkin paremmin. Tällöin myös Suomessa asetettujen työllisyys- ja työllisyysastetavoitteiden toteutumiselle olisi paremmat edellytykset.
Heti ensimmäisissä pohdinnoissa tämän julkaisun sisällöistä välityömarkkinatoimijoiden keskusteluissa nousi esiin kysymys välityömarkkinoilla olevien ihmisten tarpeista ja niihin vastaamisesta. Kun heikossa työmarkkina-asemassa olevien tarpeiden kartoitusta lähdettiin tekemään, käsitys oli, että tarpeiden kenttä tulisi olemaan moninainen. Siitä huolimatta tarkastelun – jossa hyödynnettiin sekä tutkimuskirjallisuutta että monien opinnäytetöiden tuottamaa aineistoa – tuottama kuva tarpeista saattoi yllättää laajuudellaan. Välityömarkkinoilla olevilla ihmisillä on lukuisia eri tasoisia tarpeita, jotka voivat liittyä niin voimavaroihin, osaamiseen kuin työmarkkinoilla toimimiseenkin.
Tarpeet eivät juuri koskaan esiinny toisistaan ”eristettyinä”, vaan muodostuu erilaisia yksityisten tarpeiden kokonaisuuksia. Siksi yksilöitä ei voidakaan sijoittaa aina tarpeiden perusteella vain yhteen kategoriaan, vaan melkein aina tarpeita löytyy niin voimavarojen, osaamisen kuin työmarkkinoilla toimimisen alueilta – varsinkin silloin kun puhutaan heikossa työmarkkina- asemassa olevista, esimerkiksi osatyökykyisistä tai pitkäaikaistyöttömistä. Usein työllisyyspalveluissa yksilöiden tarpeet eivät tule huomioitua riittävän kattavasti. Jos esimerkiksi ajatellaan työvoimapalveluita ja TE-hallinnon toimenpiteitä, kohdistuu huomio niissä pääsääntöisesti työmarkkinoilla toimimiseen liittyviin tarpeisiin. Näin ollen yksilöille, joilla tarpeita on niin osaamisen kuin voimavarojen puolella, ei välttämättä ole tarjolla TE-palveluiden kautta heidän tarvitsemaansa tukea. Juuri tällaisessa tilanteessa välityömarkkinat ja siellä palveluita sekä tukea tuottavat kunnat, koulutusorganisaatiot, säätiöt, järjestöt, yhdistykset, työpajat, sosiaaliset yritykset ja erilaiset hankkeet, jotka on perustettu edistämään heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä, nousevat keskeiseen rooliin. Välityömarkkinatoimijoilla on jo pitkä kokemus esimerkiksi vammaisten ihmisten, osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatilanteen parantamisessa ja ennen kaikkea nämä toimijat tunnistavat sekä tunnustavat sen laajan tarpeiden kirjon, joka välityömarkkinoilla ilmenee.
Vaikka TE-palvelut eivät aina välttämättä tavoita yksilöllisiä tarpeita, julkisella sektorilla on olemassa moniakin välineitä, jotka jo nyt ovat keskeisiä välityömarkkinoilla. Esimerkiksi palkkatuki, valmennuspalvelut, työkokeilu sekä kuntoutus toimivat silloin, kun niitä tarjotaan ihmisille heidän tarpeensa huomioiden ja niihin vastaten. Kuitenkin edelleen syntyy paljon tilanteita, joissa oikeita palveluita ja oikeanlaista tukea ei ole oikeaan aikaan saatavilla. Kun julkinen järjestelmä ei jousta, korostuu kolmannen sektorin toimijoiden tarjoamien palveluiden ja tuen merkitys. Erilaisilla palveluilla, jotka alkavat kynnyksettömistä palveluista ja etenevät intensiivisten sekä täsmäpalveluiden kautta työmarkkinapalveluihin, lähdetään vastaamaan usein juuri sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten jäisivät työllisyyspalveluiden kokonaisuudessa huomioimatta. Kuviossa 3 on yhdistetty välityömarkkinoilla olevilla havaitut tarpeet välityömarkkinoiden tarvelähtöisiin työvoimapalveluihin. Kuviosta nähdään, miten virallisen järjestelmän palvelut ja tuki nivoutuvat kolmannen sektorin palveluihin ja tukeen sekä se, millaisiin tarpeisiin erityyppiset järjestöjen, säätiöiden, työpajojen ja sosiaalisten yritysten tuottamat palvelut pyrkivät vastaamaan.
Kynnyksettömät palvelut ovat ensisijaisesti järjestölähtöisiä ja ne ottavat välityömarkkinoille ihmisiä, jotka ovat kokonaan palvelujärjestelmän sekä työmarkkinoiden ulkopuolella. Intensiivisissä palveluissa painopiste on usein voimavaroihin liittyvissä tarpeissa, mutta monen välityömarkkinoilla olevan kohdalla myös osaamiseen ja koulutukseen liittyvät tarpeet kytketään osaksi intensiivisiä palveluita. Esimerkiksi työelämän perustaitojen opettelu ja elämänhallinnan vahvistaminen kulkevatkin usein käsi kädessä. Täsmäpalveluissa puolestaan pyritään vastaamaan johonkin tiettyyn tarpeeseen – esimerkiksi puuttuvaan tutkintoon tai työkykyyn vaikuttavaan sairauden hoitoon – kun muita tarpeita ihmisillä ei työllistymisen ja työmarkkinoilla toimimisen suhteen ole. Erityinen täsmäpalvelun muoto on työmarkkinapalvelu, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä sopivan työn löytämisessä ja pitkäaikaiseen työsuhteeseen pääsemisessä. Näitä palvelumuotoja läpi leikkaa vielä pitkäkestoinen tuki tai kanssakulkeminen, joka on yksi tärkeimmistä elementeistä välityömarkkinoiden tarvelähtöisessä palvelukokonaisuudessa. Silloin, kun ihmisillä on luottamus siihen, että erilaisissa työelämäpolun taitekohdissa he voivat saada apua ja tukea tutusta paikasta ja osaavilta henkilöiltä, siirtymät työmarkkinoilla eteenpäin tapahtuvat joustavammin ja sujuvammin.
Kun välityömarkkinoilla ilmenevät tarpeet tiedostetaan ja olemassa olevat palvelukokonaisuudet tunnetaan, suomalaisten työmarkkinoiden kehittäminen nykyistä tehokkaimmiksi on mahdollista. Tässä julkaisussa esitellyt palveluesimerkit kuvaavat vain osittain sitä palvelujen ja tuen monimuotoisuutta ja laajuutta joka välityömarkkinoilla jo tällä hetkellä toteutuu. Ne kuitenkin osoittavat sen, kuinka keskeistä ihmisten moninaisten tarpeiden ymmärtäminen on palveluiden ja tuen suunnittelussa. Välityömarkkinatoimijat pyrkivät jatkossa kokoamaan yhteen lisää esimerkkejä välityömarkkinoiden palveluista ja tuesta, jotta kuva tarvelähtöisistä työllisyyspalveluista tarkentuu edelleen. Mitä paremmin ymmärrämme välityömarkkinoiden kokonaisuuden, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on kehittää jatkossa yhä toimivammat työmarkkinat Suomeen. Keskeistä tulevaisuuden kehittämistyössä on aito tarvelähtöisyys, yksilöllisyys ja riittävät resurssit vaikuttavaksi havaittujen palveluiden sekä välityömarkkinoilla tarvittavan tuen toteuttamiseksi.
KUVIO 3. Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin tuottamat tarvelähtöiset työllisyyspalvelut vastaavat heikossa työmarkkina-asemassa olevien yksilöllisiin tarpeisiin välityömarkkinoilla
Tämä artikkeli on Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut -julkaisusta.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, marraskuu 2019