Mitkä edustamasi perustajajärjestön keskeiset teemat siirtyivät SOSTEen?
Kun SOSTEa perustettiin, lähdettiin siitä, että sillä ei voi olla minkään tietyn sisältöalueen vetovastuuta. Niinpä Tekryn vastuualueista ennaltaehkäisevä päihdetyö siirrettiin osaksi juuri perustetun EHYT ry:n toimintaa. Muilta osin Tekryn toimintaan sisältyviä teemoja vietiin SOSTEssa eri tehtävänkuviin.
Miten nuo teemat ovat mielestäsi näkyneet ja kehittyneet SOSTEssa?
Alussa näytti siltä, että terveyden edistäminen ei saanut SOSTEssa vahvaa jalansijaa, mutta nyt sen painoarvo näyttäisi kasvaneen. Hyvinvointitalouteen liittyvässä keskustelussa tunnistan myös terveyden edistämiseen liittyvää ajattelua ja Tekryn perintöä. Yleinen terveyspolitiikka on myös selvästi vahvistunut SOSTEssa.
SOSTEn perustajajärjestö Terveyden edistämisen keskuksen (Tekry) toiminnanjohtaja 2008–2011
Invalidiliiton toimitusjohtaja
Mitä uutta SOSTE on tuonut sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöhön?
SOSTEn perustamisen keskeinen ajuri oli se, että haluttiin saada yksi yhteinen sosiaali- ja terveysjärjestöjen ääni. Se on toteutunut. SOSTE pystyy viemään tehokkaasti ja järjestelmällisesti sotejärjestöjen ääntä eteenpäin. Järjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ei ole mielestäni tullut sinänsä mitään merkittävää uutta, eikä sitä välttämättä ole tarvittukaan. Järjestöjen verkottuminen ja koulutukset ovat jatkuneet kuten ennenkin.
Mikä on mielestäsi SOSTEssa parasta?
Nyt meillä on yksi luukku, jonne voi olla yhteydessä, kun halutaan kuulla sote-järjestöjen näkemystä. Se on tehostanut ja järkiperäistänyt toimintaa. Jäsenyhteisöt ovat hyvin mukana SOSTEssa ja tukevat SOSTEa. Jäsenkunnan kirjo on valtava, minkä vuoksi toiset hyötyvät SOSTEn palveluista enemmän kuin toiset. Silti kaikille on tärkeää, että isot vaikuttamisen asiat, kuten sote-uudistus ja rahoitusasiat, hoidetaan yhteisesti.
Missä asioissa SOSTElla on vielä kehittymisen varaa?
SOSTEa perustettaessa pohdittiin paljon sitä, mistä SOSTE alkaa ja mihin se loppuu. Mitä sisältöjä otetaan ja mitä ei? Onko alueellista työtä? Nämä kysymykset vaativat varmasti jatkuvaa pohdintaa.
SOSTE ei voi koskaan miellyttää kaikkia. Pitää olla rohkea ja pystyä priorisoimaan. Jokainen järjestö, myös SOSTE, joutuu varmasti myös koko ajan miettimään, miten pystyy tekemään itsestään jäsenille tarpeellisen ja hyödyllisen. Olemassaolon oikeutuksen eteen pitää tehdä koko ajan töitä.
SOSTEa tarvitaan nyt entistä enemmän. Pitäisikö SOSTEn profiilin olla vieläkin korkeampi? Onko SOSTE riittävän vahva?
SOSTE on nyt toiminut 10 vuotta. Miten arvioit tätä ajanjaksoa, kannattiko yhdistyminen?
Kannatti, eikä sille ollut oikeastaan vaihtoehtoja. Kolmen järjestön rakenteella ei ollut mahdollista jatkaa, kun haettiin yhteistä ääntä ja entistä voimakkaampaa vaikuttajaa. Vaikka SOSTElla on ollut kasvukipuja ja roolin hakeminen on vienyt aikaa, niin missään vaiheessa ei ole tullut sellaista tunnetta, että tätä ei olisi pitänyt tehdä.
Mitä itse opit yhdistymisprosessista?
Muutosprosessi oli työläs. Hoidettavia asioita oli todella paljon: Kaikki vanhojen organisaatioiden lopettamiseen ja uuden järjestön perustamiseen liittyvät asiat.
Prosessin eteenpäin viemistä helpotti se, että kyse oli kolmesta sateenvarjo-organisaatiosta, joilla oli vain yhteisöjäseniä. Yhteisöjäsenyyksiin ei liity samanlaisia intohimoja kuin henkilöjäsenyyksiin. Kyse oli myös ammattilaisorganisaatioista, joilla oli ammatilliset hallitukset. Yhdistymisestä oli puhuttu vuosikausia, joten oli olemassa pitkään muhinut tahtotila, jota ei juurikaan kyseenalaistettu hallituksissa ja jäsenistössä.
Mitä vinkkejä antaisit tällä hetkellä yhdistymistä miettiville järjestöille?
Prosessiin on hyvä varata aikaa ja energiaa. Toisiin osapuoliin syvällisemmin tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Yhdistymisprosessi voi olla myös teknisesti yllättävän hidas ja kaikenlaista pientä sälää, mitä pitää hoitaa, on paljon.
Olemassa olevia malleja kannattaa hyödyntää. Kannattaa kysellä eri tahoilta, millainen muutosprosessi on vetäjien ja millainen hallinnon näkökulmasta.
Pitäisi miettiä enemmän yhdistymisen mahdollisuuksia kuin negatiivisia puolia. Tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa kannattaa nähdä yhdistyminen yhtenä vaihtoehtona. Voidaanko 1970-luvun järjestörakenteilla mennä 2030-luvulle? Järjestöjen toiminnalliset vaatimukset kasvavat koko ajan ja jäsenistöä pitää pystyä palvelemaan yhtä hyvin tai paremmin kuin ennen. Tässä tilanteessa seiniin ja hallintoon ei kannattaisi käyttää liikaa rahaa, vaan nimenomaan sieltä pitäisi hakea säästöjä.
Pettymyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Yhdistymiset ovat herkkiä prosesseja, joissa riitaa voi tulla monesta asiasta, alkaen järjestön nimestä. Varallisuus sotkee fuusioita, samoin se, että ihmiset menettävät saavuttamiaan positioita ja toiminnan eri sisällöt painottuvat uudella tavalla.
Jäsenkunnan vakuuttaminen ei ole helppoa. Kun yhdistyminen on saatu toteutettua ja toiminta vakautuu, harva jäsenistä tai ulkopuolinen maailma jää kaipaamaan vanhaa. En usko, että moni kaipaa esimerkiksi SOSTEa edeltävää aikaa.
Sanotaan, että lopullinen uuteen sopeutuminen vie organisaatiolta noin seitsemän vuotta.
Artikkeli on osa SOSTEn 10-vuotisjuhlajulkaisua SOSTE – Yhdessä tehty hyvä elämä kaikille.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, syyskuu 2021