Uudenlaisella yhteistyöllä vaikuttavia palveluita

Etusivu / Artikkelit / Uudenlaisella yhteistyöllä vaikuttavia palveluita

 

Hanna Hauta-aho
hankepäällikkö
Maarit Hirvonen
Alustapalvelu Sociala Oy:n toimitusjohtaja, Mielen ry:n toiminnanjohtaja

Markku Virkamäki
Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja ja KVPS Tukena Oy:n hallituksen puheenjohtaja

 

Järjestöt ovat olleet huolissaan pärjäämisestään muuttuvassa sosiaalipalvelujen kysyntätaloudessa, jossa isot monikansalliset yritykset ovat vallanneet sosiaalipalveluiden tuottamisen, erityisesti hoivapalveluissa.

Järjestöjen palvelutuotantoa vahvistamaan on nyt kehitetty uudenlaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia.

Suomessa kaikki hallitukset ovat 1990-luvulta saakka leikanneet merkittävästi kuntien tehtävien hoitamiseen tarkoitettuja valtionosuuksia. Ne ovat vaikuttaneet merkittävästi kahden keskeisimmän tehtävän eli sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä opetuksen ja koulutuksen hoitamiseen. Kunnat ovat vastaavasti pyrkineet sopeuttamaan talouttaan leikkaamalla näiden kustannuksia. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämä on näkynyt etenkin alibudjetointina tarvittavien palveluiden järjestämisessä.

Toimintaympäristön muutos ja järjestämisvastuun kaventuminen

Tammikuussa 2019 käynnistyi laaja, koko maata järkyttänyt hoivakriisi. Yksityisiä hoivapalveluyksiköitä ja -yrityksiä valvova lupaviranomainen Valvira sulki muutaman ison, kansainvälisen pääomasijoittajataustaisen yhtiön yksikön toiminnan. Tällaisia tapahtumia kerääntyi jatkuvasti koko alkuvuoden. Maaliskuussa 2019 Valvira asetti Esperi Caren toimiluvan ehdolliseksi, samoin Attendon vuoden 2020 alussa. Vuoden 2020 alussa Esperi Care siirtyi rahoittajien haltuun.

Strategisessa liiketoiminta-ajattelussa kuvataan sinisen meren strategiaksi sellaista markkina-alueiden rakentumista, jossa yritysten keskinäinen kilpailu menettää merkitystään (Chan & Mauborgne, 2004). Suurille hoivayhtiöille vastaavanlainen markkinatilanne avautui vuoden 2007 hankintalain uudistuksen yhteydessä, kun kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut sisällytettiin kansallisen hankintalain piiriin.

Yksityiset, suuret yhtiöt tarjosivat omaa tehokkuuttaan kunnille ja julkiselle vallalle edellä mainittujen julkisen talouden haasteiden ratkaisemiseksi. Hoivakriisin myötä on käynyt ilmi, että tehokkuus tarkoitti henkilöstömitoituksen alituksia eikä työvuoroissa aina ollut todellisia henkilöitä. Myös koulutetun henkilökunnan palkkauksen ehtoja heikennettiin. Ammatillisesti koulutettuja ja kouluttautunutta sosiaali- ja terveydenhoitoalan henkilöstöä on siirtynyt kymmeniä tuhansia muille aloille, kun he eivät ole voineet tehdä arvojensa mukaista työtä ja ovat saaneet osakseen huonoa kohtelua.

Tämä kaikki on tarkoittanut muun muassa kehitysvammaisten sekä muiden apua ja tukea tarvitsevien palvelun laadun merkittävää heikkenemistä, kun vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja yhteistyöhön kykenevä henkilöstö on vaihtunut ympärivuorokautisissa asumispalveluissa jopa muutaman vuoden välein.

Suomessa on tapahtunut myös huomattava palveluntuottajarakenteen muutos; pienet ja keskisuuret yritykset ovat poistuneet kokonaan hoivapalveluista. Neljä suurta: Esperi Care, Attendo, Mehiläinen ja Coronaria hoivapalvelut ovat ostaneet ne. Coronaria hoivapalvelut myytiin keväällä 2019 ruotsalaisen pääomasijoittajan omistamalle Humanalle.

Suomen Yrittäjien terveys- ja sosiaalialan yrittäjien jäsenjärjestö TESO ry on keskeyttänyt toimintansa, koska sillä ei ole enää jäsenmaksuja maksavia jäseniä. Edelliset isot yritykset ovat olleet jopa oikeusprosesseissa kuntien tai kuntayhtymien kanssa hinnankorotusten vuoksi.

Suomessa on ollut käynnissä erittäin merkittävä muutos sosiaalipalveluiden järjestämisessä ja toiminnassa 2000-luvulla. Sen perustasta ja vaikutuksista on käyty niukasti yhteiskunnallista keskustelua. Keskeistä muutoksessa on ollut:

  1. Halu luoda sosiaalipalveluiden markkinoita ja ratkaista kansalaisten tarpeita ja oikeuksia niiden kautta.
  2. Yksityisten sosiaalipalveluiden keskittyminen isoille yksityisille yrityksille alkoi hankintalain päivittämisen jälkeen vuonna 2007. Tämä koskettaa erityisesti ympärivuorokautisia hoivapalveluita.
  3. Kuntien, kuntayhtymien ja Kelan tavoitteena on ollut viime vuosina alentaa julkisia menoja kilpailuttamalla ja halventamalla palveluita.
  4. Järjestötaustaisten palveluntuottajien tila on kaventunut ja heikentynyt.

Suomessa on keskusteltu hyvin vähän julkisen tahon järjestämisvastuusta erityisesti sosiaalipalveluissa. Viime vuosina julkisessa keskustelussa järjestämisvastuu ​on nähty ja tulkittu kovin kapeasti. Sen on oletettu tarkoittavan vain järjestämistavan valintaa, ahtaimmillaan vain palvelujen kilpailutusta. Palveluiden tilaajien ymmärrys sosiaalipalveluiden tavoitteista ja tehtävistä sekä ihmisten tarpeista on heikentynyt.

Kunnissa neuvottelukumppaneina ovat usein olleet hankintakysymyksiin erikoistuneet juristit, joilla ei ole substanssiosaamista eikä välttämättä myöskään laajempaa näkemystä sosiaalipalveluiden merkityksestä ihmisten elämässä ja hyvinvoinnissa. Tuotantolähtöinen järjestäminen ja kilpailuttaminen ovat korostaneet tilaajien, kuntien ja kuntayhtymien sekä Kelan sopimusosaamista järjestämisvastuun sijaan. Hoivakriisi on näyttänyt, ettei tilaajilla eikä valvojilla ole käytössään riittäviä resursseja tähän.

Miten järjestöt ovat reagoineet yhteiskunnallisesti hankalaan tilanteeseen? Otamme kaksi esimerkkiä proaktiivisesta toiminnasta. Ensimmäiseksi kuvaamme kaikkien merkittävien vammaisjärjestöjen yhteistä laajaa, ihmisoikeusperustaista yhteiskunnallista kampanjaa vammaisten oikeudesta elämänmittaisiin palveluihin. Toiseksi kuvaamme alusta-ajattelun hyödyntämistä itsenäisten järjestöjen ja järjestötaustaisten palvelutuottajien yhteistyön ja yhteiskehittämisen perustana. Alusta palvelee kaikkia sosiaali-, terveys- ja työllisyysjärjestöjä niin, että ne voisivat pärjätä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä mm.  kilpailutuksissa.

Edunvalvontaa vammaisjärjestöjen yhteistyönä

Kehitysvammaisten Tukiliitto on perustanut Kehitysvammaisten Palvelusäätiön vuonna 1992 ja siirtänyt sille käynnistämänsä koti- ja palvelukotiohjelmat. Kehitysvammaisia henkilöitä on palvelujärjestelmän tai Kelan tukien piirissä noin 40 000. Näistä edelleen kolmasosa, vajaat 15 000, asuu lapsuuden kodeissa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön keskeinen tehtävä on ollut rakentaa ja hankkia asuntoja kehitysvammaisille ihmisille sekä tuottaa vanhempien jaksamista tukevia lyhytaikaisen huolenpidon palveluita.

Vuoden 2008 alkupuolella Suomessa järjestettiin ensimmäiset kehitysvammaisten asumispalveluita koskevat kilpailutukset. Tätä perusteltiin erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutena päästä toimimaan alalla. Tosiasiassa monissa kunnissa oli toiminut jo 80-luvun lopulta saakka paikallisia yrityksiä. Vuodesta 2008 sosiaali- ja terveysalan yritysten määrä alkoi laskea. Keskeisin tekijä on ollut yrityskaupat, joita lienee tehty ainakin 600 – 700, etupäässä ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Valitettavasti tarkkoja tilastoja ei ole saatavilla. Talouselämä-lehti on ainoana seurannut yli miljoonan euron liikevaihdon kauppoja.

Kilpailutusten yleistymisen myötä alkoivat yleistyä myös kehitysvammaisten ja heidän läheistensä ongelmat, kielteiset hyvinvointivaikutukset ja turhauttavat kamppailut muutosten saamiseksi. Usein on vedottu siihen, että lainsäädäntö on hyvä, mutta kunnissa ei osata kilpailuttaa.

Toisaalta koko ajan on sanottu, että hankintalaki pakottaa kilpailuttamaan. Myöhempi kokemus toteaa, ettei kummallakaan väitteellä ole ollut todellisuuspohjaa.

Ei myytävänä -kansalaisaloite

Kaikki suomalaiset vammaisjärjestöt käynnistivät kesällä 2017 Ei myytävänä -kansalaisaloitteen, joka keräsi 72 059 kannattajaa. Kun kansalaisaloite saavutti yli 50 000 kannattajan rajan, antoi silloinen työministeri Jari Lindström kunnille ja kuntayhtymille ohjauskirjeen 17.10.2017, jossa hän totesi, että​ hankintalakia on sovellettava vain, jos päätetään kilpailuttaa. Järjestämisessä voidaan valita tietoisesti muukin järjestämistapa.

Kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt sekä heidän läheisensä yrittivät tehdä vuodesta 2008 lähtien markkinaoikeus- ja kunnallisvalituksia kuntien hankintapäätöksistä. Markkinaoikeuden päätöksistä ilmeni huomattava oikeudellinen puute. Vammaisilla henkilöillä ei ollutkaan itseä keskeisimmin koskevissa hankintaprosesseissa ja -päätöksissä asianosaisosallisuutta eikä oikeussuojakeinoja. Markkinaoikeus hylkäsi hakemukset tällä perusteella käsittelemättä niiden sisältöä.

Euroopan Unioni oli ratifioinut jo vuonna 2011 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi teki sen 10.6.2016 ja hyväksyi samalla sopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan. EU:n ratifiointi sinänsä sitoi jo Suomea, mutta merkittävämmän oikeudellisen statuksensa se sai Suomen oman ratifioinnin myötä.

YK:n vammaisyleissopimus tuli Suomessa voimaan lakitasoisella päätöksellä. Kansainvälisten sopimusten luonteen mukaisesti muun lainsäädännön, päätöksentekijöiden, virkamiesten ja muiden julkista valtaa käyttävien toimijoiden lainsäädännön ja päätösten on oltava sopusoinnussa YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa. Suomi on erityisesti korostanut, että pienenä maana sille on tärkeää sääntöpohjainen kansainvälinen maailmanjärjestys ja yhteistyö. Näissä hankintamenettelyissä Suomi on rikkonut systemaattisesti – tietoisesti tai tiedostamattaan – YK:n vammaisyleissopimusta, jonka keskeinen säännös on, että vammaisen henkilön pitää olla osallinen kaikessa itseään koskevassa päätöksenteossa.

Kansalaisaloite yhdisti suomalaisia vammaisjärjestöjä. Vuodesta 2013 kaikki keskeiset vammaisjärjestöt ovat olleet mukana tässä yhteistyössä. Vammaisten henkilöiden palveluiden järjestämisen kysymykset ovat lähes aina pitkäkestoisia, jopa elämänmittaisia vaikutuksiltaan. Sellaisina niitä tulee myös tarkastella. Tuotantolähtöinen, tuotteistettu kilpailuttaminen on kestämätön järjestämisen tapa näihin haasteisiin.

Vammaisjärjestöjen mielestä EU-oikeuden reunaehdot tulisi erikseen harkita vammaisten ihmisten palveluissa. On arvioitava, onko kyseisissä palveluissa lainkaan kyse markkinoista ja taloudellisesta toiminnasta, koska useimmat palvelutarpeet ovat poikkeuksetta yksilöllisiä ja niihin vastataan yksilöllisin ratkaisuin ja räätälöinnein. Palveluiden on tarkoitus tukea vammaisen ihmisen jokapäiväistä elämää, joka kullakin on omanlaistaan, eikä sovittaa vammaisia palvelutuotannon prosesseihin.

Suomi kilpailuttaa – hoivapalvelut keskittyvät

EU-laajuisessa vertailussa on käynyt ilmi, että Suomi on vammaispalveluissa lähes ainoana maana nojannut avoimeen, julkiseen kilpailutukseen. Suomi on erottunut omanlaisena kilpailuttamisen nimeen vannovana saarekkeena. Palveluiden kilpailuttaminen on johtanut monipuolisen yksityisen palveluntuottajaverkoston häviämiseen sekä kolmannen sektorin järjestötoimijoiden heikentymiseen. Kehitys on johtamassa ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa maailman keskittyneimpään yksityiseen toimintaan. Iso-Britannia siirtyi järjestämistapana jo vuonna 2009 kilpailutuksista henkilökohtaiseen budjetointiin vammaispalvelujen ohella myös ikäihmisten ja muiden erityisryhmien palveluissa. Siellä vahva kansalaisyhteiskunta ja järjestöt toimivat painokkaasti muutoksen puolesta.

Olisi kiinnostavaa tietää kuinka monessa jäsenmaassa valtiontukisäädöksiin tai niihin perustuviin kantelu-uhkauksiin Euroopan tuomioistuimeen vedotaan yhteiskunnan tärkeitä ja heikompia väestöryhmiä turvaavien palveluiden järjestämisessä?  Suomessa näin on tehty ja siihen uhkaan on vedottu. Tässä on pitkälti kysymys sisäisestä, kansallisesta vaikuttamisesta. Suomesta Euroopan Parlamentin vetoomusvaliokuntaan kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden ja heidän läheistensä tekemät kuusi vetoomuskirjelmää eri kuntien kilpailutuksista ovatkin saaneet paljon huomiota. Vetoomusvaliokunnan päätöstä odotetaan vielä vuoden 2020 aikana.

Järjestöissä on vahvaa osaamista kohdata paljon palveluita käyttävät ihmiset ja tukea kokonaisvaltaisesti ihmisen omaa toimijuutta, hyvinvointia ja terveyttä. Järjestöjen palvelutuotannolla on läheinen yhteys vapaaehtoistyöhön ja vertaistukeen.

Eduskunta tunnisti ja tunnusti kaikki kansalaisaloitteessa esille tulleet kielteiset hyvinvointivaikutukset vammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen. Näin erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa talousvaliokunnalle. Eduskunta kuitenkin hylkäsi Ei myytävänä-kansalaisaloitteeseen sisältyneen keinon lopettaa kilpailutukset vammaisten henkilöiden elämänmittaisissa, pitkäkestoisissa palveluissa. Tätä perusteltiin sillä, että EU niin edellyttää ja säännöstä tarvitaan, jos joskus päätetään kilpailuttaa. Kuitenkin eduskunta antoi kolme lausumaa, joista ensimmäisessä edellytetään, että sosiaali- ja terveysministeriö asettaa työryhmän valmistelemaan tarvittavia säädösehdotuksia eduskunnalle asiantilan muuttamiseksi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru asetti 20.12.2019 osallisuustyöryhmän valmistelemaan säädösehdotuksia. Työryhmän työskentelyaika on 7.1.-31.05.2020. Työryhmän toimeksianto mahdollistaa tarkastella asiaa vammaispalvelulain 1 luvun säädösten ja perusteluiden osalta. Työryhmässä ei ole vielä edetty Ei myytävänä-kansalaisaloitteen kannalta keskeisiin asioihin. Työryhmän työ on nyt osin keskeytynyt ja siirtynyt verkkoon korona-viruspandemian vuoksi.

Eduskunnan vammaisten oikeuksia ja asemaa edistävä Vamyt-ryhmä teki syksyllä 2019 keskustelualoitteen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Keskustelualoitteen allekirjoitti 125 kansanedustajaa. Eduskunta kävi helmikuun alussa 2020 siihen liittyvän keskustelun, joka oli hyvin harvinainen. Siitä puuttui kokonaan hallitus-oppositioasetelma ja se oli monin tavoin rohkaiseva ja tulevaisuuteen katsova. Keskustelussa Ei myytävänä-kansalaisaloite nousi useampaan kertaan esille. Perus- ja perhepalveluministeri päätti keskustelun seuraavasti.

Viimeisenä teemana ajattelin käsitellä tätä elämän mittaisten palveluiden kilpailuttamista. Sehän on ollut sellainen asia, jossa eduskunta on oikeasti kyllä seisonut, voisiko sanoa, sydämen puolella. Asia on todella vaikea erityisesti STM:n näkökulmasta. Se tahtotila, joka meillä olisi, ei ole yhteiskunnassa helposti painettavissa läpi nimenomaan sen takia, että tähän suhtaudutaan eri ministeriössä hyvin eri tavalla. Hankintalaki on omanlaisensa, on monenlaisia rajapintoja ja esteitä, jotka helposti tulevat. Mutta minä halusin, että tähän aidosti perustetaan nyt porukka, joka istuu tämän asian päälle niin, että se eduskunnan tahtotilan täytyy tulla sieltä työporukasta ulos. Se porukka nyt toukokuun loppuun mennessä esittää arvionsa siitä, miten nämä palvelut parantuvat niin, että ihmisellä olisi aidosti mahdollisuus niihin oman asumisen valintoihin. Edustaja Viitanen sanoi tuossa keskustelussa hyvin, että markkina-arvo on mennyt meillä todellisuudessa ihmisarvon edelle. Minkälainen työ sieltä saadaan tehtyä ja nämä eri palaset sovitettua yhteen, se jää nyt nähtäväksi.”

Alustapalvelu Sociala yhteiskunnallisesti vastuullisten palveluiden vahvistajana

Järjestötaustaista palvelutuotantoa vahvistamaan perustettiin vuoden 2018 alussa yhteiskunnallisena,​ ei-voittoa tavoittelevana yrityksenä toimiva ​Alustapalvelu Sociala Oy.  Sen perustajayhteisöjä ovat SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Vanhustyön keskusliitto ry, Vanhus- ja lähimmäispalvelujen liitto Valli ry, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Mieli – Suomen Mielenterveysseura ry, Sovatek-säätiö ja Mielen ry.  Socialan etuosakkaaksi hyväksytään jokainen yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon järjestö, joka haluaa tulla mukaan ja hakea osakkuutta.

Sociala organisoi palveluntuottajien yhteistyötä ja rohkaisee kokeilemaan ja käyttämään alustatalouden mahdollisuuksia. Se kokoaa järjestötaustaisia palveluntuottajia vahvistaakseen yhteiskehittämistä ja uusien toimintakulttuurien ja -mallien käyttöönottoa järjestötaustaisten palveluiden kehittämiseksi ja turvaamiseksi. Erityisesti Sociala tukee palveluntuottajien osaamista, innovaatio- ja kilpailukykyä sekä muutostilanteiden parempaa hallintaa (www.sociala.f​ i).​

Alkuvaiheessa perehdyttiin palvelutuotannon nykytilaan ja tulevaisuuden skenaarioihin. Lisäksi käytiin keskusteluja maakunta- ja sote-muutosjohdon kanssa eri puolilla Suomea. Heiltä saatiin arvokasta näkemystä siitä, mitkä ovat yhteistyön hyvät ja mitkä kehitettävät puolet. Tavoitteena oli ja on edelleen kumulatiivinen tieto, joka johtaa aina seuraaviin käytännön konkreettisiin askeleisiin.

Järjestötaustaisten palveluntuottajien selviytymiseksi uudistuvilla sosiaali- ja kasvupalveluiden areenoilla on tunnistettu kolme kehittämiskokonaisuutta:

Johtamisresursseilla tarkoitetaan vahvaa strategiaa, päätöksentekokykyä ja uudenlaista johtajuutta. Osaamisresurssit pitää sisällään sote- ja kasvupalvelumarkkinoiden tuntemusta, data-analytiikkaa, digitaalista osaamista ja palvelutuotanto-osaamista. Toimintaresursseihin kuuluu vahva brändi, pääomia ja kyky hyödyntää skaalaetuja.

Palvelutuottajajärjestöt ovat yksittäisinä organisaatioina kenties liian pieniä kyetäkseen riittävän tehokkaasti ja nopeasti uudistamaan toimintaansa ja kasvattamaan edellisiä kehittämiskokonaisuuksia. Yhdessä, yli 1 000 palvelutuottajajärjestöä, on kuitenkin valtava verkosto. Niillä on huomattavaa osaamista ja asiantuntemusta erilaisten erityisryhmien yksilöllisistä palvelutarpeista sekä kokemusta ja näyttöä vastuullisesta, vaikuttavasta ja osallistavasta liiketoiminnasta. Tämän voimavaran saattaminen yhteiselle alustalle asiakkaiden löydettäväksi on yhteiskunnallisesti monella tapaa merkittävää.

Kuvio selitetty tekstissä.
Kuva 1. Järjestöjen palvelutuotannon kehittämistarpeiden analyysi ja Socialan etenemismalli. J.Niemelä, H.Hauta-aho, M.Hirvonen 2019

Asiakasrvoa ja laatu Yhteisen hyvän alustalla

Asiakkaan määritteleminen hoiva-, sote- ja työllisyysalalla toimivissa yhteiskunnallisissa yrityksissä ei ole yksiselitteistä. “Ihmisoikeusperustaisessa järjestelmässä palveluiden käyttäjä on ennen kaikkea ihminen, jolla on kansainvälisten sopimusten mukaiset ihmisoikeudet, joihin myös Suomi on sitoutunut.”, toteavat Hauta-aho ja Rantamäki artikkelissaan Asiakkaan aseman kehittämistarpeet alustataloudessa. (Hauta-aho & Rantamäki 2019).

Asiakasarvoa ja -tyytyväisyyttä sekä vaikuttavuutta edistäviä asiakaslähtöisiä palvelupolkuja kehittäessä järjestöillä on merkittävä rooli. Niiden asiantuntemuksen, osaamisen ja kokemuksen tehokas hyödyntäminen edellyttää palveluita ja osaamista koskevan yhteismitallisen tiedon systemaattista kokoamista. Järjestöjä on puolestaan tuettava ja kannustettava datan tuotantoon ja digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Asiakaslähtöisten palvelupolkujen varmistaminen on ollut lähtökohtana myös Socialan ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Yhteisen hyvän alusta -hankkeessa. Siinä on tarjottu järjestöille muutostukea ja palvelutuotanto-osaamisen valmennusta, kehitetty järjestöjen ja palveluiden järjestäjien yhteistä alustaa ja vahvistettu järjestöjen keskinäistä yhteistyötä, vertaisoppimista ja osaajaverkostoa. Yhteisen hyvän alusta tulee olemaan digitaalinen ratkaisu järjestöjen keskinäisen yhteistyön vahvistamiseksi ja palvelutuotannon turvaamiseksi. Se mahdollistaa järjestöjen osaamisen, asiantuntemuksen ja palvelujen systemaattisen kuvaamisen ja markkinoinnin, yhteishankinnat ja palvelutoiminnan konsortiot.

Muutostukea ja valmennusta on tarjottu Kuopiossa, Joensuussa ja Mikkelissä järjestetyissä Yhteisen hyvän alusta -työpajoissa. Teemojen suunnittelussa hyödynnettiin useita selvityksiä ja julkaisuja, kuten Digitaalisen alustatalouden tiekartasto (Viitanen yms. 2017), Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaedellytykset sosiaali- ja terveysalalla (TEM & Sitra 2018) ja Järjestöt sote-Suomea rakentamassa (Niemelä 2019).

Teemoiksi valikoituivat

Yhteisen hyvän alusta -hankkeen työpajojen sisältöjä on tarkennettu yhdessä hankkeeseen osallistuvien järjestöjen ja palveluiden järjestäjien kanssa. Toiminnan ytimessä on ollut yhteiskehittäminen. Hankkeen työskentelyn osalta se on tarkoittanut hanketoimijoiden, asiantuntijoiden, järjestöjen ja järjestäjien tiivistä vuorovaikutusta.

Työpajatyöskentely on koostunut asiantuntija-alustuksista, fasilitoiduista työskentelyistä ja alustan muotoilusta. Asiantuntijoiden puheenvuorojen valinnassa osallistujien tarpeilla on ollut merkittävä rooli. Työskentelyn teemat ovat tukeneet järjestöjen omia ja yhteisiä tarpeita sekä kirkastaneet yhteistyötä palvelutuotannon järjestäjien kanssa.

Yhteisen hyvän alusta -hankkeen toiminta-alueena on Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ja rahoittajana Euroopan sosiaalirahasto (Toimintalinja 3. Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus, erityistavoite 7.1. Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen).

Kuvio selitetty tekstissä.
Kuva 2. Yhteisen hyvän alustan toimintamalli kutsuu kaikkia järjestöjä mukaan.

Yhteisiä hankintoja, tarjouksia ja palveluiden kehittämistä

Socialan hankintarengas käynnistyi kesäkuussa 2019. Se perustuu järjestöjen yhteisiin arvoihin, taloudellisiin päämääriin, eettisiin toimintaperiaatteisiin ja vastuullisuuteen. Yhteisen hankintarenkaan avulla järjestöt pääsevät palvelutuotannossa samanlaisiin kustannussäästöihin hankinnoissaan, esimerkiksi elintarvikkeiden ostoissa, kuin isot valtakunnalliset yritykset, jotka pystyvät organisaationsa sisällä suunnittelemaan ja keskittämään hankintansa kustannustehokkaasti usealle sadalle yksikölleen.

Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan omistama Juvenes Oy liittyi talvella 2019 Socialan etuosakkaaksi. Sociala ja Juvenes loivat uudenlaisen yhteistyömallin, jolla tarjotaan Socialan osakkaille mahdollisuus liittyä Juveneksen ylläpitämään ja koordinoimaan hankintarenkaaseen. Yhteistyöllä pystytään tuottamaan lisäarvoa Socialan osakkaille tehostamalla toimintaa yhteishankinnoilla. Socialan hankintarenkaalla saavutetaan kilpailuetua edullisempien hankintojen skaalaetuja hyödyntämällä. Socialan hankintarengas takaa laadukkaat tuotteet ja palvelut sekä parantaa järjestöjen neuvotteluasemia tavarantoimittajiin. Hankintarenkaaseen voivat Socialan osakkaat liittyä eri puolilta Suomea samanlaisin eduin ja ehdoin.  ​Tämä tuo mahdollisuuksia pärjätä palvelutuotannossa, kenties saada esimerkiksi lisäkäsiparin johonkin asiakkaiden kannalta kriittiseen ajankohtaan.

Toiminnan yksi perusajatuksista on turvata järjestöjen palvelutuotanto ja menestyminen kilpailluilla sosiaali- ja kasvupalveluiden markkinoilla. Järjestöt menestyvät, kun ne toimivat yhteistyössä tarjousten tekemisessä, eikä kilpailemalla keskenään. Järjestötoimijoiden jättäessä tarjouksen yhdessä, ovat kaikki samalla viivalla palveluiden tuottajia valittaessa, ja kaikki hyötyvät.

Hankintalaki mahdollistaa tarjouksen jättämisen ryhmittymänä, jossa yksi palveluntuottaja on vastuullinen tarjoaja, joka hallinnoi ryhmittymän toimintaa. Ryhmittymän muut palveluntuottajat ovat samanarvoisessa asemassa palvelujen tuottamisessa. He määrittelevät palvelulle yhdessä hinnan ja vastaavat yhdessä toiminnan sisällöstä ja laadusta. Palveluiden tilaaja valitsee ryhmittymästä palveluiden tuottajan tarpeidensa mukaan. Alustapalvelu Sociala mallintaa yhteisiä toimintaohjeita ja sopimuksia ryhmittymille sekä auttaa tarjousten tekemisessä ja tarvittaessa myös koordinoi toimintaa.

Asiakasyytyväisyyttä ja vaikuttavuutta uudenlaisella yhteispalvelulla

Tilaajat ovat ottamassa käyttöön erilaisia innovatiivisia, vaikuttavuutta korostavia ja asiakaslähtöisiä tapoja tuottaa palveluja. Verkostojen ennakkoluuloton rakentaminen auttaa ja opettaa järjestöjä kehittämään toimintaansa.  Konsortiona​ tehtävissä tarjouksissa konsortion osapuolilla voi olla erilainen rooli palvelua tuotettaessa. Yhteistyössä synnytetään asiakasarvoa uudenlaisella yhteispalvelulla. Yhteinen palvelutuotteen ideointi tuo myös uutta osaamista kaikille yhteistarjoukseen osallistuvalle, silloin tarjousprosessi on myös oppimisprosessi. Konsortio mahdollistaa jokaisen vahvuuksien hyödyntämisen ja resurssit ja riskien kantaminen on laajemmalla pohjalla. Konsortiona tarjoaminen mahdollistaa osallistumisen isompiin projekteihin, joihin järjestön omat resurssit ja osaaminen eivät yksin riittäisi.

Luottamus ja avoimuus ovat avainasioita toimivassa konsortiossa, sopimuksilla varmistetaan sitoutuminen ja vastuut. Jokainen konsortion jäsen sitoutuu hankkeeseen taloudellisesti ja juridisesti. Sociala on mallintanut ja käytännössä toteuttanut kuntien ja Ely-keskusten tarjouspyyntöihin vastaamista ryhmittyminä tai konsortioina Pirkanmaalla.

Sociala on järjestänyt myös useita yhteiskehittämisen tilaisuuksia kumppaneidensa kanssa mm. Tulevaisuustyöpajoja Keski-Uudellamaalla yhteistyössä Uudenmaan alueellisen valinnanvapauskokeilun ja Keski-Uudenmaan yhdistysverkoston. Tilaaja oli Keski-Uudenmaan sote-valmisteluorganisaatio Keusote.​

Syksystä 2019  Sociala on ollut mukana suunnittelemassa, käynnistämässä ja luomassa jatkuvan parantamisen, laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin menettelytapoja Työtalo Pirkanmaalle. Se on Mielen ry:n, Sopimusvuori ry:n, Tampereen työvalmennussäätiö Sykkeen, Sunura Oy:n, Cimson Oy:n ja Verve Oy:n muodostama yhteenliittymä, joka toteuttaa Pirkanmaan Ely-keskuksen TE-pilottihanketta vuosina 2019-2021.

Socialan tehtävänä Työtalo -hankkeessa on ollut muun muassa laatukulttuurin ja laadunhallinnan menettelytapojen vahvistaminen. Valmentajille järjestetyissä työskentelyissä on tunnistettu asiakasryhmiä ja heidän tarpeitaan sekä kehitetty palveluprosesseja. Sociala on arvioinut systemaattisesti Työtalon palveluita ja asiakas- ja työntekijätyytyväisyyttä sekä raportoinut kehittämiskohteista.

Toimiminen ryhmittyminä on monissa tapauksissa selkeä vaihtoehto sille, että järjestöt ovat kilpailemassa toisiaan ja jopa itseään hengiltä. Se on myös mahdollisuus osallistua laajoihin palvelutuotantokokonaisuuksiin ja kilpailutuksiin.

Tietä eteenpäin

Socialan tehtävänä on jatkaa työtään järjestöjen palvelutuotannon vahvistamiseksi ja turvaamiseksi osana suomalaisia sote- ja työllisyyspalveluita. Sociala on luonut kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana mittavan yhteistyöverkoston, yhteiskehittämisen foorumeita, järjestöille kustannussäästöä tuovan hankintarenkaan, juridisesti ja liiketoiminnan kannalta merkittävän konsortiomallin järjestöjen keskinäiselle yhteistyölle, korkeakouluyhteistyön sekä konseptin platformista, jolla vahvistetaan järjestöjen yhteistyötä ja palvelutuotannon asemaa asiakaslähtöisillä palvelupoluilla.

Koronakriisin myötä suomalainen yhteiskunta joutuu tarkastelemaan uudelleen asemointiansa sosiaalipalveluiden järjestämisessä. Tuotantolähtöiseen, tuotteistettuun tarjouskilpailuun perustuva järjestäminen tuottaa paljon enemmän kielteisiä kuin myönteisiä hyvinvointivaikutuksia ​​useille asiakasryhmille. Todennäköisesti se lisää julkisia kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä on jo nyt johtanut erittäin keskittyneeseen, yksityiseen sosiaalipalveluiden järjestämiseen. Näin erityisesti vanhusten, vammaisten, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, lastensuojelun sekä varhaiskasvatuksen ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Ainakin vammaispalveluissa on nähtävissä raskaamman ympärivuorokautisen asumispalvelun kasvua suhteessa kevyempiin ratkaisuihin.

Suomen väestö- ja alueellisen rakenteen muutoksen myötä maakunnille tulee ajankohtaiseksi tunnistaa yksittäisten henkilöiden yksilöllinen palvelutarve. Vammaiset ovat hyvin heterogeeninen joukko ja tämä edellyttää kestävää palveluiden järjestämistä. Vammaisuuteen liittyviin tarpeisiin tarvitaan monenlaisia ratkaisuja. Yksilölle suunnattujen palveluiden lisäksi tarvitaan toimintaympäristöjen kehittämistä (muun muassa saavutettavuus, esteettömyys), yleisten palvelujen kyvykkyyden parantamista vastaamaan erilaisten ihmisten tarpeisiin, yhteisöjen toimintavalmiutta ja yksilöille räätälöityjä palveluintegraatioita muun muassa varhaiskasvatuksen, lasten terveydenhuollon ja lääkinnällisen kuntoutuksen sekä vammaispalvelujen kesken ​ sekä osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksia.​

Järjestöjen laaja toiminta-alue vertaistuesta järjestölähtöiseen palvelutoimintaan on kokenut vakavan haasteen. Osaltaan järjestöjen on syytä katsoa myös omaa toimintaansa kriittisesti.

Markku Virkamäki

Markku Virkamäki on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja ja KVPS Tukena Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön on perustunut suomalaisten kehitysvammaisten ja heidän läheistensä edunvalvonta- ja kansalaisjärjestö Kehitysvammaisten Tukiliitto. Palvelusäätiö omistaa 100 %:sti KVPS Tukena Oy:n.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on yksi Alustapalvelu Sociala Oy:n seitsemästä kanta-osakkaasta ja Markku Virkamäki on toiminut sen hallituksen puheenjohtajana. Hän on myös Sosten valtuuston 2. varapuheenjohtaja.

Maarit Hirvonen
Alustapalvelu Sociala Oy:n toimitusjohtaja, Mielen ry:n toiminnanjohtaja
Koulutukset mm. Sosiaali- ja terveysjohtamisen EMBA ja HHJ-tutkinto

Yli 25 vuoden johtajakokemus järjestöjen palvelutuotannossa, kuntayhteistyöstä, muutosjohtamisesta, toimintojen kehittämisestä ja laajentamisesta.

Hanna Hauta-aho
hankepäällikkö

Hanna Hauta-aho on mukana Alustapalvelu Socialan kehittämisessä ja toimii parhaillaan Yhteisen hyvän alusta -hankkeen hankepäällikkönä. Hänellä on monipuolinen kokemus asiantuntija- ja palveluorganisaatioiden laadun arvioinnista ja prosessien sekä kehittämisprojektien johtamisesta.  Koulutukseltaan hän on Master of Quality ja kulttuurituottaja (AMK).

Lähteet

©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, kesäkuu 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Järjestöjen palvelutuotanto.