Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käsitteitä käytetään monesti parina. Tällä halutaan viestiä, että toiminta on laaja-alaista, kaikkia hallinnonaloja koskevaa vaikuttamista.
Terveyden edistämisen politiikkaan kuuluu terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisen ympäristön aikaansaaminen, yhteisön toiminnan tehostaminen, terveysosaamisen lisääminen sekä terveyspalvelujen uudistaminen. Järjestöllä on oma roolinsa näillä kaikilla toiminta-alueilla.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tarkoituksena on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja lisääminen, terveysongelmien ja väestöryhmien välisten terveyserojen vähentäminen. Se pitää sisällään tietoisen vaikuttamisen terveyden ja hyvinvoinnin taustatekijöihin kuten elintapoihin ja elämänhallintaan, elinoloihin ja -ympäristöön sekä palvelujen toimivuuteen ja saatavuuteen.
Terveyden edistämisen perusperiaatteena on mahdollisuuksien luominen siten, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ja ympäristönsä terveyteen ja hyvinvointiin. Terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä kohdistetaan yksilön lisäksi yhteisöihin ja yhteiskuntaan.
Ihmisten hyvinvointi ja terveys eivät lisäänny itsestään, vaan niihin on investoitava. Eriarvoisuuden kaventamiseksi olisi tärkeää kohdentaa toiminta siten, että tukea saavat sitä eniten tarvitsevat ja että toiminnalla todella tavoitetaan valittu kohderyhmä. Mikäli tähän ei kiinnitetä huomiota, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä on taipumus lisätä eriarvoisuutta, sillä yleisesti kaikille suunnatusta toiminnasta hyötyvät muita enemmän ne, joilla on voimavaroja ja kiinnostusta huolehtia omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Jos kohdentamisessa ja tarkoituksenmukaisten keinojen valinnassa onnistutaan, parannetaan ihmisten elämänlaatua, lisätään työllisyyttä, tuottavuuden kasvua ja yritysten menestystä sekä hillitään sosiaali- ja terveysmenojen kasvua.
Järjestöillä laajaa toimintaa terveyden edistämisessä
Sote-uudistuksen myötä vuosikymmeniä kunnan toiminnan keskiössä olleiden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta uusille hyvinvointialueille. Tällainen iso muutos haastaa tarkastelemaan kunnan olemusta ja tehtävää uudelleen, ja toimintaympäristön muutos haastaa myös järjestöt; yhteistyö kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä täytyy rakentaa uudelta pohjalta. Tulevaisuudessa osa järjestöistä toiminee lähellä hyvinvointialueen palvelurakenteita ja osa toimii kunnissa, osa molemmissa. Kunnan hyvinvoinnin edistämistehtävän merkitys korostuu entisestään, mutta aiempaa poikkeavalla tavalla. Perinteisten sisältöjen lisäksi tärkeitä näkökulmia ovat muun muassa työllisyys ja toimeentulo sekä elinoloihin liittyvä asuinympäristö, jossa erityisesti kunnan yhdyskuntasuunnittelulla on merkittävä rooli. Lisäksi hyvinvointitehtävään voidaan katsoa kytkeytyvän ihmisten yhteen saattamiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet.
Järjestöjen vahvuutena on vankka kokemus edunvalvonnassa ja toisaalta jäsenistön tukemisessa. Järjestöt ovat hyviä myös erilaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien toimintamallien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Järjestöt pystyvät suhteellisen nopeasti vastaamaan erilaisiin haasteisiin ja pystyvät näin tukemaan kuntia ja tulevia hyvinvointialueita hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Järjestöt tarjoavat osallisuuden kokemuksia ja osallistumisen väyliä, mikä tukee ihmisten terveyttä merkittävässä määrin. Erityisesti järjestöjen kautta on mahdollisuus tuoda käyttäjien ääni kuuluviin palveluiden kehittämisessä. Sote-uudistuksessa järjestöillä on tärkeä tehtävä tuoda esiin järjestöjen roolia, näkyvyyttä ja tunnettuutta hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä, että järjestötyö nivoutuu osaksi kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa.
Alla oleva kuva jäsentää järjestötyön kokonaisuutta ja sen erityispiirteitä ja tuo esiin, millaista lisäarvoa järjestöt voivat tuoda sekä kuntien että hyvinvointialueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön. Nuolen oikeassa reunassa on järjestöjen yleishyödyllinen toiminta, joka tuottaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja johon voi periaatteessa osallistua lähes kuka tahansa. Vertaistuen ja yleishyödyllisten palvelujen kautta päästään nuolen toiseen äärilaitaan, jonne sijoittuu erikoisosaamista vaativa järjestöjen yhtiöitetty palvelutoiminta, jolloin toimitaan yrityssektorilla.
Järjestötoiminta on moninaista, joten järjestön on mahdollista toimia nuolikuvan yhdellä toiminta-alueella, mutta kuvaa voidaan lukea myös siten, yhden järjestön toiminta sisältää jatkumon yleishyödyllisestä toiminnasta palvelutuotantoon. Yhdyspintoja sekä kunnan että hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen on olemassa, mutta yhteistyörakenteet ovat vasta rakenteilla.
Kuva: Järjestöjen tuottama lisäarvo (Pihlaja, mukaillen Knaapi)